Miten joskus voi tuntua siltä, että mikään ei vain kertakaikkiaan onnistu? Taas tänään sain kokea täydellisen epäonnistumisen riemua! Sain hyvän idean pari viikkoa sitten: teen isosiskolle tuparilahjaksi sisustustyynyn, johon silitän hänen Valtteri-hamsterista kuvan valokuvansiirtopaperin avulla. Näitä erikoispaperiarkkeja saa ostettua yksitellen eräästä askarteluliikkeeestä Helsingin keskustasta. Ei tehnyt mieli ostaa 10 arkin pakettia 20€:llä, joten odotin kunnes menimme koulun kanssa Helsinkiin retkelle ja sillä reissulla poikkesin ostamaan 2,5€ kappalehintaan pari arkkia tätä maagista paperia, jolla tosiaan saa silitettyä tulostetun kuvan kankaalle.
Sunnuntain, tylsää! Päätin siis käydä kotona tekemässä tämän tyynyn valmiiksi. Intoa täynnä rupean tulostamaan valokuvaa. Kytken tulostimen tietokoneeseen, laitan paperin valmiiksi ja painan "Tulosta". Tulostin alkaa hurisee ja paperi tulee ulos, käännän sen ja... suorastaan riemastun nähdessäni, että tulostin KELA:n opintotukihakemuksen sivun 2/4 tälle Helsingistä saakka metsästetylle paperille!! Eilen tulostin oli päättäny tukkeutua, kun yritin näitä hakemuksia tulostella, en kai minä nyt voinu tietää että tulostin muistaa mitä edellisenä päivänä olen yrittänyt saada siitä ulos!
Noh, harmitti ehkä 5 sekuntia kunnes totesimme äitini kanssa, tämä ei ollut minun päiväni, ei!
Silitin hakemuksen kuitenkin kankaalle ja yritin tehdä siitä kangaskassin. Lopullisesti luovutin, kun saumuri räjähti melkein käsiin (siitä katkesi molemmat neulat ja kahdet langat..) Laittaisin kuvaa, jos tämä iki-ihana mokkula suostuisi joskus toimimaan. Ei toimi, en laita...
Ompelurintama toivon mukaan hieman elpyisi kunhan pääsen muuttamaan ikiomaan vuokrakämppään. 28 neliötä 1H+KK ihan Porin keskustan tuntumassa, sinne siirrän itseni tavaroineen 1.7 mennessä JES! : )