Kirppis Satakunta, sinne mun rahani menneet on..

Enpä olisi uskonut, että tuo uusi kirppis olisi oikeasti niin huippupaikka, että onnistun törsäämään rahani sinne kahtena perättäisenä päivänä! Olen nyt kahdessa päivässä valuttanut tuohon mestaan 24€. En vaan voi vastustaa kiusausta, kun koko paikka kuhisee huikeita löytöjä!
Käytiin siis tosiaan Minkan kanssa pyörähtämässä Kirppis Satakunnassa ja ajattelin etten löydä sieltä mitään, kun kerran kiersin sen juuri eilen viimeksi läpi. Vuorokaudessa sinne oli kuitenkin täyttynyt paljon uusia loosseja ja sehän passaa minulle! Ajattelin tosiaan, että paikan taso laskisi näääin paljon muuton yhteydessä, mutta onneksi olin väärässä. Ainakin toistaiseksi sieltä vielä löytyy jotain muutakin kuin uutta "made in china"-roinaa.
Löysin toiset todella sopivat shortsit. Nämä ovat H&M:n kokoa 36 ja hintaa 2€. Kunto on todella uudenveroinen ja istuvat todella hyvin. Olen koko kesän metsästänyt sopivia shortseja ja nyt minua kävelee vastaan kahdet ihan täydelliset yksilöt kirpparilla. Tää on niin tätä: born to be a kirpparirotta!

Ja yök hyi, inhoan itseni kuvaamista peilin kautta! Kuinka epäedustavalta sitä voikaan näyttää...

Olen siis tosiaankin ostanut tuolta parissa päivässä: mustat shortsit 4e, beiget shortsit 2e, avantokengät 3e, paperilautaset 1e ja nilkkurit 8e. Se puuttuva 6e kului (mihinkäs muuhunkaan kuin) mekkoon! Voitte vain kuvitella, kun kirpparilla tulee vastaan sellainen vaate, jota on edellisen vuoden sisällä kuolannut kaupassa, muttei vaan ole raaskinut ostaa. Ei siitä kovinkaan kauaa ole, kun ihailin Vilan valkoista shifonkimekkoa kauhistellen sen hintaa (oliskohan ollu 39,90€). Se mekko jäi sillä kerralla kauppaan, mutta nyt kun tuo samainen mekko tulee vastaan kirpparilla hintaan 6e, en tosiaankaan jätä sitä ostamatta!

Se on kyllä täydellinen henkarilla! Päällä se muistutta hieman yöpaitaa.. Aion silti käyttää tuota ihanuutta! Kuviossa on pieniä lintuja.

 

 Shifonki on todella todella ohutta ja bongasinkin helmasta pari langanpakoa. Onneksi eivät näy kuin läheltä tuijottaessa.

Oman terveyteni (ennen kuin kukaan ehtii tulla piikittelemään minua siitä, kuinka monta miljardia mekkoa yksi ihminen tarvitsee) puolesta pidän pienen puolustuspuheenvuoron: lupasin juuri lahjoittaa yhden vaatehuoneeni miljoonasta mekosta (kyseessä on se "katastrofitissis") ystävälleni, joten olin oikeutettu ostamaan tämän yksilön sen tilalle. Nih!
Kulutin 8€ ja olen toodella tyytyväinen! Eikö tuo ole aika pieni hinta totaaliselle tyytyväisyydelle? *koittaa peitellä sitä totuutta, ettei vaatehuoneeseen oikeasti mahdu enää yhtää mitään*

Pitäisi varmaankin kömpiä nukkumaan, ottaa niin paljon pannuun huominen töihin meneminen! Olin katsonut heinäkuun työvuorolistasta: jee, vain tiistaina on siivouksia! Jossain kohtaa kuitenkin minullekkin valkeni, että kuukausi vaihtuu kesken viikon ja keskiviikosta eteenpäin eletään elokuuta. Näin ollen siivouskeikatkin löytyvät elokuun työvuorolistasta.. Kuinka paljon voikaan harmittaa, kun luulin huomenna viettäväni löhöilyvapaapäivää ja joudunkin menemään töihin..?

Kiltapäiväpostaus part 2

Käytiin poikkeamssa Jussin porukoiden luona matkallamme Niinisaloon ja sain sieltä muistitikullisen kuvia tuolta lauantain Kiltapäivästä. Toinen postaus siis samasta aiheesta luvassa, varoitan vain ;)

Hah, en paljoa huvittunut tälle meidän viralliselle marssikuvalle! Me siis tosiaankin marssitaan (ehkä kenties mahdollisesti... Voi luoja, kvaak!)

Muutama kuva siitä ainoasta esityksestä, joka katsottiin (tämän tilalla piti olla sotakoiranäytös...). Tykin kuljetus ennen...

... ja nykyään.

Pikkaisen on tuo kehitys kehittynyt tai jotain.
Loppuun vielä virallinen kuvatodiste Jussin kaapista, joka todella on siisti! (Oikeastihan tuossa edustalla on tavarat siististi aseteltuna ja niiden takaa löytyy kasoittain roinaa, likaisia sukkia ja karkkipusseja. Riittää siis hyvin, että kaappi näyttää siistiltä..)

Tosiaankin kävin juuri heittämässä Jussin takaisin tuonne. Hieman ottaa pannuun se yksinään takaisin ajeleminen, kun ihmiset ne vain jaksaa tehdä typeriä ohituksia! Muutenkin on paha mieli ja vielä pitää pelätä henkensä puolesta AAARG! Ärsyttää :D
Onneksi perjantaihin on lyhyt aika ja pääsen taaaaas ajamaan Niinisaloon. En kyllä tasan tarkkaan ajele tuota väliä montaa kertaa kuukaudessa sitten, kun kamalat talvikelit taas alkavat! Saa Jussi kyllä hyödyntää yhteiskuljetusta tai seisottaa Audia viikot varuskunnan parkkipaikalla pakkasessa..

Asensin sen vanhan, muka rikki menneen näppiksen takaisin koneeseen. Otti pannuun tuon uuden näppäimistön ässävika! Nyt tämä toimii taas kuin unelma.. Välillä taas pätkii ja kirjaimia tippuu välistä.. Haaveiltiin vähän josko hankittaisiin sellainen kunnon pelinäppis (peliominaisuudet Jussia varten, valaistut näppäimet ja hyvä muotoilu minua varten). Anttilasta olisi kuulemma moisen saanut hintaan 60€.. Pitänee hiukan katsoa, mihin tuo budjetti oikein venyy :D

Tämä blogi on nykyään yhtä armeijaa joka suunnasta.. Koittakaahan kestää vielä... vähintään 5kuukautta ja 1viikko, parhaimmillaan 11kuukautta ja 1viikko ;)

Kirppis Satakunta

Tänään aukesi Porin uusin kirppis: Kirppis Satakunta. Todellisuudessahan tuo on Paanakedonkadulla ollut Superkirppis, joka muuttaessaan Satakunnankadulle (eli samalla kadulle kuin millä minä asun!) se muutti nimensäkin. Tiesin, että kirppis muuttaa entisen Hintakaaren tiloihin ja ulkoa päin mesta näyttää rähjäiseltä tehdashallilta. Parkkitilaa on lähistöllä huomattavasti vähemmän kuin entisellä sijainilla oli. Onneksi minä voin tästä lähin autoilun sijaan polkaista muutamassa minuutissa kirppistelemään, kun ei tarvitse kaupungin läpi viillettää!
Yllätyin positiivisesti, kun astuin sisään: tilavaa ja aika siistiä. Ummehtunut haju seurasi edellisestä paikasta, mutta sehän vain lisää kirppisfiilistä! Tein ihan mahtilöytöjä ja törsäsin rahaa 16€ (minun mielestäni suurehko summa kirpparilla makettavaksi), mutta Jussi lohdutteli "kyllä tätä paikkaa nyt tuon verran pitää tukee ihan avajaisten kunniaksi" ja niinhän se onkin.
Mustat Vilan korkeavyötäröiset shortsit, 4€. Nää istuu päälle ihan täydellisesti ja olen niiin iloinen, että nappasin nämä mukaani! Hieman joutavasta kankaasta tehdyt pöksyt on mukavat päällä ja aika kivan näköisetkin! Kuvassa minulla on se yksi pinkki paljettitoppi (1€ kirpparilta), josta kerroin viikko sitten.

Uudet pinkit avantokengät, 3€. EI! En mene avantoon, ikielämässäni. Mökillä vain sattuu olemaan niin teräviä kiviä uimaanmenopaikan pohjassa, etten ainakaan minä kykene menemään pulikoimaan ilman kenkiä. Kömpelöt ja väkisin pintaan pyrkivät Crocsit eivät ole kauhen kätevät, joten oli pakko ostaa nämä, kun kerran olivat sopivan kokoisetkin (pussissa luki 39, mutta olivatkin 40.. Hieman reilut jalkaan mutta mitäpä väliä?). Ja hei, nää on pinkit!

Pari pakettia avaamattomia Tikru-kertakäyttölautasia yht 1€. Nää oli aika söpöjä, nyt on pakko järkätä juhlat, kun on näin suloiset lautasetkin jo valmiina!

Ja sitten se "ostan, enpäs, juupas, ehkä, miksen, mutku haluun"-löytö. Uudenveroiset sthlmDG-merkkiset kengät, 8€. Ekalla kerralla jätin nämä sovittamatta, kun Jussi sanoi niitä rumiksi. Kengät jäivät kuitenkin vaanimaan mieltäni, joten palattiin kaupungilla kiertelyn jälkeen takaisin kirpparille ja sain luvan sovittaa rumiksi leimattuja kenkiä. Jalassa tuntuivat hyviltä ja juuri sopivan kokoisilta. Olisi kyllä harmittanut jättää ne sinne, joten kävin kassan kautta kengät kainalossa. Kotona sovittelin ja pruuvailin ja sain Jussin edes hieman myöntymään "ei ne nyt ihan niin rumat oo...". Miehet ei tajuu.

Sain Jussilta todellisen inttituliaisen: hänen itse ampuman panoksen hylsyn! Söpö Jussi :)

Ja kohta pitääkin taas luopua tuosta söpöstä ja palauttaa se Niinisaloon... Liian äkkiä menevät tälläiset pari päivää yhteistä aikaa! Onneksi lomille pääsevät jo perjantaina! Eli neljän aamun jälkeen jeee!

Söpöyttä tuntuu virtaavan joka tuutista: isosiskoni fb-seinältä löytyi ilmoitus "on parisuhteessa henkilön ¤¤¤¤¤¤ kanssa". Haa, kuinka ihanaa! Onnea heille, ovat muuten harvinaisen ihana pari!

Jos tekstistä puuttuu s-kirjaimia, älkää ihmetelkö. Jussi hommasi uuden näppiksen ja onhan tämä muuten ihan jees, mutta s-kirjain ei suostu toimimaan! Tekti on ii eninäkemältä tälläitä ja itten korjaan en liäämällä puuttuvat -kirjaimet... (%&¤F*CK#%! @!!)

Lukutoukkailen

Minusta on tullut todellinen lukutoukka! Reilussa kuukaudessa olen lukenut kolme kirjaa, joka on enemmän kuin edeltävään viiteen vuoteen yhteensä. Kerroinkin jo "Vettä elefanteille"-kirjasta (joka oli ihan älyhyvä). Sen lisäksi lukasin juhannuksen aikoihin Torey Haydenin Toisten lapset. Ihmettelin, kuinka niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin neljän erityisoppilaan ja yhden opettajan luokasta voi saada aikaiseksi kokonaisen kirjan, joka ei ole edes hetkittäin tylsä! Tämä kuului niihin kirjoihin, joita ei pystynyt laskemaan käsistään kuin pakon edessä.

Toisten lapset on tositapahtumiin perustuva kertomus, joten tämän jälkeen kaipasin jotain totaalista hömppää luettavakseni. Päätin urakoida yli 500-sivuisen Paholainen pukeutuu Pradaan. Ja taas kerran tykkäsin kovasti. Turhanpäivästä ja ei-niin-vakavaa tarinaa oli kiva lukea iltaisin sängyssä raskaan päivän päätteeksi. Pidin tuon jo suht paksuksi luettavan kirjan luetuksi saamista aika saavutuksena.

Luettuani kolme todella hyvää kirjaa osui vihdoinkin se totaalinen harhaosuma kohdalleni. Lankakaupan talvi, luin 30 sivua enkä ymmärrä tarinasta yhtään mitään! Onneksi ystäväni osasi kertoa, että kyseessä on kirjasarjan kolmas osa, jonka ymmärtämiseen tulisi lukea ne kaksi edeltävää. Onneksi en enempää ehtinyt edetä tuossa kirjassa...

Kirjahöpinöiden lisäksi uskallan ehkä myöntää, että viime viikonloppuna näkemäni Batmanin kolmas osa oli oikeastaan aika hyvä. Voinko minä edes sanoa tuollaista julkisesti? En ole kahta aiempaa leffaa nähnyt ja olin varma etten tule ymmärtämään juonesta mitään, mutta kuinkas kävikään? Nyt haluan välttämättä katsoa ne aiemmatkin Batmanit, kun ne kerran ovat Jussin mielestä ihan yhtä hyviä kuin kolmaskin. Pitäisikö tässä olla pettynyt itseensä vai mitä ihmettä oikein tapahtuu...?

Olohuone-picnic

Halusin välttämättä järjestää Jussille lomille pääsyn kunniaksi picnicin, mutta itseäni hieman epäillytti ajatus jossain ulkosalla syömisestä (joo, kammoan niin paljon ötököitä, ettei hakeutuminen niiden seuraan oikein houkuta). Onneksi meillä on sen verran tilava olohuone, että siellä mahtuu vallan mainiosti järjestää pienen eväsretken. Levitin siis Jussille yo-lahjaksi antamani farkkutilkkupeiton (jossa on lehmäkuosinen taustakangas) lattialle ja tarjoilin eilen valmistelemia ruokia nälkäiselle varusmiehelle.
Alkupalaksi oli majoneesi-katkarapu-mozarella-täyttellä täytettyjä tomaatteja, mozarella-pesto-juustoraaste-suupaloja ja kuppikeittoa.

Alkupaloja syödessämme uunissa valmistuivat täytetyt paprikat, pestoleivät ja valkosipulipatonki. Täytetyissä paprikoissa oli pinaatti-feta-tonnikala-mömmö.

 

Pestoleivissä oli peston lisäksi mozarellaa ja juustoraastetta.

 

Hyvin kelpasivat sapuskat, vaikka paljon ruokaa jäi ylikin. Onpahan tässä tälle päivälle vielä lounaskin. Menu me keksittiin äitin kanssa yhteistuumin, eli kiitos äitille hyvistä ideoista! Halusin tehdä jotain suht helppoa, lihatonta ja paljon juustoa sisältävää. Ja tuossahan on juuri sellaista muonaa :)

Varuskunnan Kiltapäivä

Nyt se on vihdoinkin ohi! Se kauan odotettu ja pelätty Niinisalon varuskunnan kiltapäivä, joka tarkoittaa samaa kuin "omaisten vierailupäivä", mutta jostain kumman syystä sillä on noin omituinen nimi.
Lähdin kotoa ajelemaan Jussin porukoiden luo klo 10. Jätin koirat sinne (ja saatiin jättää ne hoitoon koko viikonlopuksi!) ja siitä mentiin kimpassa Niinisaloon. Ehdittiin saada auto pysäköidyksi ja kipaista sotkun vessassa, kun Jussi pääsikin jo liittymään meidän seuraan. Oli taas tosi ihana nähdä mun pientä sotilastani (joka ei ihan niin kauhean pieni itseasiassa ole :D).

(jälkimmäinen kuva ei ole ihan niin epäilyttävä kuin miltä näyttää... :D)

Tasan klo 12 alkoi ohjelma, joka sisälsi puheita, soittokunnan esityksen ja jotain muitakin näytöksiä. Me ei jääty niitä katsomaan vaan kierreltiin varuskunnan alueella ja on kyllä pakko todeta, ettei ole yhtään niin paha paikka kuin saatoin kuvitella! Ainoa esitys, jonka olisin todella halunnut nähdä oli sotakoiraesitys, mutta sekin oli sitten lopulta peruttu! Sen sijaan jäätiin katsomaan tykillä ampumista ennen ja nyt. Hieman eri meininki ja eri tehot ollut noissa tykeissä muinoin :D

Päästiin tutustumaan myöskin tupiin! Jussin kaappi oli kuin olikin oikeasti siisti ja peti hyvin pedattu. Kunpa sama linja jatkuisi sitten joskus, kun hän pääsee siviiliin (tuskinpa!). Jäätiin sitten vielä hetkeksi venaamaan, että isot herrat päästävät nuo säälittävät alokkaat lomille.
(Jussilla kädessä hieman nykyaikaisempi kenttäpullo ;)

Koko päivästä jäi tosi kiva fiilis. Ainoa asia, joka todella häiritsi oli ötökät! Niitä lenteli ristiin rastiin ja välillä päin, hyi! Selvisin kuitenkin hengissä vaikka kännykäkin lensi jossain kohtaa kädestäni, kun säikähdin jotain itikkaa...

Kuten kuvista huomaa, minulla oli tuo ihanainen kirppismekko jälleen päälläni. Hiukset Sofia kävi eilen kihartamassa ja meikkaamaan nousin klo 8, että varmasti kerkiän rauhassa tekemään itsestäni ihmisen näköisen. No, toivottavasti Jussi ei pahemmin hävennyt minua tupakavereidensa edessä..

Taitaa muuten olla hieman raskasta tuo metsissä kömpiminen... Mentiin kotiin päästyämme löhöämään sänkyyn ja siinä sitten höpöttelin jotain turhanpäiväsiä, kun jossain kohtaa kysäsin "eiks nii?". Odotin hetken ja tarkistin, miksei vastausta kuulunut: tyyppi nukkui! Kuinka kehtasikin nukahtaa kesken minun (tooodella mielenkiintoisten) juttujeni!? En ihmettele :D

Pinkki, lyhyt ja leveä

 Lupasin joskus aikoja sitten tehdä Sofialle pinkin, lyhyen ja leveän paidan. Käytiin tänään taas koirarannalla ja itselläni oli tuollainen lyhyt&leveä-paita päälläni ja siitä sitten tuli mieleen, että voisin viimein ja vihdoin laittaa lupaukseni täytäntöön. En olisi muuten uskonut, että itse tulisin ikielämässä käyttämään napapaitaa, mutta sellaiseksihän tuollainen ylilyhyt paita on laskettavissa! No, onneksi Jussin armeijaan lähteminen on merkinnyt turhan syömisen loppumista, joten voin hyvillä mielin käyttää lyhyttä paitaa rannalla.
Sofian paidan ompelin Triteksin pinkistä trikoosta. Kaavan otin omasta H&M:n lyhyestä perhostelttapaidastani. Ylitäyteen tungetun vaatehuoneen peilin kautta kuvaaminen on hankalaa, ihan oikeasti!

Röyhelön laitoin tuomaan hieman piristystä muuten tylsään paitaan ja samalla se toimittaa "tämä puoli on etupuoli"-merkin virkaa. Sofialle kun on turha selittää, että tunnistat etupuolen siitä, kun laitat olkasaumat näin ja sitten katot miten toi kaula-aukko niinku menee. Helpompi vain lätkästä röyhelö rinnuksille: tää tulee eteen, piste.

Huomenna on viimein ja vihdoin luvassa se kauan odotettu Niininalon varuskunnan Kiltapäivä. Päästään tutustumaan kasarmialueelle ja tupiin, ohjelmassa on kaikennäköisiä näytöksiä ja esityksiä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta (ja siihenhän ei suinkaan vaikuta se, että Jussi saa hengata meidän kanssa tuon päivän ja iltapäivällä saadaan jopa ottaa pieni alokkaamme mukaan!). Itse olen hermoillut tuota huomista enemmän kuin laki sallii. En halua, että Jussia leimataan dorgaksi sen perusteella, että hänellä on totaalisen dorga tyttöystävä. Haluan olla siis jotain muuta kuin dorga ja lopultahan tässä käy niin, että liika yrittäminen tekee minusta vielä kaksi kertaa suuremman pellen.. Äh, miten voikin kokonainen viikko pyöriä tuon huomisen tapahtuman ympärillä!? Eihän se ole liiallista yrittämistä, että värjäsin hiukseni, pyysin Sofiaa laittamaan minulle kiharat, olen harjoitellut miljoona eri meikkiä ja kampausta, lainannut Minkalta asusteita ja pyytänyt pukeutumisvinkkejä, sovittanut sata eri mekkoa, koittanut ruskettua, katsonut etten syö mitään turvottavaa... Ja tuo kaikki yhden hikisen Kiltapäivän takia, ohhoh... Ja Jussihan ei tule huomaamaan minussa mitään eroa :D

Koirarantailemassa

Päätettiin extempore lähteä Sofian kanssa koirarannalle, kun ulkona oli kerran nätti ilma. Muutama muukin oli huomannut, että aurinko paistaa ja rannalla olikin paljon muitakin koiria ja hevosia (!). Vilaa ei voinut pitää kuin hetken auki ja senkin aikana se ryntäsi toisen koiran luo eikä totellut kutsua yhtään.. Koirat kuitenkin nauttivat vapaana olemisesta ja Ratita teki jotain sellaista, jota en olisi koskaan uskonut sen tekevän: meni vapaaehtoisesti kahlaamaan veteen! Vielä vaikeampi oli uskoa, että Vila meni perässä sinne! Huhhuh, minä kun luulin, että nuo kammoavat vettä!

Takaisin ajellessamme jouduin kokemaan sen kauan pelkäämäni hetken, kun auto sanoo PIIP ja varoitusvalo syttyy päälle. APUA! En minä ymmärrä autoista mitään... Äkkiä kotipihaan ja ohjekirja esiin. Selvisi, että öljyn paine on liian alhainen. Osasin itse mitata öljyn määrän, mutta en uskaltanut alkaa kronkkimaan auton sen enempää. Onneksi Jussin isä kiisi apuun ja pelasti bimbot (kyllä vain, minä, Sofia, Vila ja Ratita...) hädästä! Huh, mikään ei lopulta edes räjähtänyt, vaikka niin pelkäsin!

Kirjottaisin mielelläni enemmänkin, mutta näppis vähän reistailee. Ehkä siihen vaikuttaa semmonen seikka, että saatoin ehkäpä kaataa persikkalientä näppäimille, mutta sitähän ei kerrota Jussille, eiks nii?

Hius- eiku kenkäkoru

Eilen illalla tuli pakottava tarve näpertää jotain. En keksinyt mitään järkevää toteuttettavaa, joten lähdin väsäämään hiuskorua omasta päästä (no en siis sillee omasta päästä...). Tarvikkeiksi löytyi pinkkiä ripsinauhaa, niitti, hiuspinni, neula, lankaa ja liimaa. Näistä sitten syntyi hiuskoru:

Sotkin liiman kanssa ja tuossa on nyt tahroja sen takia, älkää välittäkö ;)
Rusetti on ommeltu ja liimattu pinniin kiinni.

Sovitin tätä hiuksiini, no way! Ei kyllä tule minun päästäni löytymään. Mutta voihan tämän laittaa vaikka kenkään, tällä tavalla:

Kiva pikkuprojekti, vaikkakin ihan yliturha. Jos jaksaisi väsätä toisen niin saisivat molemmat kengät omat koristeensa... Saapi nähdä, mihin suorituksiin venyn.

Olin tippua tuolilta, kun lueskelin eilen facebookin etusivua. Joku ilmoitti menevänsä nukkumaan, joku kertoi syöneensä hampurilaisen. Sitten bongaan päivityksen, jossa rinnakkaisluokallani ollut poika kertoo, kuinka mahtavat polttarit hänellä oli. Luin monta kertaa "tuparit" ennen kuin tajusin: tyyppi todella on 1993 syntynyt ja menee naimisiin. Siis naimisiin!?
Henk.koht en tätä henkilöä sen enempää tunne, ennemminkin Jussin tuttu, mutta pistihän tuo miettimään. Itse en kyllä menisi mistään hinnasta naimisiin kuukauden päästä, mutta siitä tuskin olisikaan pelkoa, kun me ei olla Jussin kanssa ihan vielä edetty edes sille "mennäänkö kihloihin"-asteelle. Ehkä sitten joskus... Eläkeikäisinä kenties?
Yksi äimistyminen ei yhdelle illalle riittänyt. Polttaripostauksessa eräs toinenkin minun rinnakkaisluokallani ollut henkilö, tällä kertaa tyttö, kertoi, ettö panikoi jo nyt ensi kesänä olevia häitään. Miksi miksi miksi? Miksi pitää mennä naimisiin 18- tai 19-vuotiaana...

Btw, Espanjan katukoirien fb-sivuilla haettiin vapaaehtoista Espanjaan koiratarhalle töihin. Asuminen ja ruoka sisältyisivät diiliin, mutta palkkaahan ei luonnollisesti saisi. Tässä on se syy, miksi salaa toivoin, etten pääsisi opiskelemaan! Kuinka helppoa olisikaan vain avata uusi ovi elämässään ja käydä kokeilemassa pari kuukautta koiratarhan arkea ja toimia konkreettisena apuna. Tällä kertaa tämä mahdollisuus menee minulta ohi, mutta ihan yhtä innoissani olen sairaanhoitajaopintojen alkamisesta. Mikä vain voittaa tämän puoli vuotta kestäneen "olen töissä siivousfirmassa"-elämänvaiheen. Ei enää ikinä kiitos!

Hyvän mielen kollaasi

Eilen kävin noutamassa postista Photoboxilta tilaamani suuren valokuvakollaasin. Tilasin tämän viime viikolla ja hintaa posteineen tuli vain 15€. Tämä pääsi vaatehuoneen oveen piristämään ja muistuttamaan kaikista ihanista hetkistä ja ihmisistä.

Kollaasissa on kuvia eri reissuilta (Lappi, Nizza, mökki..), rakkaista ihmisistä ja tietenkin koiruuksista, jotka ovat viimepäivinä käyttäytyneet niin nätisti, että melkeinpä tulee huojentunut olo: ehkä mä selviän niiden kanssa yksinkin.

Löytyy kuvia yo-juhlista, Nizzasta, Yyterin koirarannalta, Lapista, Noormarkusta, Jussista, Vilasta ja Ratitasta, Äitistä ja Isistä...

 ...Siskoista, penkkareista ja Jussin 18v-synttäreiltä.

Ei voi muuta tulla kuin hyvä mieli tuota katsoessa!
Vielä kun hommaisin oikeaa teippiä ettei tarvitsisi tarroille kiinnittää tuota esille..

Tänään oli ihan huippupäivä! Tapasin pitkästä aikaa ystävääni ja koko päivä vallan vierähti kirppareilla kierrellessä ja jutellessa. Oli tosi ihana päästä juttelemaan toisen inttilesken kanssa, ystäväni poikaystävä on nimittäin myöskin armeijassa. Kirppareilta ei löytynyt mitään, mutta se ei harmittanut yhtään, kun seura oli niin mukavaa. Sovittiinkin jo, että ensi viikolla nähdään taas. On vain niin mahtavaa viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, joka on niin totaalisen samalla aaltopituudella, että voi jutella ihan mistä vain ilman pelkoa mulkoilevista katseista. Ja Anni hei, pistäppä se blogi pystyyn niin pääsen hehkuttamaan sitä täällä! ;)

Pori Jazz

Olen asunut Porissa 9 vuotta, enkä ole koskaan käynyt Pori Jazzin maksullisissa konserteissa. Tänään tuohonkin tuli muutos, kun Jussin porukat pyysivät meitä heidän kanssaan Kirjurinluotoon nauttimaan ihanasta säästä ja menevästä musiikista. Tottakai me oltiin messissä ja lievän pommiin nukkumisen (jos klo 13 heräämistä nyt sellaiseksi voi sanoa..) jälkeen keräättiin luumme ja suunnattiin kohti Kirjuria.

Väkeä oli kuulemma edellisiin vuosiin verrattuna paljon, kun kyseessä oli sunnuntain konsertti. Meillä oli kuitenkin kiva viltti-/piknik-tunnelma, eikä minusta ainakaan ollut yhtään liian ahdasta.

Esiintyjinä olivat joku ja sen jälkeen joku toinen. Pääesiintyjänä Norah Jones ja ihan hävettää myöntää, etten tosiaankaan tiedä, ketä tuo nainen edes on.. Jouduttiin Jussin kanssa kuitenkin lähtemään kesken Jonesin esiintymisen, kun joidenkin piti olla klo 22 mennessä takaisin armeijassa ja meillä riitti vielä paljon tekemistä ennen kuin Jussi oli lähtövalmis (parranajon, laukun pakkaamisen, suihkussa käymisen yms, eihän niitä voi koskaan hyvissä ajoin suorittaa..)

Kerrankin aurinko paistoi sillä hetkellä, kun minäkin pääsin siitä nauttimaan. Yleensä katselen haikeana helteestä nauttivia ihmisiä ikkunan läpi ja jatkan Omena-hotellin sängyn petaamista hikihatussa..

Nyt on Jussi saatettu takaisin armeijaan ja taas tuntuu niin haikealta. Onneksi tällä kertaa ei ole kahden viikon odotusta, vaan ensi lauantaina mennään Niinisalon Kiltapäivään ja samalla saadaan ottaa Jussi mukaamme sieltä viikonloppulomille. Jussi taisi olla ennemminkin huojentunut, kun pääsi vollottavasta tyttöystävästään taas hetkeksi eroon :D
Jälleen pitää todeta, kuinka paljon inhoan liikenteessä kohdattuja läheltä piti-tilanteita! Köröttelen rauhassa Niinisalosta kohti Poria siinä Pomarkun kohdilla, kun yhtäkkiä edessä olevalta mäennyppylältä ilmestyy auto. Auto on tietenkin minun kaistallani ja ajaa kohti. Onneksi aivot osasivat käsitellä tilanteen varsin nopeasti ja siirsi refleksin tavoin jalan jarrulle. Kunnon jarrutuksen sai kyllä tehdä, että auto kerkesi sujahtamaan takaisin omalle puolelleen. Sama refleksi, joka siirsi jalan jarrulle nosti myöskin keskisormeni pystyyn. En vain voinut olla näyttämättä kesoa tuollaisille hulluille, jotka ohittavat keltaisesta viivasta huolimatta ja vaarantavat oman henkensä lisäksi myös muiden pienet elämät. MÖR.

Lavvantai!

Olipa ihana taas pitkästä aikaa herätä Jussin vierestä. Toisaalta, ei ollut ihan niin ihanaa herätä hänen vierestään sataa kertaa samana yönä! Koko yö meni heräillessä, ensin Rhean uikutus piti hereillä, sitten mölyävät teinit ja loput 98 kertaa heräsin Jussin öiseen muminaan. Kovasti hänellä tuntui olevan asiaa koko yön, "mumina mumina". Aamulla olin kuin junan alle jäänyt: en kyennyt nousemaan ennen klo 10.30, mutta onneksi ei tarvinnutkaan, kun koirienulkoilutuspalvelu oli käytettävissäni ;)

Ylihitaasta aamusta selvittyäni lähdettiin kiertämään superkirppari läpi. En joutunut edes pakottamaan Jussia mukaani! Ehkä hän osasi laskea yks plus yks: lupasin mennä illalla katsomaan (varmasti ihan ylitylsän) Batman-leffan hänen kanssaan, ei siis kannata kieltäytyä kirppisreissulta!
Mukaani tarttui musta lyhyt takki hintaan 3€. Ihan ylihalpa hinta takille! Ja malli on juuri sopivan istuva. Minulla ei ole tuollaista lyhyttä, edes hieman asiallista kolttua kuin villakankaisena ja sitä ei vaan voi pitää muuta kuin talvella :D
Löysin myös pinkin paljettitopin eurolla. Kaikki siitä otetut kuvat menivät näääääin pahasti mönkään, kun toppi oli joka kuvassa ihan rytyssä päälläni eikä kuvaaja tajunnut huomauttaa asiasta..

Tämän kesän ensimmäinen (ja luultavasti ainoa) alelöytöni on Seppälän valkoiset pitsiballeriinat, 12€. Ei sillä etteikö niitä jo kolme vuotta palvelleita mustia nahkaballerinoja voisi yhdistää kaiken kanssa, mutta joskus olisi vain kiva käyttää joitain muutakin kenkiä :D

Jazzien yhteydessä olevasta pop-up shopista ostin nerokkaan tekstikortin ja siihen sopivan kartonkikehyksen. Nämä maksoivat yhteensä 5,5€, paljonhan se on paperinpaloista, mutta halusin tukea tätä yrittäjää, kun hänen tuotteensa olivat vain niin ihania! TÄÄLTÄ löytyy lisää näitä kortteja ja kartonkikehyksiä.

Se vääntämäni Dooley's-juustokakku oli hyvää! Osa liivatteesta oli tosiaankin jäänyt sulamatta, mikä on aika ällöä, mutta onneksi Jussi ei tajunnut koko juttua :D

Nyt kerään voimani ja hinaan itseni leffaan katsomaan jotain aivotonta räiskintäkökköleffaa. Olisihan minulle tarjottu kahta lastenhoitokeikkaakin, mutta mitäpä menin lupautumaan leffaseuraksi..?