Pre-Valentine's day ja lahja

Vietettiin Tuomaksen kanssa jo torstaina etukäteen ystävänpäivää syystä että intti & viikonlopun kiinniolo.. Pojilla näytti olevan viikko-ohjelmassa pe-su tekemistä iltaan asti, joten silloin näkeminen olisi ollut mahdotonta (miten mä en muistanutkaan, kuinka veemäistä tuo intin touhu onkaan.. Koskaan ei tunnu olevan vapaata!). Päätinpä sitten hinata itseni Niinisaloon päivää etuajoissa.

Vein mukanani pienen ystävänpäivälahjan. Panostin tässä enemmänkin ajatukseen kuin rahalliseen arvoon (opiskelijabudjetti pakotti tekemään näin..). Paketti sisälsi itse räpeltämäni Jar of Hearts-purkin, pehmolelukyhäelmän, Tuomaksen toiveiden mukaisen toilettipussin, sydänkarkkeja osuvasti pakkipussiin paketoituina sekä kortin. Lisäksi mukana oli Muumi-kuivattuja hedelmiä. Melko säälittävähän tuo lahja oli käytännöllisyyden kannalta, mutta ajatushan on tärkein! Ja Tuomas arvosti vaivannäkööni, mikä taas lämmitti meikäläisen sydäntä.

Ystävänpäiväillallisemme ei ollut mikään maailman romanttisin: Kankaanpään X-Mealissa/KotiPizassa kunnon mätöt! Käytiin vielä kaljalla viereisessä kuppilassa (itse join kyllä kahvia, kun olin kuski).

Anni teki minulle ihanan pirteet kynnet! Oli turkoosia, pinkkiä ja glitteriä namnam! Hiukan on tuosta etusormesta lakat karanneet, mutta ei se menoa haitannut :)

 Mä oon nyt niin onnellinen, että hymyilyttää melkein jatkuvasti. Pikkasen (lue: PALJON) fiilistä laskee tuo Tuomaksen ginesviikonloppu, jonka jälkeen on toinen ginesviikonloppu, jonka jälkeen on mahdollisesti kolmas ginesviikonloppu, jonka jälkeen saattaa vielä huonolla tuurilla olla neljäs ginesviikonloppu. Ihan kiva, ei siinä mitään...
Kyllähän noista kiinnioloista saattaisi selvitä hengissä jos a) olisi auto aina käytössä ja pääsisi halutessaan käymään sotkussa moikkaamassa b) jos illan ainoat vapaat tunnit klo 18-21 eivät olisi täytetty järkkärikurssin oppitunneilla... Mä niin hajoon, oon selvästi joku biojäte :(
Yhteiskuvassa metsään maatuva mosa ja onnellinen biojäte:

ps. Kiitos ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen! Onnittelut lämmittivät todella mieltämme, sekä minun että Tuomaksen, varsinkin kun niitä ei ole pahemmin lähipiiristä herunut. Tuntuu, että kaikki läheiset suhtautuvat tähän meidän seurusteluumme jotenkin puolitosissaan, silleen kuin se olisi vain "tuollainen ohimenevä päähänpistos".. Voi kuulkaas ku tietäisittekään, paljonko mä tuota poikaa rakastan! Yllättyisitte takuulla ;)

Will you be my Valentine?

 

Elämä on melko arvaamatonta.

Vajaa vuosi sitten ystävystyessäni Tuomaksen kanssa, en olisi uskonut että juuri hänestä tulisi vielä jokin kaunis päivä poikaystäväni.

On ihmeellistä, kuinka ystävyys voikaan muuttua pikkuhiljaa joksikin suuremmaksi. Kun huomaakin menettäneensä sydämensä sille, joka on ystävänä jaksanut aina seistä vierelläsi, kuivata kyneelesi ja nostaa sinut takaisin jaloillesi. Olen onnekas, että saan rinnalleni ihmisen, jonka tiedän välittävän minusta aivan suunnattomasti. Ja josta itse välitän vähintäänkin yhtä paljon.

Olen pitkästä aikaa jälleen onnellinen ja vihdoinkin minusta tuntuu, että teen elämässäni edes yhden oikean päätöksen. Helppoahan tästä ei varmastikkaan tule; minusta tulee luultavasti lähes vuodeksi taas inttileski, asutaan tällä hetkellä kämppiksinä kolmiossa ja menneisyytemme on täynnä ristiriitoja. Ollaan kuitenkin päätetty aloittaa kaikki alusta, palata sivulle 1 ja lähteä rakentamaan tästä jotain ihanaa. Pessimistisestä luonteestani huolimatta en edes kyseenalaista sitä, ettemmekö onnistuisi siinä.

Hyvää ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille lukijoille!