Inttihehkutusta vain

Oujeee! Sain eilen kuulla, että Tuomas jatkaa inttiään valan jälkeen aliupseerikoulussa! Hän pääsi siis jääkäriAUKiin, mikä on sinänsä erikoista sillä Tuomashan suorittaa palvelustaan Niinisalon tykistöprikaatissa. Kyseessä on yksi yksinäinen jääkärikomppania, joka "siirrettiin" tämän vuoden alussa Porin prikaatista Niinisaloon. Niinisalon historian ensimmäiset jääkärit.. Kuulostaa minun korvaani ainakin hienolta!
Olen niiiiin happy, tietenkin Tuomaksen itensä puolesta sillä AUKiin pääseminenhän oli hänen tavoitteensa, mutta myös ihan itseni puolesta koska minulle vaan sattuu olemaan jotenkin kovin merkityksellistä tuo intissä "pärjääminen".. Olen jotenkin outo, vai löytyykö täältä muita naisihmisii, joille poikaystävän inttikuviot ovat itkun asia? (Kyllä, vollotin edellispäivänä, kun sain tiedon ettei Tuomakselle auennut aliupseerikoulun ovet. Asia kuitenkin kerkesi muuttumaan yön aikana ja voi sitä riemun määrää!).

Piilottaakseni sen, että tulin vain hehkuttamaan Tuomaksen inttiuutisia (, jotka aivan varmasti kiinnostavat ihan kaikkia....), tässä pari kuvaa sunnuntaisesta "kävin sotkussa"-asustani. Tuon harmaan neulemekon löysin pohjattomista vaatevarastoistani. Vila näemmä tykkää mun karvasaappaista 8)

Sitten Vila halusi aivan ehdottomasti pusuteltavaksi.. Tai sitten ei! "Onks hei pakko?" :D

Huomenna lähdetään Jussin ja Sofian kanssa Niinisaloon katsomaan valaa! Sitä on meinaa odotettu pitkään ja hartaasti. Sain jopa työharjoittelusta vapaata (, jonka joudun tietenkin korvaamaan jakson jälkeen vielä..). Aika rutiinillahan tuo alkaa jo menemään, kun kyseessä on meikäläiselle neljäs vala, jossa käyn pälyilemässä :D

PS. Ostin kivan neuleen eilen kirpparilta ja olisin kuvannut sen tänään MIKÄLI en olisi kerennyt jo kaataa kahveja sen rinnuksille.. Ja kyseessä on tietenkin valkoinen neule, ARGH!

AINIIN! InttileskiTJ-294.. ööh waat!?

Muutama miete blogista ja sen kirjoittamisesta

Törmäsin sattumalta, tuolla blogimaailmassa vaeltaessani, aivan loistavaan postaukseen, joka kiteytti täydellisesti minunkin ajatukset blogin pitämisestä. Alkuperäiseen postaukseen ja blogiin pääsee TÄSTÄ.

Jo postauksen otsikko on todella osuva: "I'm (not) here for your entertainment". Vaikka blogini on julkinen ja tarkoitettu kaikkien kiinostuneiden/halukkaiden luettavaksi, en silti (vaikka se karulta kuulostaakin..) kirjoita sitä pelkästään lukijoita varten. Tietenkin arvostan suuresti jokaista blogissani vierailevaa lukijaa, ja kommenttinne todella ilahduttavat minua. Silti blogini pääasiallinen tarkoitus on olla paikka, jossa voin a) purkaa hieman ajatuksiani b) arkistoida tapahtumia päiväkirjamaisesti c) päivitellä kuulumisia mm. äitille ja isille, jotka pysyvät ajantasalla elämästäni huomattavasti paremmin mikäli kurkkaavat blogiani aina silloin tällöin.

Blogin kirjoittaminen on minulle rakas harrastus. Myönnän etten edes ole siinä kovinkaan hyvä, en osaa muokata upeita kuvia, ladata niitä minkään kuvapalvelun kautta tänne, en hallitse html-koodin käyttöä enkä oikeastaan osaa edes kirjoittaa. Postaukseni ovat lähes aina vain sekalaista ajatuksenvirtaani ja tekstitkin saattavat muuttua kesken postauksen kirjakielestä porin murteen kautta johonki teinislangiin. Kirjoitan, mitä pääni ajattelee, enkä pahemmin pohdiskele tekstini virheettömyyttä. Tiedän, että postausten lukeminen on hankalaa, kun siitä puuttuu looginen jäsentely. Mutta tälläinen huithapeli olen, mieleeni tulee ajatus sieltä ja ajatus täältä.

Blogillani ei ole mitään tiettyä teemaa, se vain on minun blogini täynnä kaikkea, mitä minä olen ja mistä pidän. Koska kirjoittelen tänne netin ihmeelliseen maailmaan omilla kasvoillani, en kovinkaan usein voi kertoa kaikista asioista läheskään kaikkia yksityiskohtia. Eri asia olisi, jos kirjoittelisin täysin anonyymisti, jolloin voisin avautua täysin vapaasti kipeimmistäkin asioista, kuten masennuksesta, menneisyydesta tai ihmissuhdesotkuista. Välillä pelkään, että annan itsestäni superpinnallisen kuvan tämän blogin kautta. Ikään kuin elämäni olisi vain yhtä ruusuilla tanssimista, kirpparilöytöjen tekemistä ja Niinisalossa käymistä. Eihän se niin ole, blogini kertoo siitä elämäni valoisammasta puolesta ja hyvä niin. On aina niin mukava palata hyviin hetkiin ja muistoihin selailemalla postauksiaan vuosien varrelta, en edes haluisi revitellä kaikkea ikävää joka kerta auki tätä kautta.

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä höpötyksilläni. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että jokainen lukijani ylläpitää bloginpitämismotivaatiotani, kiitos kun luette!

Galaktista menoa!

Postaus on kirjoitettu viikko sitten valmiiksi ja unohtunut julkaista.. Hups :D
Torstaiselle Niinisalon visiitilleni pukeuduin mustaan puuvillaneulemekkoon (jonka muuten löysin jostain vaatevarastojeni kätköistä enkä ollut laisinkaan muistanut sen olemassaoloa ainakaan vuoteen :D). Musta mekko tarvitsee ehdottomasti parikseen jotkut ihkut sukkikset, ja tällä kertaa valitsin Seppälän alesta löytämäni galaxy-legginsit.

Galaktinen meno sai minut muistamaan erään toisenkin kauan sitten hommaamani ja näemmä kadottamalla unohtamani tavaran: Darth Vader-pikkulaukun! Bongasin tämän joskus kirpparilta muutamalla eurolla. Olisin mennyt tämän kanssa kerran baariin, mutta Jussin mielestä laukku on liian aaripäinen siihen tarkoitukseen.. Ja pyh!

On se kyllä aika pirun päheä! Kai mun on pakotettava itseni katsomaan Star Wars-leffat, kun en millään kehtaisi ulkoiluttaa tätä ihanuutta jos joku sattuukin kysymään, olenko edes nähnyt kyseisiä leffoja.. Ja joutuisin vastaamaan että en!

Mut hei! Olkoon voima kanssanne ;) (kirjoittakaapas Youtubeen hakusanaksi "use the force luke" ja yllättykää :D)

Ps. Nyt on meinaa virallista, kun se naamakirjassakin näkyy! Hiihii, mää hihkun onnesta tääl (siitä huolimatta, että kuolen kohta ikävään koska Tuomaksella 2 viikkoa inttiä yhtäputkeen takana ja vielä viikko edessä..). Perjantaina on vala ja silloin poika pääsee lomille, vihdoinkin!

Keep calm and carry on!

Minulla on aivan hervottomasti vaatteita (vaikka olen nyt viime aikoina luopunut aika isosta kasasta rytkyjäni!). Olen kuitenkin huomannut monta hyvää puolta siinä, että vaatetusta löytyy kuorma-autollisen verran: ei tarvitse pestä pyykkiä kovinkaan usein, kun aina löytyy kaapista puhdas paita ja housut (loputtomat vaatepino!) lisäksi saattaa vahingossa tehdä mahtavia löytöjä - omista vaatevarastoistaan!

Olin aivan totaalisesti unohtanut tuon joskus kirpparilta ostamani jättiolkapäillä varustetun trikoopaidan! Löydettyäni sen jälleen, tajusin että sitä voi aivan hyvin käyttää sukkisten kanssa ihan mekkonakin, kun helmalla tuntui pituutta riittävän. On kyllä kiva!

Lisäksi löysin vaatehuoneeni perukoilta talvikenkävaraston ja sieltä bongasin nämä muutama vuosi sitten Aleksi13-alesta ostamani karvasaappaat. Tuntuu kuin olisi uudet kengät tunkenut jalkaansa, kun en muistanut edes noiden olemassaoloa!

Kuvissa vilkkuvaa korua en sentään löytänyt omista kätköistäni vaan ihan kirpparilta melko mieluisaan hintaan, 1,5€. Tää oli ihan must-hankinta! Niin osuva tuo teksti ja kaunis riipus :)

Tänään tuli kolmas päivä harjoittelua täyteen ja hieman siellä aika matelehtii näin hiihtolomaviikon kunniaksi. Toiminta on ikään kuin tauolla ja siellä pitkälti vain hengaillaan ja katsellaan leffoja päivät pitkät. Tänään oltiin kuitenkin nuoret+hoitajat käymässä ihan Finnkinossa! Aika mahti työharjoittelu, kun pääsee leffaan työajalla (ja vieläpä talo tarjosi lipun!). Leffavalinta oli kyllä surkein ikinä! Kummeli 5... Aivan järkyttävää shaibaa! Minun teki melkeinpä mieli lähteä menemään kesken elokuvan, niin huono se oli.. Mutten sitten kehdannut järjestää kohtausta :D En suosittele! Ei ollut edes hauska vaan ärsyttävä, sekava ja myötähäpeää herättävä räpellys.

ps. Ja ainiin! Istuin Kummelia katsomassa, kun Leijonat pelasivat telkkarissa... Hehee, ei paljoa ottanut aivoon tai mitään! Viimeisen erän kerkesin katsomaan kotiin päästyäni (mutta kaikki maalit jäi näkemäti..)

Neljännen harjoittelun ensimmäinen päivä

Tuntuu aika hurjalta ajatella, että olen suorittamassa jo neljättä työharjoitteluani! Aika liki toisiaan olivat tuo neuvolaharjoittelu tämän mielenterveysjakson kanssa (välissä reilu 3kk), joten tällä hetkellä tuntuu hieman siltä, etten minä muuta teekkän kuin ole The Opiskelija erinäisissä paikoissa.
Tällä kertaa suoritan viiden viikon harjoitteluni nuorisopsykiatrisella päiväosastolla. Sain itse valita, mihin paikkaan haen ja ihan ehdoin tahdoin halusin tuonne. Todella monet muut lähtivät ympärivuorokautisille osastoille, osa suljetuille (niin siis harjoitteluun! :D), mutta itse ajattelin niiden olevan turhan iso pala meikäläiselle. Valitsemani osasto on "kevyempi lasku" mielenterveystyön maailmaan, tai ainakin niin voisin kuvitella asian olevan.
Ensimmäinen päivä takana tuolla paikassa ja viihdyin kyllä älyttömän hyvin! Pienellä osastolla on pieni henkilökunta ja kaikki tuntuivat olevan oikein mukavia (ihmekkös, kun työskentelevät kuitenkin 13-17-vuotiaiden nuorten parissa). Tunsin itseni oikein tervetulleeksi ja sain todella kivan ohjaajan itselleni. Olen enemmän kuin tyytyväinen eikä enää harmita yhtään herätä joka aamu ennen seiskaa ja päästä neljältä.
On muuten oikein kivaa vaihtelua edellisiin harjoitteluihin verrattuna: työmatkani on n. 300metriä! Viimeksihän ajelin 70km suuntaansa joka ikinen pirun päivä :D

Yeah, huomista päivää odotellessa!

Uudet kotiavaimeni ja olkkarin DIY-perhoskello

Voi jes! Sain avaimet uuteen kotiini jo alkuviikosta! Pääsen ihan rauhassa siivoilemaan ja suunnittelemaan, kun muuttamiseen on varattu aikaa hurjat 1,5kk. On niin paljon stressivapaampaa pikkuhiljaa pakkailla ja roudailla kamoja kuin sykkiä muutamassa päivässä kokonainen muutto. Hieman on tuo pesänrakennusvietti taas heräillyt ja kaikenlaista sisustusroipetta on tullut katseltua. Aion kuitenkin (yrittää) pitäytyä päätöksessäni, etten osta mitään ylimääräisyyksiä. Vain oikeasti tarpeelliset asiat saan hommata, sellaiset mitä en vielä omista. (joo no.. ihan en ole pysynyt tuossa päätöksessäni.. :D)

Hirmuinen sisustusinnostus yhdistettynä opiskelijan mitättömään budjettiin ei ole hyvä asia! Onneksi joskus luovuus ja viitseliäisyys poikivat jotain hienoa ja vieläpä puoli-ilmaiseksi. Tällä kertaa väkersin uuteen olohuoneeseeni kellon. Aluksi katselin Ikeasta 15-30€ maksavia seinäkelloja ja kieltämättä ne hinnat hiukan hirvittivät..
Nopea googletus, hieman suunnittelua sekä paljon aikaa leikkelemiseen, ja uusi olkkarin kello oli valmis! Mustaa kontaktimuovia minulla oli ennestään, eli ainoa kustannus tässä on tuo kellokoneisto Motonetistä à 2,5€. Kuvassa tarrat on aseteltu lattialle (ei, asunnossani ei ole parkettilattiakuosisia seiniä :D)

Vaihtelin tuossa yksi päivä Aarteen puruja ja tulipa napsastua pikkuisen omasta kodista kuva. Ostettiin Jussin kanssa tuo puinen talo sekä silta tässä hiljattain. Ostin myös kokeeksi tuollaisen pähkinä- ja siemenseipään, saa nähdä tykkääkö neiti siitä :) Aarre muuttaa tietenkin kanssani uuteen kotiin, pitänee vielä keksiä sen häkille jokin turvallinem paikka, jonne koirat eivät takuulla pääse ikinä käsiksi :)

Pre-Valentine's day ja lahja

Vietettiin Tuomaksen kanssa jo torstaina etukäteen ystävänpäivää syystä että intti & viikonlopun kiinniolo.. Pojilla näytti olevan viikko-ohjelmassa pe-su tekemistä iltaan asti, joten silloin näkeminen olisi ollut mahdotonta (miten mä en muistanutkaan, kuinka veemäistä tuo intin touhu onkaan.. Koskaan ei tunnu olevan vapaata!). Päätinpä sitten hinata itseni Niinisaloon päivää etuajoissa.

Vein mukanani pienen ystävänpäivälahjan. Panostin tässä enemmänkin ajatukseen kuin rahalliseen arvoon (opiskelijabudjetti pakotti tekemään näin..). Paketti sisälsi itse räpeltämäni Jar of Hearts-purkin, pehmolelukyhäelmän, Tuomaksen toiveiden mukaisen toilettipussin, sydänkarkkeja osuvasti pakkipussiin paketoituina sekä kortin. Lisäksi mukana oli Muumi-kuivattuja hedelmiä. Melko säälittävähän tuo lahja oli käytännöllisyyden kannalta, mutta ajatushan on tärkein! Ja Tuomas arvosti vaivannäkööni, mikä taas lämmitti meikäläisen sydäntä.

Ystävänpäiväillallisemme ei ollut mikään maailman romanttisin: Kankaanpään X-Mealissa/KotiPizassa kunnon mätöt! Käytiin vielä kaljalla viereisessä kuppilassa (itse join kyllä kahvia, kun olin kuski).

Anni teki minulle ihanan pirteet kynnet! Oli turkoosia, pinkkiä ja glitteriä namnam! Hiukan on tuosta etusormesta lakat karanneet, mutta ei se menoa haitannut :)

 Mä oon nyt niin onnellinen, että hymyilyttää melkein jatkuvasti. Pikkasen (lue: PALJON) fiilistä laskee tuo Tuomaksen ginesviikonloppu, jonka jälkeen on toinen ginesviikonloppu, jonka jälkeen on mahdollisesti kolmas ginesviikonloppu, jonka jälkeen saattaa vielä huonolla tuurilla olla neljäs ginesviikonloppu. Ihan kiva, ei siinä mitään...
Kyllähän noista kiinnioloista saattaisi selvitä hengissä jos a) olisi auto aina käytössä ja pääsisi halutessaan käymään sotkussa moikkaamassa b) jos illan ainoat vapaat tunnit klo 18-21 eivät olisi täytetty järkkärikurssin oppitunneilla... Mä niin hajoon, oon selvästi joku biojäte :(
Yhteiskuvassa metsään maatuva mosa ja onnellinen biojäte:

ps. Kiitos ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen! Onnittelut lämmittivät todella mieltämme, sekä minun että Tuomaksen, varsinkin kun niitä ei ole pahemmin lähipiiristä herunut. Tuntuu, että kaikki läheiset suhtautuvat tähän meidän seurusteluumme jotenkin puolitosissaan, silleen kuin se olisi vain "tuollainen ohimenevä päähänpistos".. Voi kuulkaas ku tietäisittekään, paljonko mä tuota poikaa rakastan! Yllättyisitte takuulla ;)