sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Intti takana ja tästä se elämä alkaa!

Huhhuh! Nyt on kohta pari viikkoa reserviä takanapäin ja onhan tämä aika kamalaa.. Ei ole niitä kaikkia rutiineja, kukaan ei tule huutamaan klo 6 "HERÄTYS SAATANA!", ei ole valmista aamupalaa, ei edes keskiviikkoista munaa ja piirakkaa, ei käskynjakomuodossa seisomista klo 8, ei koirien lenkityksiä ja tarhahuoltoja, ei valmista lounasta, ei iltapäivän koulutushaarakoulutusta, ei valmista päivällistä, ei mahtavien inttikavereiden kanssa sekoilemista, eikä edes niille rageemista, ei ole jokailtaista teehetkeä iltapalalla eikä taukotuvassa hengailua.. Ei ole niinku enää mitään! Tai ainakin siltä se tällä hetkellä tuntuu.

Erin kanssa vikoilla lomilla.
 Jään todella paljon kaipaamaan inttiä. Eniten ikävä on niitä ihmisiä, joiden kanssa sain viettää koko E- ja J-kauteni. En ole koskaan eläissäni kuulunut mihinkään porukkaan noin vahvasti ja olenkin aina pitänyt itseäni varsin epäsosiaalisena mörrimöykkynä. Löysin intissä itestäni sen puolen, joka todella kaipaa sitä ryhmää ja seuraa ympärilleen. Onneksi niiden ihmisten kanssa pystyy olemaan tekemisissä jatkossakin!

Ikävä tulee tietenkin myös nimikkonani ollutta sotakoiraa Eriä ja hänen kanssa touhuamista. Loppua kohden meillä alkoi oikeasti olemaan hyvä ja toimiva suhde ja yhdessä tekeminen tuntui sujuvalta. Harmitti aivan älyttömästi jättää yksi parhaimmista ystävistään tarhoille ja lähteä itse reserviin.


Toisaalta en kyllä jää kaipaamaan sitä ainaista uupumusta ja väsymystä, yöllisiä päivystyksiä, palelemista, jäätyneitä varpaita, kohmeisia sormia, muutaman tunnin yöunien jälkeen heräämistä,  selkäkipuja enkä sitä pelkästä hiilarihötöstä koostuvaa ruokaa. Kotona saan sentään päättää mitä syön ja milloin!

Kotiutumispippalot ja permanent-tussi... Ei kovin hyvä kombo! :D

Tuore reservin tykkimies.
 Koska en halua, että kotiutuminen tarkoittaa totaalista lässähtämistä ja arjesta putoamista, olen päättänyt keskittyä liikuntaan heti alusta alkaen. Intistä jäi tapa säännölliseen liikkumiseen ja aion ehdottomasti ylläpitää sitä jatkossakin. Enää ei liikkumaan lähteminen tunnu rangaistukselta vaan päinvastoin! Siitä tulee hyvä fiilis ja itse ainakin tapaan ystäviä ja siskojani usein juurikin urheilun parissa. Tällä viikolla on tullut käveltyä koirien kanssa ja samalla juoruiltua inttikaverin kanssa yhteensä 23km parissa päivässä, käytyä kaverin kanssa uimassa, siskon kanssa juoksemassa ja toisen siskon kanssa pari kertaa salilla. Hiukan alkaa olemaan kaikkensa antanut olo, pitäisi kai hiukan himmailla :D Viikonloppuna tulikin sitten otettua totaalinen laiskamato-vaihde silmään enkä ole tehnyt sitten yhtään mitään!

Reservipohdintojeni lisäksi mietiskelin tuossa, että tekisi kovasti mieli aloittaa vallan uusi blogi ihan puhtaalta pöydältä. Samaa settiähän sinne varmasti tulisi jatkossakin: käsitöitä, koiria, liikuntaa ja sitä sun tätä, mutta saisi tavallaan freesin alun koko blogille. Intissä vietetyt melkein 9kk muuttivat minua ihmisenä jonnin verran ja suoraan sanottuna en koe, että tämän blogin vanhat postaukset ovat sitä mitä olen, eivätkä osa niistä edusta ajatusmaailmaani enää laisinkaan. Ehkäpä siis yritän saada homman toimimaan niin, ettei blogin nimi muutu, mutta vanha sisältö siirtyy toiselle osoitteelle.. Ehkäpä siis jos vain osaan :D

2 kommenttia:

  1. Puhtaalta pöydältä aloittaminen tuntuu varmasti intin jälkeen just oikealta :) Oijoi, mitäs tulevaisuuden suunnitelmia sulla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Tuntuu kuin elämään olisi tullut ihan uusi aukeama intissä :) Tulevaisuuden suunnitelmista kirjoittelen piakkoin tänne blogiin lisää :)

      Poista