perjantai 29. kesäkuuta 2012

Tallinnan mekko

Kuten saattaa huomata, olen vähentänyt huomattavasti uusien mekkojen hankkimista. Tallinnassa shoppailessani oli kuitenkin tehtävä poikkeus, kun Stokkan alerekistä löytyi musta Vero Modan pitsimekko. En ollut löytänyt vielä mitään järkevää ostettavaa koko reissulla, joten ajattelin huvikseni (ja Jussin kiusaksi..) sovittaa mekkoa. No joo, eihän sitä nyt voinut sen jälkeen enää viedä takaisin rekkiin! Täydellisen sopivan kokoinen ja näköinen mekkonen lähti siis (kassalla kohtaamieni pienten kielivaikeuksien jälkeen) mukaani reilulla 18€:llä. Normaalihintaa olisi ollut 34,90€.


Selässä on kiva rusettiyksityiskohta. Kaikki missä on rusetti on ihanaa, se on luonnonlaki.


Käytiin tänään pikaisesti mökillä, kun Jussin piti auttaa kantamaan kaadetun kuusen palasia pinoon (tai jotain). Minä olin kaukaa viisaana pukeutunut nättiin uuteen mekkooni, jotten joutuisi töihin. No ei vaan, Jussi oli vapauttanut minut työnteosta enkä olisi jaksanut niitä pölkkyjä siirrellä metriäkään. Urakan jälkeen piti tietenkin lämmittää sauna (siinäpä toinen juttu juhannuksen lisäksi, jota en vain tajua..). Todella virallinen yhteiskuva viikon päästä armeijaan lähtevästä partaveikosta ja sen nättiin mekkoon pukeutuneesta pian sotaleskeksi jäävästä tyttöystävästä:


Jussi toimi kuvaajanani. Jälkiviisauttahan olisi sanoa, ettei ole kiva, kun horisontti dekapitoi minulta pään irti...


torstai 28. kesäkuuta 2012

Ratitan kootut ilmeet

Vajaan viikon päästä tulee kuukausi täyteen siitä, kun haettiin pieni Ratita-tyttönen lentokentältä. Vaikka Ratita ei ole meillä kauaa ollutkaan, tuntuu kuin se olisi aina ollut menossa mukana. Ehkäpä siksi, ettei kauheata sisäsiistiksi opettamisvaihetta ollut niin neiti vain sulautui meidän arkeemme eikä hiljaisella luonteellaan sitä pysty paljoakaan järisyttämään. Siitä huolimatta ei voitaisi missään nimessä enää luopua tästä ihanasta koirasta. Ihana nähdä, kuinka päivä päivältä neiti kerää rohkeutta ja tuo esille uusia puoliaan. Ihana hauva ja Vilan kanssa nuo ovat kuin paita ja peppu!



Nykyään Ratita uskaltaa nukkua meidän seurassamme eikä avaa silmiään ihan jokaiseen pieneen ääneen. Välillä koko kämppä kaikuu Ratitan kuorsauksista :D


Syliin nukahtaminenkin oli ihan uutta. Ratita ei selvästikkään tykkää olla sylissä, mutta kynsien leikkaamisen ajaksi nappasin jäykistyneen koiran syliini. Siihenhän se sitten jäi ja vieläpä nukahti. Ihana hammaspeikko!


Yleensä Vila ja Ratita nukkuvat sohvalla toisissaan kiinni. Vila ei niin välitä Ratitan läheisyydestä, muttei silti laita vastaankaan vaikka pieni käpertyisi hänen päälleen..


Ratita on edelleenkin tosi arka, mutta parempaan päin ollaan kokoajan menossa. Nykyisin ruoka voittaa ihmispelon ja muiden koirien seurassa uskalletaan mitä vain.


Koirajuhannus mökillä

Juhannuksesta on jo pian viikko ja saan vasta nyt aikaiseksi postausta aiheesta. Tuskin ketään kuolee pieneen viiveeseen, joten tässäpä kuvia ja pari videota meidän koirajuhannuksesta, joka vietettiin Jussin porukoiden kanssa mökillä. Otettiin Jussin kanssa varaslähtö ja käytiin terassilla muutamalla kaljalla jo torstaina, varsinainen juhannus voitiin siis chillailla kaikessa rauhassa hyttysten ja naapurimökin kiroilevien lapsien keskellä Isojärven rannassa.


Tein kaikille alle 10-kiloisille (eli Valto jäi ilman, harmi ;) koiruuksille hyttypaidat resorista. Suihkuttelin noihin hyttysmyrkkyä, kun ei viitsinyt ihan suoraan koirien turkkiin sitä laittaa. Alle 4-kiloisille (eli Ratitalla ja Rhealla) tein tuon paidan kirkkaan oranssista resorista. En tiedä onko tuolla Pomarkussa edes haukkoja, mutta tuskin haukkakaan olisi niin tyhmä, että veisi mennessään neonoranssisen koiran! Vilaa nyt onneksi suojasi hänen oma massansa, ei se haukka varmaan tuota jo-vähän-liiankin-hyvin syönyttä 8-kiloista rotkalettakaan ottaisi.


Rheaa  taisi aluksi vähän epäilyttää Vilan ja Ratitan touhut, kuten ilmeestä huomaa..


Lauantaina koiruudet joutuivat kovan paikan eteen: päätettiin uittaa niitä järvessä. Vila joutui olemaan ensimmäinen koekaniini ja pelastusliivit päällään. Veden lähellä oleminen oli Vilasta ihan järkyttävää, mutta itse uiminen sujui yllättävän rauhallisesti ja määrätietoisesti. 


 Ratita jähmettyi välittömästi, kun tajusi joutuvansa veteen. Sen uiminen ei ollut ihan niin tyylikästä kuin Vilalla, mutta pelastusliivin ansiosta koira ainakin pysyi pinnalla ja pääsi kohti rantaa. 


 Rheaa ei pahemmin pistetty uimaan, kun ei ole oma koira kyseessä. Sekin kuitenkin ui pari metriä matalassa rantavedessä ja oli pakko todeta, että koirat osaavat ihan oikeasti uida (pakon edessä..).
Vila joutui sunnuntaina toistamiseen järveen ja tällä kertaa ilman pelastusliiviä. Aika mallikas uintisuoritus jos en sanoisi:


Uimisen jälkeen pistin Vilalle tuon Theon collegehaalarin, jonka ostin keväällä hintaan 2€. Ostin silloin varmuuden vuoksi kaksi noita, että voisi sitten sille toisellekin koiralle pukea... Kuviteltiin vielä silloin, että meille tulisi toinen Vilan kokoinen koira. Ratitalla on vielä hieman kasvamista ennen kuin tuo collegepuku sille sopii :D


Suurimman osan ajasta vietin mökissä ulkona olevien hyttysten takia. Pelattiin korttia ja syötiin. Syömisen jälkeen taas vähän syötiin. Sehän ei ainakaan minua haitannut yhtään! Syöminen on kivaa. Ja Jussin äidin kasaama marenkikakku oli hyväää! Nuo marenkipohjat ovat Annan Marenkileipomosta ja ovat maailman parasta marenkia, suosittelen!



tiistai 26. kesäkuuta 2012

Tallinn

Satamassa odotellaan laivaan pääsyä. Päivän varoitusajalla päätettiin Jussin porukoiden kanssa lähteä yhdeksi yöksi Tallinnaan. Tere!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Bryssel-turinat

Ulkomailla käydessä pitää aina vähän leikkiä todellista turistia ja kiertää ne kaikkein kliseisimmät turistikohteet. Tälläkin reissulla siis harrastettiin ihan todellista turisemista ja käytiin tsekkaamassa vieläkö Manneken-Pis jaksaa pissata.


Poika pissasi yhä, joten jatkoimme matkaamme ei-niin-tunnettua patsasta katsomaan. Bongasin tämän Zanneken-Pis:n matkaoppaastamme ja olihan se pakko käydä tarkistamassa: löytyykö Brysselistä pissaavan tytön (Jaenneke Pis) ja pissaavan pojan lisäksi myöskin pissaava koira?! Ja kyllä vain löytyi!


Manneken-Pis:n ympärillä kuhisi valtavasti turisteja ja kaikki turistipuodit ja suklaakaupat olivat ilmeisesti keskitetty sinne. Aika herkku näyteikkuna bongattiin!


Käppäiltiin Grand-Placen läpi päivittäin, mutta tylsiä "tässä on vanha rakennus"-kuvia en jaksa tänne laitta. Sen sijaan tässäpä "Jussi seisoo vanhan Grand-Placen rakennuksen edessä"-kuva ;)


Ja joka välissähän piti tosiaan nauttia kirsikkaolutta.


Nyt on ilmeisesti juhannus, vai onko se huomenna? Juhannus on yksi niistä juhlista, joita en kykene ymmärtämään: mitä tässä niinku juhlitaan? Belgiassahan koulu jatkuu heinäkuun alkuun ja vasta sitten oppilaat pääsevät parin kuukauden kesälomalle. Tästä syystä elämäni 10 ensimmäistä juhannusta olen ollut varmaan koulussa ja koko "lähdetään mökille juhannuksena"-ajatus on varsin tuore tuttavuus. Aiotaan kuitenkin mennä perinteiden mukaan sinne mökille illalla. Nyt meillä on Nana-koira hoidossa tämän päivän ja illalla, kun koiruus haetaan pois me suuntaamme kohti Pomarkkua. Vila otti varaslähdön mökkeilyyn ja lähti Jussin äidin mukana jo tänä aamuna nauttimaan hyttysten ja itikoiden seurasta. Tämä siksi, koska Vila ei tullut yhtään toimeen Nanan kanssa! Ilmeisesti tytöt ovat liian saman ikäisiä, en keksi muuta syytä sille, että Vila halusi välittömästi hyökätä vieraamme kimppuun.
Vihdoin ymmärsin, mitä juhannuksessa on niin hienoa: yleensä monta viikkoa eteenpäin täyteen varattu pesutupa on koko päivän vapaana ja minä pääsen vihdoin harrastamaan lakanapyykkiä!

Mukavaa jussia kaikille lukijoille! Toivoopi Ida ja Jussi ;)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Bryssel part 1

Bryssel-löpinät part 1.
Lennettiin Tallinnan kautta Brysseliin Estonian Air-yhtiön koneella. Matka Helsingistä Tallinnaan taittui Saab-merkkisellä potkurikoneella, ja pakko kyllä myöntää että pelotti hieman mahtaako pieni kottero edes pysyä ilmassa. Onneksi kone nyt sitten kuitenkin päätti saattaa meidät turvallisesti perille ja päästiin pienen kiirepaniikin saattelemana vaihtamaan konetta Tallinnan päässä. Vaihtoaikaa oli huimat 30min. Ehdittiin ja laukutkin ehtivät. Sinänsä pieni ihme, ettei mitään katastrofaalista ollut vielä tapahtunut ja oltiin jo päästy Brysselin kentälle saakka!
Kentältä keskustaan pääsee joko maksamalla itsensä kipeeksi ja ottamalla taksin tai sitten, kuten me tehtiin, lähtemällä seikailemaan juna-asemalle. Flaaminkielisen junalippuautomaatin kanssa ei meinattu millään tulla toimeen, mutta arpomalla, mitä painikkeita painetaan, saatiin kuitenkin hommattua (ainakin jonkin näköiset) liput. En sitten tiedä olivatko ne edes oikeat biljetit.. Mitäpä sen sitten väliä, kun kukaan ei niitä tarkastanut!

Oltiin varattu huone Floris Avenue-nimisestä hotellista. Pientä sekaannusta aiheutti se, että hotellimme sijaitsi osoitteessa Rue de Stalingrad ja lähistöltä olisi löytynyt myöskin Avenue Floris. Me osasimme onneksi mennä oikeaan paikkaan toisin kuin eräs mummo, joka ei puhunut muuta kuin venäjää eikä meinannut millään uskoa Floris Avenue-hotellin respatyöntekijää siinä, että hän on väärässä hotellissa. HÄnen olisi pitänyt olla Floris Avenue-kadulla eikä hotellissa..


Huone oli siisti ja tilava. Hintaan kuului aamiainenkin, joka täytti kaikki odotukset. Varattiin reissu ebookersin kautta ja maksettiin kokonaisuudessaan lennoista ja hotellista 800€. Tuosta summasta oli 400€ lentolippuja ja 400€ hotellia. Poislähtiessämme meiltä kuitenkin pyydettiin 257€, onneksi tajusin selittää, että ollaan jo maksettu huone aiemmin. Jäin kuitenkin miettimään, mihin se 143€ tuosta välistä oli kadonnut.. Ebookers vähän kiskaissut välistä kenties.


Vietiin laukut hotellille säilöön jo puolilta päivin, mutta huone saatiin vasta klo 15. Torstaina ei muuta tehty kuin kierreltiin kaupoissa ja Jussi teki elämänsä löydön: 4 peliä n.50€ yhteensä. Suomessa olisivat kuulemma maksaneet reilut pari sataa (tai jotain). Käytiin ekana iltana, sisäänheittäjän uhreina, syömässä merellisessä ravintolassa. Otettiin mereneläväpaellat, joista maksoimme 22€/annos, ei siis ihan ilmaisia olleet. Ruoka ei ollut kummoista, riisi oli oikeastaan aika pahaa. Tarjoilija oli jo kerennyt kertaalleen unohtamaan meidän ruokamme ja keskittyi iskemään viereisen pöydän naista. Juomistakin kiskottiin tuplahinta, mutten jaksanut alkaa valittamaan. Paska paikka, ei voinut muuta todeta.

Perjantaina käytiin taas kaupoilla ja suunnattiin metrolla katsomaan Atomiumia. Heti alkuun kuva, ettei kukaan voi väittä ettei tiedä mikä se on:


 Rautamolekyylin lievä suurennos, joku yli 100 metriä korkea häkkyrä. Liput maksoivat, siitä riippuen onko teen vai adult, 8e tai 11e. Sillä hinnalla pääsi hissillä ylimpään palloon katselemaan maisemia. Aikamoiset näkymäthän siellä tietenkin oli.


Alla oli mini-Eurooppa, jonne ei raaskittu ostaa lippuja :D


Ylhäällä käymisen jälkeen meidät ohjattiin jatkamaan kohti näyttelyä, joka sijaitsi yhdessä palloista. Sinne mentiin tooosi pitkiä liukuportaita pitkin (jotka kulkivat tuollaisessa palloja yhdistävässä putkessa!). Hieman rupesi huippaamaan ja loppupäässä roikuinkin kaksin käsin kaiteessa etten lähde vierimään portaita alas..


Näyttely oli tylsä ja kertoi vedestä.. Ainoa hieno juttu oli tuo penkki!


Jussi oli ensimmäistä kertaa Atomiumissa, itse olen kenties joskus käynyt aikoja sitten. Oltiin silti yhtä mieltä, ettei tuo nyt mikään huima kokemus ollut.


Atomiumin huimempi kokemus oli kirsikkaolut! Juotiin joka välissä sitä, kun se oli niin hyvää. "Äkkikuolema" ja Mystique olivat parhaat merkit meidän arvovaltaisen olutraadin mielestä ;)


Toinen ei-niin-huima juttu oli Brysselin metro. Pieni vinkki jokaiselle sen käyttöä harkitsevalle: jos sinulla on mukanasi Suomesta ostettu Otavan Bryssel-matkaopas, jossa on takasivulla metrokartta, suosittelen sinua nakkaamaan opaskirjasi välittömästi mäkeen! Isi varoitteli jo ennen lähtöä, että metrolinjat ovat muuttuneet viime aikoina. En tajunnut ottaa varoitusta kuulevaan korvaani ja omapahan oli mokani. Suunistettiin sata kertaa väärälle linjalle ja seikkailtiin metroasemilla kuin eksyneet lampaat kunnes tajuttiin, että opaskirjamme metrokartta on vanhentunut ja keltainen linja onkin nykyään sininen. Ikävintä tuo samoilu oli silloin, kun tultiin kentältä kahden valtavan matkalaukun kanssa ja raahattiin niitä pitkin keskustan katuja epätoivoisina.

Toinen ihan kelpo vinkki: vaikka matka suuntautuikin maantieteelisesti kohti etelää, se ei silti tarkoita sitä, että kannattaa pakata mukaan pelkästään hameita, mekkoja ja toppeja. Suurimman osan ajasta satoi ja lopun ajan oli muuten vain kylmä. Jäi kaikki kivan kesähepenet käyttämättä ja jouduin ensitilassa käymään huppariostoksilla :D

Ompelublogini ompeluosuutta kunnioittaakseni, tässäpä teille pari ompelusta:


Jo perinteeksi muodostuvat pinkit festaripipot Sofialle ja hänen ystävälleen. Olivat kuulemma olleet oikein suosittuja ;)

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Melkein julkkis

Saavuttiin Suomeen viime yönä puolenyön jälkeen. Jussi vakuutti olevansa kyllin pirteä pysytäkseen ajamaan yötä vasten Helsingistä Poriin niinpä lähdettiin heti köröttelemään. Mentiin suoraan Noormarkkuun, kun kerran koirat olivat siellä. Voi että, kuinka onnellinen Vila oli kun tultiin ovesta sisään! Ei meinannut neiti rauhoittua millään, vaikka meitä olisi ihan kauheasti huvittanut nukkua siinä puoli viiden aikaan, mitä kello siinä nyt jo oli. Ratita oli ihmeissään koko jutusta, eikä varmaan edes tunnistanut meitä.
Olikin mukava herätä yhdentoista aikaan, kun Jussin äiti oli bongannut Satakunnan Kansasta meidän pötkön! Vila oli päässyt lukijan kuvaksi (ja kyllä, olen ihan itse tuon kuvan SK:lle lähettänyt, mutten ikielämässä kuvitellut, että se oikesti päätyisi lehteen :D). Kuva on viimeisimmältä koirarantareissulta, josta minulle jäi niin mahtava fiilis koirien puolesta, että halusin jakaa kiitoksen eteenpäin. Eipä tullut muuta paikkaa mieleen, mihin laitaisi palautetta Yyterin koirarannasta kuin SK:n mielipideosio.
Meidän Vila on siis melkein julkkis ;)


Ja koska aina löytyy niitä, jotka onnistuvat latistamaan tunnelman, jäin miettimään SK:n nettiin kirjoitettua kommenttia: "Koira jolla silmät kiinni.". Ehkä tuo kuva on hänelle vain koira, jolla on silmät kiinni, mutta minun mielestäni Vilan ilmeestä näkyy, kuinka neiti nautti vapaana juoksemisesta ja selvästikkin on tyytyväinen koirarannan tarjoamaan mahdollisuuteen harrastaa tuota hulluna viipottamista ihan luvan kanssa.
Ihanan Vilan ihana virnistys.

Näin muuten eilen ensimmäistä kertaa hirven tien vieressä. Kello oli jo sen verran paljon, että aivot olivat lamaantuneet lepotilaan, joten ensimmäinen ajatus tummat tien vieressä töröttävät hahmot nähtyäni oli hyvin looginen: "hei, onko täälläkin hevospoliiseja, ja vielä tähän aikaan yöstä!". *Aivot lataavat silmien syöttämää tietoa. Loading... Loading...*
............. "JUSSI VARO, HIRVIÄ!"

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Nokat kohti Rysälää

Pakattiin just laukut autoon ja nyt suunnataan isin luo Espooseen odottamaan kentälle lähtöä. Kone Tallinnan kautta Brysseliin lähtee niinkin inhimmilliseen aikaan kuin 6.35! Vähän jännittää miten me kaks urpoa siellä isossa maailmassa pärjätään, mutta osaanpahan nyt ainakin edes jonkin verran kieltä ja hotellikin on varattu etukäteen. Pahinta olisi siis se jos meidät ryöstettäsiin. :S
Noniin, hus pois kaikki manailut ja suupielet korviin :)

Ps. Jussi kaivoi ensimmäistä kertaa viime kesän jälkeen caprinsa esiin ja ensimmäinen kommentti "oho, ei nää mahu mulle enää". Käytiin siis äkkiä Ratsulassa ostamassa Jussille housut matkaa varten. Arvatkaapas kuinka vaikeaa oli saada tuollainen aina mustaan tai harmaaseen pukeutuva ostamaan puna-valko-mustat housut?! Onnistuinpa kuitenkin ja palkkioksi kerrankin värikkäiden housujen ostamiseta ostin Jussille moustache-paidan, ihana!!!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Kahdeksan kaulapantaa

Nyt on taas paaljon asiaa kerrottavana, mistäs sitä edes aloittaisi..
Kävin hieman kuluttamassa rahavarantojani kirpparilla ja Mustissa&Mirrissä. Kirpparilta ostin uudet outfitin naurettavaan hintaan: 3€! Mustalla hameella oli hintaa 2€ ja valkoisella paljettitopilla 1€. Meinasi tulla kiire kiertää koko paikka, kun kassalta vilautettiin jo valomerkkiäkin! :D


Toppi on siis paksuhkoa ribbitrikoota, jossa on valkoisia paljetteja. Tosi ihana ja valkoiseksi vaatteeksi harvinainen: ei näy kaikki totaalisesti läpi..


Vila esiintyy ekassa kuvassa hyvästä syystä: hänellä on ihan upouusi panta ja talutin! Pinkki tekonahkapanta ja myöskin pinkki (Sofia pakotti! :D) Rukkan säädettävä talutin maksoivat yhteensä n. 14,5€, Mustista&Mirristä. Sinänsä mielenkiintoista, että panta maksoi 1,77€ ja talutin melkein 13€.. Talutin vaikutti kuitenkin niin kätsyltä, että se oli pakko saada. Puhuin Jussin ympäri, kun selitin mustasta hihnasta, jonka saa säädettyä 1-2 metrin mittaiseksi, ja jossa on kunnon kädensija. Kaikki muu täsmäsi ostamaani taluttimeen paitsi tuo väri... No, Jussi ei tainnut edes huomata :D
Kuvassa talutin on säädetty lyhimpään malliinsa, elikkäs metrin mittaiseksi.


1,77€ on todella vähän koiran kaulapannasta, eikös? Entäpä 0,68€ tai 0,74€? Törmäsin todella noin naurettavan hintaisiin pantoihin, ja päätin ostaa niitä lahjoitettavaksi Espanjan koirille. Siellä tarhoillahan varmasti tarvitaan koirille kaulapantoja, kun niitä katoaa kodin saaneiden mukaan, menee rikki ja likaantuu. 8kpl kaulapantoja kustansivat alle 8€! Olen aika tyytyväinen löytööni, vaikka Sofia järkyttyneenä kuiskasikin "Ida... Et sä voi koko kauppaa ostaa!".



En muista esitelleeni Ratitan pelastusliiviä täällä (?). Kovasti himotti ostaa sellainen Hurtan pinkki Lifesaver-liivi, mutta 45€ on aika suolainen hinta kämmenen kokoisesta pelastusliivistä (vaikka se onkin pinkki!). Pick&Paysta löytyi Best Friend-liivi koossa 1 (0-5kg) hintaan 21€. Ruokakauppaan ei voi viedä koiraa sovitusta varten, joten tein "kaikki tai ei mitään"-päätöksen ja nappasin liivin mukaani kassalle. Kotona sovittelin ja kyllähän se onneksi ajaa asiansa! Halusin välttämättä, että molemmilla koiruuksilla on omat, sopivat pelastusliivit mökkireissuja varten. Vaadin sitä myös Rhealta, jolla ilmeisesti on jo oma varustepuoli kunnossa. Valto saa nyt armahduksen, vaikka vanha ukko meinasikin vajota jäihin keväällä...


Ratita nukahti ensimmäistä kertaa syliin! Ihana pieni. Ratita ei viihdy lainkaan niin hyvin sylissä kuin Vila, joka änkee kosketusetäisyydelle aina mahdollisuuden tullen :D
Ratitan nukkumatyyli on vähintäänkin omaperäinen!


Kello on yli puolenyön, eli voin sanoa: ylihuomenna lähdetään Brysseliin! Jee jee ja apua. Ihanaa lähteä reissuun, mutta jännittää jättää koirat hoitoon melkein viikoksi. Millainenkohan riiviö Vilasta mahtaa tulla? Entä Ratitan vatsaongelmat, mitä jos ne pahenevat reissun aikana... Päätin kuitenkin soittaa eläinlääkäriin huomenaamulla ja kertoa Ratitan oksentelusta, josko siellä oltaisiin viisaampia ja voisin lähteä paremmin mielin kohti "toista kotimaatani" :D.


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Tytöt koirarannalla!

Menin aamupäivällä tekemään yhden 2,5h-siivouskeikan, jonka jälkeen oli tiedossa retki Yyterin koirarannalle. Koukkasin Sofian mukaani, kun Jussin piti saada lukea huomisiin pääsykokeisiin. Yksin kahden koiran kanssa en kyllä olisi uskaltanut mennä, kun hätätilanteessa minulta loppusivat kädet kesken :D
Vila on kerran ennen ollut koirarannalla, mutta Ratitalle paikka oli ihan uusi. Hieman jännitti päästää pientä ensimmäistä kertaa täysin vapaaksi ja vieläpä noin laajalla alueella. Meinattiin jättää kokonaan menemättä, kun Ratita kerkesi juuri oksentamaan autoon, kun saavuimme rannalle.. Oksennuksesta huolimatta hän ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä tai huonosti voivalta, joten Vilan takia sitten kuitenkin käytiin tsekkaamassa ranta. Hieman harmitti ne oksennukset Jussin auton keskikonsolissa, hups..
Voi sitä riemua, kun pääsi isosysterin kanssa menemään vapaana!!



Ratita meni välillä todella kauaskin meistä, mutta kutsuttaessa (herkku motivaattorina) laukkasi kuin raketti paikalle. Vila sen sijaan haahuili ja esitti kuuroa... Kerrankin voin sanoa, että onneksi Vila on hieman mustis: aina Ratitaa huudettaessa Vilakin pinkaisi paikalle.



Kauaa ei viittitty olla, kun neidit juoksivat itsensä ihan läkähdyksiin, eikä kummallekkaan kelvannut vesi.. Huomaa kyllä, kuinka Vilastakin tulee ihan uhkarohkea toisen koiran seurassa: yksin hän ei koskaan lähde muutamaa metriä kauemmas meistä, mutta tuolla rannallakin tytöt aiheuttivat muutaman pullistuneen verisuonen, kun pinkaisivat jonnekkin dyynien taakse kaukaisuuteen. Onneksi Ratita tuli kutsuttaessa (ja tosiaan Vila perässä ;)



Kameraan sattui tallentumaan tuollainen kuva, josta näkee hyvin, kuinka laiha Ratita tällä hetkellä onkaan. Vaikka pieni syö reippaasti ja ruokahalua riittäisi vaikka muille jakaa, hän myöskin oksentelee suht usein. Oksentelu ei ole kuitenkaan huonontanut pienen kuntoa tai tehnyt hänestä kärsivää tms.. Tällä hetkellä eletään siinä toivossa, että Ratitan maha on vain sekasin uudesta ympäristöstä ja ruuasta.


Nyt pitäisi ruveta miettimään sopivaa punkkikarkoitetta juhannusta silmällä pitäen. Aiotaan nimittäin perustaa koirahotelli Jussin porukoiden mökille :D Juhannuksena koiria tulee olemaan suhteessa 1:1 ihmisiin nähden. Valto, Vila, Ratita ja Rhea... Voi Valto, mikä tyttölauma sulle onkaan vastassa ;)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Ainiin, olihan mulla ompelukonekin!

Yritän välillä muistuttaa itseäni: tämä blogi on käsityöblogi. Hieman on lipsahtanut käsitöistä aihealueet muualle, mutta yritän parhaani mukaan saada aina joskus jotain tehtyä, vaikka ihan vain siksi, että olisi jotain käsityöaiheista bloggattavaa!
Ostin kirpparilta musta-valkoraitaista kangasta n. 1x1,5m palasen hintaan 2,5€. Tykkäsin kankaan materiaalista: ohutta ja kevyttä, mutta silti tuntuu, että kankaalla on oma tahto mennä tiettyyn asentoon. Tämä taitaa siis olla jotain viskoosia tms tekokuitua. Ostin kankaan sillä ajatuksella, että teen siitä hameen, jonka voi väriensä ansiosta yhdistää lähes mihin vain yläosaan. Kaikki edelliset hameeni ovat joko räikeän erivärisiä tai muuten vain malliltaan rajoitetusti yhdisteltävissä.
(En lahjo koiria herkun kanssa, koska sitä ei onneksi huomaa Ratitan "livon NÄÄÄÄIN isosti huuliani"-ilmeestä)


Taitoin kankaan pituussuunnassa kahtia ja saumuroin reunan. Hameessa on siis "vuori" ja helma on pussi. Vyötäröllä on 4cm leveä kuminauha. Kuvissa hame on vielä silittämättä, ja kuten sanoinkin jo, kankaalla on oma tahtonsa, myös ryppyjen suhteen!
Kuvien t-paita vain sattui olemaan päälläni, ei siis ole sen enempää mietitty valinta. Mielestäni tässä hameessa todella onnistui tuo "voi yhdistää mihin vain"-osuus (no, ehkä kaikkien muotisääntöjen mukaan olen täysdorga, mutta mitäpä se minua haittaisi ;)


Sattui olemaan kamera mukana autossa:




Isi jos luet: meillä kyllä yleensä suojataan auton penkit viltillä, mutta tällä kertaa viltissä sattui olemaan Ratitan oksennukset, niin se ei ole nyt toimittamassa virkaansa :)