torstai 27. helmikuuta 2014

Inttihehkutusta vain

Oujeee! Sain eilen kuulla, että Tuomas jatkaa inttiään valan jälkeen aliupseerikoulussa! Hän pääsi siis jääkäriAUKiin, mikä on sinänsä erikoista sillä Tuomashan suorittaa palvelustaan Niinisalon tykistöprikaatissa. Kyseessä on yksi yksinäinen jääkärikomppania, joka "siirrettiin" tämän vuoden alussa Porin prikaatista Niinisaloon. Niinisalon historian ensimmäiset jääkärit.. Kuulostaa minun korvaani ainakin hienolta!
Olen niiiiin happy, tietenkin Tuomaksen itensä puolesta sillä AUKiin pääseminenhän oli hänen tavoitteensa, mutta myös ihan itseni puolesta koska minulle vaan sattuu olemaan jotenkin kovin merkityksellistä tuo intissä "pärjääminen".. Olen jotenkin outo, vai löytyykö täältä muita naisihmisii, joille poikaystävän inttikuviot ovat itkun asia? (Kyllä, vollotin edellispäivänä, kun sain tiedon ettei Tuomakselle auennut aliupseerikoulun ovet. Asia kuitenkin kerkesi muuttumaan yön aikana ja voi sitä riemun määrää!).

Piilottaakseni sen, että tulin vain hehkuttamaan Tuomaksen inttiuutisia (, jotka aivan varmasti kiinnostavat ihan kaikkia....), tässä pari kuvaa sunnuntaisesta "kävin sotkussa"-asustani. Tuon harmaan neulemekon löysin pohjattomista vaatevarastoistani. Vila näemmä tykkää mun karvasaappaista 8)


Sitten Vila halusi aivan ehdottomasti pusuteltavaksi.. Tai sitten ei! "Onks hei pakko?" :D


Huomenna lähdetään Jussin ja Sofian kanssa Niinisaloon katsomaan valaa! Sitä on meinaa odotettu pitkään ja hartaasti. Sain jopa työharjoittelusta vapaata (, jonka joudun tietenkin korvaamaan jakson jälkeen vielä..). Aika rutiinillahan tuo alkaa jo menemään, kun kyseessä on meikäläiselle neljäs vala, jossa käyn pälyilemässä :D

PS. Ostin kivan neuleen eilen kirpparilta ja olisin kuvannut sen tänään MIKÄLI en olisi kerennyt jo kaataa kahveja sen rinnuksille.. Ja kyseessä on tietenkin valkoinen neule, ARGH!

AINIIN! InttileskiTJ-294.. ööh waat!?

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Muutama miete blogista ja sen kirjoittamisesta

Törmäsin sattumalta, tuolla blogimaailmassa vaeltaessani, aivan loistavaan postaukseen, joka kiteytti täydellisesti minunkin ajatukset blogin pitämisestä. Alkuperäiseen postaukseen ja blogiin pääsee TÄSTÄ.

Jo postauksen otsikko on todella osuva: "I'm (not) here for your entertainment". Vaikka blogini on julkinen ja tarkoitettu kaikkien kiinostuneiden/halukkaiden luettavaksi, en silti (vaikka se karulta kuulostaakin..) kirjoita sitä pelkästään lukijoita varten. Tietenkin arvostan suuresti jokaista blogissani vierailevaa lukijaa, ja kommenttinne todella ilahduttavat minua. Silti blogini pääasiallinen tarkoitus on olla paikka, jossa voin a) purkaa hieman ajatuksiani b) arkistoida tapahtumia päiväkirjamaisesti c) päivitellä kuulumisia mm. äitille ja isille, jotka pysyvät ajantasalla elämästäni huomattavasti paremmin mikäli kurkkaavat blogiani aina silloin tällöin.

Blogin kirjoittaminen on minulle rakas harrastus. Myönnän etten edes ole siinä kovinkaan hyvä, en osaa muokata upeita kuvia, ladata niitä minkään kuvapalvelun kautta tänne, en hallitse html-koodin käyttöä enkä oikeastaan osaa edes kirjoittaa. Postaukseni ovat lähes aina vain sekalaista ajatuksenvirtaani ja tekstitkin saattavat muuttua kesken postauksen kirjakielestä porin murteen kautta johonki teinislangiin. Kirjoitan, mitä pääni ajattelee, enkä pahemmin pohdiskele tekstini virheettömyyttä. Tiedän, että postausten lukeminen on hankalaa, kun siitä puuttuu looginen jäsentely. Mutta tälläinen huithapeli olen, mieleeni tulee ajatus sieltä ja ajatus täältä.

Blogillani ei ole mitään tiettyä teemaa, se vain on minun blogini täynnä kaikkea, mitä minä olen ja mistä pidän. Koska kirjoittelen tänne netin ihmeelliseen maailmaan omilla kasvoillani, en kovinkaan usein voi kertoa kaikista asioista läheskään kaikkia yksityiskohtia. Eri asia olisi, jos kirjoittelisin täysin anonyymisti, jolloin voisin avautua täysin vapaasti kipeimmistäkin asioista, kuten masennuksesta, menneisyydesta tai ihmissuhdesotkuista. Välillä pelkään, että annan itsestäni superpinnallisen kuvan tämän blogin kautta. Ikään kuin elämäni olisi vain yhtä ruusuilla tanssimista, kirpparilöytöjen tekemistä ja Niinisalossa käymistä. Eihän se niin ole, blogini kertoo siitä elämäni valoisammasta puolesta ja hyvä niin. On aina niin mukava palata hyviin hetkiin ja muistoihin selailemalla postauksiaan vuosien varrelta, en edes haluisi revitellä kaikkea ikävää joka kerta auki tätä kautta.

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä höpötyksilläni. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että jokainen lukijani ylläpitää bloginpitämismotivaatiotani, kiitos kun luette!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Galaktista menoa!

Postaus on kirjoitettu viikko sitten valmiiksi ja unohtunut julkaista.. Hups :D
Torstaiselle Niinisalon visiitilleni pukeuduin mustaan puuvillaneulemekkoon (jonka muuten löysin jostain vaatevarastojeni kätköistä enkä ollut laisinkaan muistanut sen olemassaoloa ainakaan vuoteen :D). Musta mekko tarvitsee ehdottomasti parikseen jotkut ihkut sukkikset, ja tällä kertaa valitsin Seppälän alesta löytämäni galaxy-legginsit.


Galaktinen meno sai minut muistamaan erään toisenkin kauan sitten hommaamani ja näemmä kadottamalla unohtamani tavaran: Darth Vader-pikkulaukun! Bongasin tämän joskus kirpparilta muutamalla eurolla. Olisin mennyt tämän kanssa kerran baariin, mutta Jussin mielestä laukku on liian aaripäinen siihen tarkoitukseen.. Ja pyh!


On se kyllä aika pirun päheä! Kai mun on pakotettava itseni katsomaan Star Wars-leffat, kun en millään kehtaisi ulkoiluttaa tätä ihanuutta jos joku sattuukin kysymään, olenko edes nähnyt kyseisiä leffoja.. Ja joutuisin vastaamaan että en!


Mut hei! Olkoon voima kanssanne ;) (kirjoittakaapas Youtubeen hakusanaksi "use the force luke" ja yllättykää :D)

Ps. Nyt on meinaa virallista, kun se naamakirjassakin näkyy! Hiihii, mää hihkun onnesta tääl (siitä huolimatta, että kuolen kohta ikävään koska Tuomaksella 2 viikkoa inttiä yhtäputkeen takana ja vielä viikko edessä..). Perjantaina on vala ja silloin poika pääsee lomille, vihdoinkin!





keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Keep calm and carry on!

Minulla on aivan hervottomasti vaatteita (vaikka olen nyt viime aikoina luopunut aika isosta kasasta rytkyjäni!). Olen kuitenkin huomannut monta hyvää puolta siinä, että vaatetusta löytyy kuorma-autollisen verran: ei tarvitse pestä pyykkiä kovinkaan usein, kun aina löytyy kaapista puhdas paita ja housut (loputtomat vaatepino!) lisäksi saattaa vahingossa tehdä mahtavia löytöjä - omista vaatevarastoistaan!


Olin aivan totaalisesti unohtanut tuon joskus kirpparilta ostamani jättiolkapäillä varustetun trikoopaidan! Löydettyäni sen jälleen, tajusin että sitä voi aivan hyvin käyttää sukkisten kanssa ihan mekkonakin, kun helmalla tuntui pituutta riittävän. On kyllä kiva!


Lisäksi löysin vaatehuoneeni perukoilta talvikenkävaraston ja sieltä bongasin nämä muutama vuosi sitten Aleksi13-alesta ostamani karvasaappaat. Tuntuu kuin olisi uudet kengät tunkenut jalkaansa, kun en muistanut edes noiden olemassaoloa!


Kuvissa vilkkuvaa korua en sentään löytänyt omista kätköistäni vaan ihan kirpparilta melko mieluisaan hintaan, 1,5€. Tää oli ihan must-hankinta! Niin osuva tuo teksti ja kaunis riipus :)


Tänään tuli kolmas päivä harjoittelua täyteen ja hieman siellä aika matelehtii näin hiihtolomaviikon kunniaksi. Toiminta on ikään kuin tauolla ja siellä pitkälti vain hengaillaan ja katsellaan leffoja päivät pitkät. Tänään oltiin kuitenkin nuoret+hoitajat käymässä ihan Finnkinossa! Aika mahti työharjoittelu, kun pääsee leffaan työajalla (ja vieläpä talo tarjosi lipun!). Leffavalinta oli kyllä surkein ikinä! Kummeli 5... Aivan järkyttävää shaibaa! Minun teki melkeinpä mieli lähteä menemään kesken elokuvan, niin huono se oli.. Mutten sitten kehdannut järjestää kohtausta :D En suosittele! Ei ollut edes hauska vaan ärsyttävä, sekava ja myötähäpeää herättävä räpellys.

ps. Ja ainiin! Istuin Kummelia katsomassa, kun Leijonat pelasivat telkkarissa... Hehee, ei paljoa ottanut aivoon tai mitään! Viimeisen erän kerkesin katsomaan kotiin päästyäni (mutta kaikki maalit jäi näkemäti..)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Neljännen harjoittelun ensimmäinen päivä

Tuntuu aika hurjalta ajatella, että olen suorittamassa jo neljättä työharjoitteluani! Aika liki toisiaan olivat tuo neuvolaharjoittelu tämän mielenterveysjakson kanssa (välissä reilu 3kk), joten tällä hetkellä tuntuu hieman siltä, etten minä muuta teekkän kuin ole The Opiskelija erinäisissä paikoissa.
Tällä kertaa suoritan viiden viikon harjoitteluni nuorisopsykiatrisella päiväosastolla. Sain itse valita, mihin paikkaan haen ja ihan ehdoin tahdoin halusin tuonne. Todella monet muut lähtivät ympärivuorokautisille osastoille, osa suljetuille (niin siis harjoitteluun! :D), mutta itse ajattelin niiden olevan turhan iso pala meikäläiselle. Valitsemani osasto on "kevyempi lasku" mielenterveystyön maailmaan, tai ainakin niin voisin kuvitella asian olevan.
Ensimmäinen päivä takana tuolla paikassa ja viihdyin kyllä älyttömän hyvin! Pienellä osastolla on pieni henkilökunta ja kaikki tuntuivat olevan oikein mukavia (ihmekkös, kun työskentelevät kuitenkin 13-17-vuotiaiden nuorten parissa). Tunsin itseni oikein tervetulleeksi ja sain todella kivan ohjaajan itselleni. Olen enemmän kuin tyytyväinen eikä enää harmita yhtään herätä joka aamu ennen seiskaa ja päästä neljältä.
On muuten oikein kivaa vaihtelua edellisiin harjoitteluihin verrattuna: työmatkani on n. 300metriä! Viimeksihän ajelin 70km suuntaansa joka ikinen pirun päivä :D

Yeah, huomista päivää odotellessa!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Uudet kotiavaimeni ja olkkarin DIY-perhoskello

Voi jes! Sain avaimet uuteen kotiini jo alkuviikosta! Pääsen ihan rauhassa siivoilemaan ja suunnittelemaan, kun muuttamiseen on varattu aikaa hurjat 1,5kk. On niin paljon stressivapaampaa pikkuhiljaa pakkailla ja roudailla kamoja kuin sykkiä muutamassa päivässä kokonainen muutto. Hieman on tuo pesänrakennusvietti taas heräillyt ja kaikenlaista sisustusroipetta on tullut katseltua. Aion kuitenkin (yrittää) pitäytyä päätöksessäni, etten osta mitään ylimääräisyyksiä. Vain oikeasti tarpeelliset asiat saan hommata, sellaiset mitä en vielä omista. (joo no.. ihan en ole pysynyt tuossa päätöksessäni.. :D)


Hirmuinen sisustusinnostus yhdistettynä opiskelijan mitättömään budjettiin ei ole hyvä asia! Onneksi joskus luovuus ja viitseliäisyys poikivat jotain hienoa ja vieläpä puoli-ilmaiseksi. Tällä kertaa väkersin uuteen olohuoneeseeni kellon. Aluksi katselin Ikeasta 15-30€ maksavia seinäkelloja ja kieltämättä ne hinnat hiukan hirvittivät..
Nopea googletus, hieman suunnittelua sekä paljon aikaa leikkelemiseen, ja uusi olkkarin kello oli valmis! Mustaa kontaktimuovia minulla oli ennestään, eli ainoa kustannus tässä on tuo kellokoneisto Motonetistä à 2,5€. Kuvassa tarrat on aseteltu lattialle (ei, asunnossani ei ole parkettilattiakuosisia seiniä :D)


Vaihtelin tuossa yksi päivä Aarteen puruja ja tulipa napsastua pikkuisen omasta kodista kuva. Ostettiin Jussin kanssa tuo puinen talo sekä silta tässä hiljattain. Ostin myös kokeeksi tuollaisen pähkinä- ja siemenseipään, saa nähdä tykkääkö neiti siitä :) Aarre muuttaa tietenkin kanssani uuteen kotiin, pitänee vielä keksiä sen häkille jokin turvallinem paikka, jonne koirat eivät takuulla pääse ikinä käsiksi :)


lauantai 15. helmikuuta 2014

Pre-Valentine's day ja lahja

Vietettiin Tuomaksen kanssa jo torstaina etukäteen ystävänpäivää syystä että intti & viikonlopun kiinniolo.. Pojilla näytti olevan viikko-ohjelmassa pe-su tekemistä iltaan asti, joten silloin näkeminen olisi ollut mahdotonta (miten mä en muistanutkaan, kuinka veemäistä tuo intin touhu onkaan.. Koskaan ei tunnu olevan vapaata!). Päätinpä sitten hinata itseni Niinisaloon päivää etuajoissa.

Vein mukanani pienen ystävänpäivälahjan. Panostin tässä enemmänkin ajatukseen kuin rahalliseen arvoon (opiskelijabudjetti pakotti tekemään näin..). Paketti sisälsi itse räpeltämäni Jar of Hearts-purkin, pehmolelukyhäelmän, Tuomaksen toiveiden mukaisen toilettipussin, sydänkarkkeja osuvasti pakkipussiin paketoituina sekä kortin. Lisäksi mukana oli Muumi-kuivattuja hedelmiä. Melko säälittävähän tuo lahja oli käytännöllisyyden kannalta, mutta ajatushan on tärkein! Ja Tuomas arvosti vaivannäkööni, mikä taas lämmitti meikäläisen sydäntä.

Ystävänpäiväillallisemme ei ollut mikään maailman romanttisin: Kankaanpään X-Mealissa/KotiPizassa kunnon mätöt! Käytiin vielä kaljalla viereisessä kuppilassa (itse join kyllä kahvia, kun olin kuski).

Anni teki minulle ihanan pirteet kynnet! Oli turkoosia, pinkkiä ja glitteriä namnam! Hiukan on tuosta etusormesta lakat karanneet, mutta ei se menoa haitannut :)


 Mä oon nyt niin onnellinen, että hymyilyttää melkein jatkuvasti. Pikkasen (lue: PALJON) fiilistä laskee tuo Tuomaksen ginesviikonloppu, jonka jälkeen on toinen ginesviikonloppu, jonka jälkeen on mahdollisesti kolmas ginesviikonloppu, jonka jälkeen saattaa vielä huonolla tuurilla olla neljäs ginesviikonloppu. Ihan kiva, ei siinä mitään...
Kyllähän noista kiinnioloista saattaisi selvitä hengissä jos a) olisi auto aina käytössä ja pääsisi halutessaan käymään sotkussa moikkaamassa b) jos illan ainoat vapaat tunnit klo 18-21 eivät olisi täytetty järkkärikurssin oppitunneilla... Mä niin hajoon, oon selvästi joku biojäte :(
Yhteiskuvassa metsään maatuva mosa ja onnellinen biojäte:


ps. Kiitos ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen! Onnittelut lämmittivät todella mieltämme, sekä minun että Tuomaksen, varsinkin kun niitä ei ole pahemmin lähipiiristä herunut. Tuntuu, että kaikki läheiset suhtautuvat tähän meidän seurusteluumme jotenkin puolitosissaan, silleen kuin se olisi vain "tuollainen ohimenevä päähänpistos".. Voi kuulkaas ku tietäisittekään, paljonko mä tuota poikaa rakastan! Yllättyisitte takuulla ;)


perjantai 14. helmikuuta 2014

Will you be my Valentine?

 

Elämä on melko arvaamatonta.


Vajaa vuosi sitten ystävystyessäni Tuomaksen kanssa, en olisi uskonut että juuri hänestä tulisi vielä jokin kaunis päivä poikaystäväni.




On ihmeellistä, kuinka ystävyys voikaan muuttua pikkuhiljaa joksikin suuremmaksi. Kun huomaakin menettäneensä sydämensä sille, joka on ystävänä jaksanut aina seistä vierelläsi, kuivata kyneelesi ja nostaa sinut takaisin jaloillesi. Olen onnekas, että saan rinnalleni ihmisen, jonka tiedän välittävän minusta aivan suunnattomasti. Ja josta itse välitän vähintäänkin yhtä paljon.



Olen pitkästä aikaa jälleen onnellinen ja vihdoinkin minusta tuntuu, että teen elämässäni edes yhden oikean päätöksen. Helppoahan tästä ei varmastikkaan tule; minusta tulee luultavasti lähes vuodeksi taas inttileski, asutaan tällä hetkellä kämppiksinä kolmiossa ja menneisyytemme on täynnä ristiriitoja. Ollaan kuitenkin päätetty aloittaa kaikki alusta, palata sivulle 1 ja lähteä rakentamaan tästä jotain ihanaa. Pessimistisestä luonteestani huolimatta en edes kyseenalaista sitä, ettemmekö onnistuisi siinä.


Hyvää ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille lukijoille!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Koulumenestys ja -menestymättömyys

Voi kauhea sitä hetkeä, kun löytääkin vahingossa netin syövereistä jonkun ikivanhan bloginsa, jota on tullut viimeksi päivitettyä heinäkuussa 2009 (eli 4,5 vuotta sitten!?). Oli naurussa pidättelemistä, kun juttujani lueskelin ja välillä piti taas oikein ihmetellä, miten osa käsitöistäni näyttää nykyisiä tuotoksiani siistemmiltä ja paremmin tehdyiltä :D
Yksi postaus kuitenkin pysäytti iha täysin ja sen nimi oli "Joulutodistus", postattu 20.12.2008.

"Saimme tänään joulutodistuksemme. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt numeroihini:

Käyttäytyminen: 10
Suomen kieli: 10
Ranskan kieli (A1-kieli): 10
Ruotsin kieli: 10
Matematiikka: 10
Biologia: 10
Fysiikka: 10
Terveystieto: 10
Uskonto: 10
Yhteiskuntaoppi: 10
Englanti: 9
Kuvataide: 9
Käsityö : 9
Liikunta: 10
LUKUAINEIDEN KESKIARVO: 9,9        KAIKKIEN AINEIDEN KESKIARVO: 9,75
Tavallaan harmittaa tuo englanti, mutta koska tiedän ettei minulla ole mitään mahdollisuutta saada siitä kymppiä, olen tyytyväinen :)"

Siis niinku MITÄ? Oonko mä ihan tosi joskus harmitellut, kun YKSI arvosana ei olekkaan ollut kymppi vaan vain ysi? Kyseessä on siis 9-luokan joulutodistus. Peruskoulun päättötodistuksessani lukuaineideni keski-arvo oli tuo samainen 9,9, sain silloin parhaasta todistuksesta jopa stipendin. Monta vuotta jälkeenpäin kuulin Tuomaksen suusta tokaisun "Ai sä olit se jolla oli PSYL:ssä se übertodistus ysiluokan lopussa?", ja me oltiin eri yläasteilla sekä lukiossa eikä tiedetty toisistamme yhtään mitään, oon legenda! :D



Entä nykyään, onko koulumenestykseni jatkanut samaa linjaa? No ei tosiaankaan! Ylioppilastodistukseni oli iha hyvä LEMME-arvosanoineen, mutta voi luoja mitä minulle on tapahtunut AMK:ssa? Jotenkin hyvin kyseenalaista, että olen päässyt kaikista (paitsi yhdestä..) tenteistä läpi ekalla yrittämällä, vaikken ole puoleen vuoteen edes hommannut tenttikirjoja käsiini.. Viime aikoina olen mennyt joka kerta tenttiin asenteella "no mä meen läpällä kattoo mitä siel kysytään ja hommaan sit uusintoihin tenttimateriaalit", ja joka kerta olenkin saanut vähintään ykkösen, jopa nelosen. 


Mikäli tahdot kouluun, jossa pystyy etenemään ilman minkäänlaista ongelmaa vaikkei a) jaksaisikaan raahautua kouluun b) ei raaskisi ostaa kirjoja c) ei huvittaisi lukea, tervetuloa SAMKin hoityön koulutusohjelmaan ;)


maanantai 10. helmikuuta 2014

Vihdoinkin kotiin

Rakastan sitä tunnetta, kun sisälläni oleva pieni pessimisti onkin ihan väärässä ja tapahtuu jotain, mitä olen todella toivonut. Olin aivan varma, etten saa havittelemaani vuokra-asuntoa syystä tai toisesta, mutta väärässä olin!
Olen asunut melkein puoli vuotta asunnossa, jota en ole kertaakaan sanonut kodikseni. Liian kylmä, kolkko ja karu paikka täynnä huonoja muistoja. Sellainen ei voi olla kenenkään koti. Liian usein olen itkenyt yksinäni ajatukselle, että olen henkisesti koditon. Minulla ei ole mitään paikkaa, jonne voisin mennä ja tuntea kodin tuomaa turvaa ja lämpöä.
Perjantaina kävin sitten allekirjoittamassa tulevan kotini vuokrasopimukset ja nyt tuntuu aivan mahtavalta! Pääsen maaliskuussa muuttamaan kaksioon, josta aion tehdä itselleni juuri mieleisen kodin. Asunto sijaitsee lähellä kouluani, kauppaa ja äitiä (eli kolmea elämisen kannalta tärkeintä asiaa). Siellä on juuri sopivasti tilaa minulle, ja sinne ovat koiratkin tervetulleita. Ja mikä hienointa: aion vihdoinkin hommata itselleni oman netin!
Hienouksista joudun kyllä luopumaan: vaatehuonetta ei ole, eikä myöskään astianpesukonetta. Vesikin laskutetaan kulutuksen mukaan (ahdistavaa yrittää säästää jokaisessa litrassa..). Myöskin kolmas kerros ilman hissiä voi vielä joskus ottaa päähän. Silti minulla on todella vahva fiilis, että tulen viihtymään siinä asunnossa.


Muuttaminen ei kyllä pahemmin nappaa... Tuomaksen lähes kuukauden mittainen inttikiinniolo ei helpota asiaa sitten yhtään!

Ripaus prinsessaa ja viikonlopun kuulumiset

Jokaisessa tytössä asuu pieni ripaus prinsessaa.
Noin minä ainakin ajattelen ja oman pikkuprinsessani päästin valloilleen Muksumassista ostetulla 4,95€ maksaneella tiaralla.


Käytiin Tuomaksen kanssa vähän kuvailemassa Porin metsän kupeessa. Tuloksena muutama rinsessakuva ja vähän jotain muuta, josta lisää myöhemmin :)



Taas on yksi viikko takanapäin.. Tuntuu kyllä tuo aika liitävän melkoisella vauhdilla! Minä aloitin viikonloppuni jo torstaina hakemalla Tuomaksen intistä pidennetyille kolmen päivän vapaille. Onneksi lukujärjestykseeni oli sopivasti merkattu vapaapäivä perjantaille, joten päästiin hoitamaan aamupäivällä käytännön asioita kaupungille ja iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kohti Ellivuoren laskettelukeskusta. En olekkaan tänä talvena vielä käynyt kertaakaan mäessä! Ja viime kausikin jäi vallan väliin.. Laudalla en ole lasketellut usemapaan vuoteen, joten hieman jännitti, miten minun mahtaa käydä.


Kaikki varusteet olivat onneksi täysin sopivia edelleenkin (onneksi ostin aikoinani kaikki Burtonin laatukamppeet, niin ei tartte joka vuosi uusia!). Parin laskun jälkeen olin jo täysin valmista kauraa lähtemään kotiin: laskeminen ja hissillä nouseminen sattuivat aivan tuhottomasti jalkoihin. Tuntui, että siteet puristivat jalat ihan kuolioon. Tuomas sai minut onneksi ympäripuhuttua, että kokeillaan hieman muuttaa siteiden kiinnityskulmaa ja siitä olikin huomattavasti apua. Kunto ei sen sijaan kestänyt kuin pari tuntia.. Miten sitä joskus nuorempana jaksoikaan vetää kahdeksan tuntia putkeen ylös-alas!?

Lauantaina lähdettiin Tuomaksen ja Sofian kanssa katsomaan Kokemäen jäähallille jääkolkan SM-kisoja (hieman eksoottista kieltämättä..). En ymmärrä mitään pelin säännöistä, mutta kahviosta sai hyvää kahvia ja toscakakkua :D
(epäloogisia kuvayhdistelmiä olen taas väsäillyt.. Yläkuvassa minä ja Sofia siellä jäähallilla ja alempana kuvia Ellivuoren reissulta.)


Sunnuntaina kävin Länsi-Suomen MP-messuilla (eli moottoripyörämessuilla..), voitte varmasti kuvitella, etten ihan omatoimisesti olisi sinne jalallanikaan astunut :D Salaahan vähän haaveilen moottoripyöräkortista ja Tuomaksen kiinnostus 2-pyöräsiin ei yhtään helpota haaveiluani.. Valkattiin minulle sopiva pyöräkin jo valmiiksi: Kawasakin Ninja, ihana! Ehkä joskus vielä (jos voitan lotossa)!
(Yläkuvassa jääkolkan SM-kisat in action, keskellä se minun tuleva Kawasakini ja alimpana sunnuntain lounas nomonom)


Nyt on Tuomas tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme viikkoa, ehkä jopa neljä, kiinni intissä.. Hiukan harmittaa, kun ei nähdä edes ystävänpäivänä.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Saksalainen kenttäpusero

Tilasin Varustelekasta pari saksalaista kenttäpuseroa ja ruotsalaisen sarkatakin.. Siis mitä ihmettä?
Vaatteet ovat armeijan ylijäämää ja suurin osa niistä on ihan oikeasti käytettyjäkin. Tuomas oli tilaamassa itselleen juomarakkoa taisteluliiviinsä kiinitettäväksi, joten napsin kimppatilauksena itselleni pari takkia kokeiltavaksi. Valitettavasti ruotsalainen sarkatakki näytti esittelykuvissa paljon paremmalta kuin livenä.. Taisin vain olla väärän mallinen siihen takkiin.
Sen sijaan tämä saksalainen kesäpuvun takki oli melkein sopiva! Tilasin pienimmät koon ja sainkin käyttämättömän yksilön. Suunnitelmanani on tietenkin tuunata tätä (kaventaa ja poistaa nuo saksan liput!), mutta ennen sitä halusin pari kuvaa takki ylläni. Vyö oli hieman pakollinen, kun tänne tosiaan mahtuisi leveydeltään pari meikäläistä sisälle :D
Tuima ilme jotenkin sopii tämän takin kanssa yhteen:


Ja kyllähän sitä välillä piti vähän hymyilläkkin, kun ei pokka meinannut pitää :D


Nyt takki joutaa ompelupöydälle ja nähtäväksi jää, mitä siitä mahtaa tulla.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vilan toinen Suomi-vuosipäivä


Tänään juhlitaan Runebergin lisäksi myös meidän pientä Vilaa: neiti on asunut päivälleen tasan kaksi vuotta Suomessa! Toisaalta aika on mennyt hurjan nopeasti, mutta toisaalta en edes muista millaista arki oli ilman tuota touhutassua.


Parissa vuodessa ollaan edistytty hurjasti, mutta melkeinpä saman verran ollaan tultu takapakkia. Vila on kerännyt valtavasti rohkeutta, eikä siitä arkajalasta, jollainen hän oli pari vuotta sitten, ole enää jäljellä hiventäkään. Rohkeuden lisääntyessä myös hyvin itsepäinen luonne on päässyt näyttäytymään. Koirana Vila on todellinen Vaahteramäen Eemeli, mutta sellainen hän vain on ja sen faktan kanssa ollaan pikkuhiljaa opittu elämään.


Todellinen sydäntenmurskaajahan Vila on edelleenkin.Vilalla on ainutlaatuinen maneton katse, jolla se tunkee ihmisten sydämiin.


On se rakas! Vaikka välillä minulla saattaakin kasvaa harmaita hiuksia Vilan kepposteluiden seurauksena.. Ainakin tiedämme, että neiti on kotiutunut 100%:sesti uuteen kotimaahansa ja pitää meitä laumanaan, ja se jos mikä on upea asia.


ps. Raottelin aiemmassa postauksessani, että olin asuntonäytöllä katsomassa uutta kämppää. Vuokravälitysfirmasta soiteltiin ja ymmärtääkseni sieltä hieman lupailtiin, että saisin haluamani asunnon mikäli sen haluan (muutama pieni varjopuoli asunnolla on, joten pitänee harkita tarkkaan). Toisaalta inhoon ajatusta, että joudun TAAS muuttamaan, edellisestä kerrastahan on huimat 5kk.. Silti kaipaan ihan tosi kipeästi sellaista asuntoa, jota voin pitää kotinani, joka on käytännöllinen ja toimiva, jonne ei jäädy pystyyn, johon minulla on oikeasti varaa ja jossa voin pitää koiriani! Koirathan ovat asuneet nyt kokoajan Jussilla ja olen niitä yrittänyt sieltä käsin välillä hoitaa. Ei mikään maailman paras järjestely!
Havittelemani kämppä on 2h+keittiö+lasitettu parveke, se sijaitsee vajaan kilsan päässä koulultani ja siellä on muovilattiat, joita ei tarvitse niin psykoottisesti suojella Vilan kuseskeluilta ja kynsiltä kuin laminaatteja.
Uudet tuulet siis puhaltelevat jälleen! Jännää :)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Uusi meikkipussi ja sen sisältö

Ostin itselleni joulun jälkeen alennusmyynneistä ihanan pinkin meikkipussin, josta sitten hajosi vetoketju kuukauden käytön jälkeen.. En tiedä pitäisikö minun syyttää huonoa tuotetta vai sitä että sulloin sen pussin niin täyteen meikkejä, ettei se voinutkaan enää muuta kuin räjähtää.. Oli miten oli, tarvitsin pikaisesti uuden meikkipussin!
Kaivelin kangaskätköistäni pari erilaista vahakangasta ja vetoketjun. Eipä siinä kauaa mennyt ja uusi meikkipussini oli valmis. Tällä kertaa tarpeeksi iso, jotta aaaivan kaikki roippeeni mahtuvat sisälle!



Meikkipussia kuvatessani ajattelin samassa esitellä sen sisällönkin. Opiskelijana en todellakaan voi panostaa laatuun vaan lähinnä siihen, että saan suht hyvän tuotteen halvalla. Monen erehdyksen kautta meikkivalikoimani on aika pitkälti vakiintunut tämän näköiseksi:

Jokapäiväisistä tuotteista parhaiksi ja opiskelijabudjettiini sopiviksi olen todennut Rimmelin StayMatte-puuterin, Maybelinen meikkivoiteen sekä vedenpitävän (!) ripsarin, Dermosilin kulmakynän, Labellon huulirasvan ja GinaTricotin pinsetit sekä ripsentaivuttimet. Nämä eivät aja vararikkoon ja ovat silti olleet ainakin minun mieleeni.


En ole mikään hervoton meikkaajaihminen, joten silmien rajaukset ynnä muut hienoudet jäävät useimmiten vain erityistilaisuuksia varten. "Juhlameikeistäni" löytyy myöskin halpaa, mutta hintaansa nähden hyvää: Avonin luomiväri, Dermosilin valokynä (joka on niin tumma, että käytän sitä peitevoiteena :D), Ginan glitteri-eyeliner, H&M:n eyelinertussi (suosittelen todella!), jokin joskus aikoja sitten saamani kalliimpi huulipuna ja Oriflamen ripsari, joka ei kylläkään ole waterproof ja helposti leviää pitkin poskia (tälläinen vollottaja kun oon..).



Lisäksi meikkipussistani löytyy vaihteleva määrä kaikkea roinaa ja roipetta; vanulappuja, silmämeikinpoistoainetta, topseja, kynsisakset, pinnejä, ponnareita... Ei ihme, että se onkin niin usein räjähtämäisillään :D

Yhdelle tuotteelle minun on vain ihan pakko antaa oikein kunniamaininta! Nivean Soft-kosteusrasva on älyttömän hyvää ja myöskin älyttömän halpaa (jonku vajaa 3€ oli tämä putkilo). Ostin tämän joskus kiireessä huomattuani, että olin unohtanut pakata kasvorasvaa mukaani jonnekkin reissuun lähdettyäni.
Minulla on todella kronkeli naama kaikkien aineiden suhteen, todellinen ongelmaiho, joka kuivuu varsinkin talvella ihan korpuksi eikä siltikään tykkää mistään voiteista. Ajattelin, että naamani varmaan palaa tämän rasvan myötä (kuten sille joskus kävi yhden apteekin voiteen kanssa..), tai että jotain muuta yhtä mukavaa tapahtuu.. Väärässä olin!
Mikäli tahdot kosteutetun ja pehmeän naamataulun, suosittelen kokeilemaan. Eipä tuossa mitään ainakaan häviä, kun loppupurkilla voi vaikka rasvata kätensä jos ei tykännykään.


maanantai 3. helmikuuta 2014

Bambi :3

Eihän oo epänormaalia jos kakskymppisenäkin jaksaa vielä innostua pehmoleluista? Ei ainakaan mun mielestäni!
Näin tämän ylisuloisen Bambi-pehmon Prismassa ja no.. Halusin sen itselleni. Ihanan pehmeä Bambi oli viimeinen jäljellä ollut sorkkaeläinyksilö, eikä sitä vain voinut jättää sinne yksinään kaikkien Mikkihiirien ja Dumbojen kanssa ihmettelemään. Kyllä sille piti tarjota parempi koti.


Onneksi Tuomas on hyvin perillä elämän realiteeteistä: kun prinsessa haluaa, prinsessa myös saa (eiks se tollee mene? :D).


Ihana Bambi tuitui! Nämä ovat Ratitan kanssa muuten kuin kaksi marjaa :')


Tänään olisi luvassa hieman Onni-koiran lenkittämistä, yksi asuntonäyttö, tenttiin lukemista ja Vilan kanssa lumihangessa juoksemista.. Hitsi kun olisi herännyt aiemmin kuin klo 13 niin olisi kerennytkin tekemään kaikkea :D