Jokaisessa tytössä asuu pieni ripaus prinsessaa.
Noin minä ainakin ajattelen ja oman pikkuprinsessani päästin valloilleen Muksumassista ostetulla 4,95€ maksaneella tiaralla.
Käytiin Tuomaksen kanssa vähän kuvailemassa Porin metsän kupeessa. Tuloksena muutama rinsessakuva ja vähän jotain muuta, josta lisää myöhemmin :)
Taas on yksi viikko takanapäin.. Tuntuu kyllä tuo aika liitävän melkoisella vauhdilla! Minä aloitin viikonloppuni jo torstaina hakemalla Tuomaksen intistä pidennetyille kolmen päivän vapaille. Onneksi lukujärjestykseeni oli sopivasti merkattu vapaapäivä perjantaille, joten päästiin hoitamaan aamupäivällä käytännön asioita kaupungille ja iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kohti Ellivuoren laskettelukeskusta. En olekkaan tänä talvena vielä käynyt kertaakaan mäessä! Ja viime kausikin jäi vallan väliin.. Laudalla en ole lasketellut usemapaan vuoteen, joten hieman jännitti, miten minun mahtaa käydä.
Kaikki varusteet olivat onneksi täysin sopivia edelleenkin (onneksi ostin aikoinani kaikki Burtonin laatukamppeet, niin ei tartte joka vuosi uusia!). Parin laskun jälkeen olin jo täysin valmista kauraa lähtemään kotiin: laskeminen ja hissillä nouseminen sattuivat aivan tuhottomasti jalkoihin. Tuntui, että siteet puristivat jalat ihan kuolioon. Tuomas sai minut onneksi ympäripuhuttua, että kokeillaan hieman muuttaa siteiden kiinnityskulmaa ja siitä olikin huomattavasti apua. Kunto ei sen sijaan kestänyt kuin pari tuntia.. Miten sitä joskus nuorempana jaksoikaan vetää kahdeksan tuntia putkeen ylös-alas!?
Lauantaina lähdettiin Tuomaksen ja Sofian kanssa katsomaan Kokemäen jäähallille jääkolkan SM-kisoja (hieman eksoottista kieltämättä..). En ymmärrä mitään pelin säännöistä, mutta kahviosta sai hyvää kahvia ja toscakakkua :D
(epäloogisia kuvayhdistelmiä olen taas väsäillyt.. Yläkuvassa minä ja Sofia siellä jäähallilla ja alempana kuvia Ellivuoren reissulta.)
Sunnuntaina kävin Länsi-Suomen MP-messuilla (eli moottoripyörämessuilla..), voitte varmasti kuvitella, etten ihan omatoimisesti olisi sinne jalallanikaan astunut :D Salaahan vähän haaveilen moottoripyöräkortista ja Tuomaksen kiinnostus 2-pyöräsiin ei yhtään helpota haaveiluani.. Valkattiin minulle sopiva pyöräkin jo valmiiksi: Kawasakin Ninja, ihana! Ehkä joskus vielä (jos voitan lotossa)!
(Yläkuvassa jääkolkan SM-kisat in action, keskellä se minun tuleva Kawasakini ja alimpana sunnuntain lounas nomonom)
Nyt on Tuomas tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme viikkoa, ehkä jopa neljä, kiinni intissä.. Hiukan harmittaa, kun ei nähdä edes ystävänpäivänä.
Onks lumilautailu kauheen hankalaa? :)
VastaaPoistaSiitä on aikaa, kun olin iha aloittelija.. Muistaisin kuitenkin että melko paljon kärsivällisyyttä, pyllähdyksiä ja etenkin rohkeutta se vaati :) Kun oppii perusjutut (kääntymiset ja jarruttamiset), siitä on helppo lähteä kehittymään. Suosittelen kokeilemaan, eikä saa luovuttaa ekalla kerralla :)
Poistaharmi että miehekkeen joukkue ei kuitenkaan loppu viimeksi voittanut :<
VastaaPoista