torstai 29. marraskuuta 2012

Boring kuvaton postaus..

Äh! Turhauttavaa kun bloggaaminen tabletilla ei toimi! Latasin pari eri Blogger-sovellusta, mutta toinen ei toimi lainkaan ja toisen kautta ei saa postauksiinsa kuvia.. Hiukan tylsää, kun tabletilla olisi niin kätevä kirjoitella ja ottaa kuvia! Sovellukaupassa oli vielä yksi Blogger-sovellus, mutta se maksoikin sitten euron, enkä edes tiedä mitä kautta nuo sovellukset tulisi maksaa jos sellaisen tahtoo ostaa.. Ehkä pitää hyväksyä, etten pääse kirjoittamaan postauksia sen kautta, piste.

Nytkin tulee äärettömän tylsä kuvaton postaus, ja siihen on ihan hyvä syy: ei ole mitään kuvattavaa! Joo, kyllä minä olen jotain pientä saanut ommeltua, mutten ole kerennyt/jaksanut/viitsinyt/muistanut kuvata niitä saatikka siirtää kuvia koneelle yms.. Toimettomuus johtuu kiireestä, ei bloggausmotivaation puutteesta! Kalenteri vain tuppaa olemaan ihan piukalla ja mikäli kerkeen hetkeksi koneen ääreen iltasin, pitää tehdä niitä toista kymmentä esseetä koulua varten.. Nyt on 6/11 tehtynä, eli puolivälin paremmalla puolella ollaan! Aikaa loppujen tekemiseen on reilu viikko ja samassa pitäisi aloittaa tentteihin luku: vajaan parin viikon päästä olisi tarjolla anatomian latinatestiä x 2, anatomian ja fysiologian tentti, joku hoitotyön kokoelmatentti, johon kuuluu etiikka, ravinto ja paljon muuta, mitä en edes muista koskaan opiskelleeni.. Ei auta muu kuin jaksaa ja miettiä, että 19.12 meikäläinen vaihtaa vapaan vaihteen silmään ja laiskottelee pari viikkoa (paitsi jos pääsen töihin, kun olen onnistunut änkeemään jo kahden eri laitoksen sijaislistoille..).

Työharjoittelukin alkaa (luojan kiitos!) olemaan loppusuoralla. Eilen oli jo loppuarviointi ja hyväksyttyhän tuo minun harjoittelujaksoni tulee olemaan. Sen saatoin jopa arvata, mutta ihan kiva, että varmistui. Harjoitteluaika on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta myös äärimmäisen raskas. 200 työtuntia viidessä viikossa ei paljoa anna armoa, kun ohella pitäisi keretä tekemään muitakin koulujuttuja. Nyt kun paikka, työntekijät ja asukkaat ovat ruvenneet käymään tutuiksi, on työskentely helpottunut ja samalla on noussut pintaan todella ärsyttäviä piirteitä joissakin henkilöissä. En vain näe tarpeelliseksi, en työntekijöiden enkä asukkaiden suusta, kuulla jatkuvasti, kuinka minä olen vain opiskelija, en osaa siis mitään, minulla ei ole nimeä, vaan minua voidaan puhutella pelkkänä "opiskelijana" ja olen siellä vain tehdäkseni kaikki sellaiset työt, joita muut eivät viitsi tehdä. Kyllä vain, minä OLEN opiskelija, mutta pyörittyäni siellä samassa porukassa neljä viikkoa, ansaitsisin jo melkeinpä tulla kutsutuksi omalla nimellä.. Todella ärsyttävää, kun tullaan sanomaan ihan kasvokkain "opiskelija petaa pedit", miksei siinä kohtaa voi sanoa "sinä petaat pedit"? Ikään kuin unohtaisin olevani vain pelkkä mitätön opiskelija, joka tekee pidempää päivää kuin suunsoittajat ja vieläpä ilman palkkaa.

Onneksi vastapainoksi sieltä löytyy myöskin niitä älyttömän ihania ja auttavaisia työntekijöitä, jotka ohjaavat ja neuvovat mielellään vaikken olekkaan heidän oma opiskelija. He eivät koe omaa tekemistään niin tärkeäksi, että laittavat minut odottamaan yli puoli tuntia, että kerkeisivät tarkistamaan yhden kirjauksen, jonka tsekkaamiseen menisi 10sekuntia vaan tulevat heti katsomaan, että homma on ok ja minä pääsen jatkamaan hommiani. Joillekkin tuollainenkin on ihan ylivoimaista. Opiskelija odottaa, kun eihän se ole muuta kuin opiskelija.

Nyt yritän henkisesti valmistautua elämäni ensimmäiseen yövuoroon! Olin aamulla pätkässä (eli 7-12) ja nyt menen yöksi (21-7). Hiukan jännittää, miten pysyn hereillä, kun meikäläisen väsymykset ovat joskus ihan ylitsepääsemättömiä ja saatan tarpeeksi väsyneenä nukahtaa ihan mihin vain. Pitää vain keittää kaffeeta tarpeeksi ja tehdä kokoajan jotain, jottei ehdi väsymys nujertamaan. Onneksi Jussin porukat ottivat koirat eilen hoitoon, kun enhän minä olisi voinut jättää niitä yöksi kotiin haukkumaan. Ja tänään kun tulin töistä ei ollut yhtään niin kivaa ylläriä vastassa kuin eilen: kolme pissaa ja neljät kakat... Ja molemmat olivat suorittaneet tarpeensa aamulla ulos! En vain pysty käsittämään!

Huomenaamulla klo 7 minulla alkaa kolmen päivän loma ja Jussillakin on maanantai vapaa! Mennään koirien kanssa Noormarkkuun hoitamaan Valto-koiraa ja sunnuntaina aiotaan mennä Tampereelle joululahjaostoksille. Toimettomuus ja rentoutuminen on ilmeisesti minulta vallan kielletty, kun olen buukannut lauantaille 12h lastenhoitoa häissä.. Miksen ikinä osaa olla tekemättä mitään? Toisaalta Kelan tuilla ei pitkälle pötkitä, joten lisätienestit ovat ihan tervetulleita.

torstai 22. marraskuuta 2012

Samsung GALAXY note 10.1 ja turhautumista

Yritin tiistaina tehdä postausta tabletilla, mutta huomasinkin tänään ettei se ole tullut perille saakka! Ärsyttävä juttu, kun ei vain toimi bloggaaminen sillä vempaimella.. Tässä siis tiistaina tabletilla kirjoittamani teksti:

"En ole kerennyt miljoonaan vuoteen taas kirjoittelemaan. Aihetta olisi kyllä ollut vaikka muille jakaa, mutta aikaa on niin rajallisesti.. viikolla olen töissä (eli harjoittelussa ilman palkkaa, todella motivoivaa!) ja viime viikonloppuna olin lauantain 7-15 palkatta puuhastelemassa vanhainkodissa, sen jälkeen mentiin Ässien peliin (jee ässät voittivat!!) ja siitä menin sitten suoraan nukkumaan, kun kerran olin aamulla herännyt jo 5.30. Sunnuntaina oltiin koirahoitajina (eli käytännössä töissä). Ei tuohon jäänyt hetkeäkään vapaata aikaa bloggaamisen.
Nyt minulla on kuitenkin pieni hetki kokeilla tämän uuden leluni ominaisuuksia! kuulin vieläpä, että joulupukki maksaa laitteen ensimmäisen vuoden kuukausimaksut! Hifistelyn päälle ymmärtävä pukki, sopii minulle! Hain ihanaisen tabletin eilen postista ja latasin siihen heti Bloggeriin. Nyt testailen, miten toimii :)



Huomenna menen sotkuun näyttämään tätä uuta vempaista Jussille, joten piti äkkiä ommella jokin suojapussukka kuljetusta varten. EK:ssä oli keinonahkaa 5€/m, joten siitä väkersin pikapikaa pussukan. Lupasin tehdä Jussille oman pussukat, kun tuo pinkki ei kuulemma ole miehekäs.. ei se vaan tajua hyvän päälle ;)





Kohta pitää ruveta harkitsemaan nukkumaan menemistä, vaikka juuri tulin töistä kotiin.. Onneksi sain viedä koirat mummolaan koko viikoksi (en minä laiskuuttani, vila vain ei sietänyt iltavuoroa ja löysin nimettömän "koiranne haukkuu"-lapun viime viikolla postiluukusta.. se tuntui aika pahalta, mutta onneksi jussin porukat ovat ihania ja auttavat koirien kanssa!)"

Sitten takaisin tähän päivään! Parin tunnin päästä pitäisi hinautua iltavuoroon ja ajattelin olla oikein ahkera ja herätä jo ennen kahdeksaa tekemään koulujuttuja. Olin ollut muka viisas, kun valitsin ylimääräisen nettikurssin harjoittelun päälle.. Kyllä huomaa etten ollut ennen tehnyt 8-tuntista työpäivää 5päivää viikossa, kun suunnitelmani oli melko naiivi: "harjoittelun aikana on paljon aikaa, kun ei tarvitse muita koulujuttuja tehdä niin ehdin hyvin käymään tuon verkkokurssin". Olen idiootti, eihän minulla ole ollut aikaa edes käynnistää tietokonetta moneen päivään, vaikka koiratkin ovat hoidossa! Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että koulun, koirien, jussin intin ja arjen sovittaminen yhteen käy jo hippasen liian raskaaksi, jopa minulle. Sen lisäksi, että tunnit loppuvat vuorokaudesta, myöskin jaksaminen loppuu. En vain kykene miettimään mitään esseetä liittyen lasten ja nuorten mielenterveyttä uhkaaviin tekijöihin, kun pitää stressata, miten pärjään koirien kanssa (liittyen Vilan haukkumiseen ja viime viikolla tulleeseen valitukseen aiheesta..), missä välissä ehdin käydä kaupassa, kun koirat eivät voi olla työpäivän jälkeen yksin, miten jaksan herätä aamuisin 5.15 töihin ja miten saan ikinäkään valmiiksi toista kymmentä esseetä vajaassa kuukaudessa. Ja kyllähän tuo ikäväkin syö voimia.. Jos nyt saisin itse päättää, tekisin niin kuin muumit: muutaman kuukauden talviunet niin johan jaksaisi taas hetkisen ahertaa!

 Kiirehdin eilen ennen Niinisaloon menemistä EK:ssa ja ostin lisää keinonahkaa. Lupasin tehdä Jussille oman suojapussukan tablettia varten, kun tosiaan tuo pinkillä yksityiskohdalla varustettu ei ihan kelvannut herra sotilaspoliisille. Ihan kokonaan en kyennyt pysymään äijähengessä ja lisäsin sivusaumaan pöllöllä varustetut byIITA-merkin. Onneksi se ei tuntunut haittaavan Jussia vaan päinvastoin, pussukka oli kuulemma hieno kun siinä oli "tämmönen hieno merkkikin".


 Ei paljoa ehditty Jussin kanssa eilen perehtyä tablettiin, kun lähes kaikki aika meni turhanpäiväseen säätämiseen. Tein jälleen kerran itselleni tyypillisen virheen ja lähdin moikkaamaan Jussia nälkäisenä. Jos joku tämän maan päällä on kiukkuinen nälkäisenä, se olen minä! Antoihan isikin joskus pari vuotta sitten Jussille hyvän vinkin: "kunhan vain muistat ruokkia Idaa tasasin väliajoin, on kaikki hyvin" :D

Hirveästi en voi tabletista vielä kertoa muuta kuin sen, etten todellakaan vielä ymmärrä siitä yhtikäs mitään. Yhden kivan autopelin latasin siihen ja sitä olen hakannut iltasin ihan hulluna. Yritin kyllä eilen tehdä koulujuttuja sängyssä tabletin kanssa, mutta se oli hidasta. Ja lopulta koko tunnin tekemäni teksti vain katosi! Ruudun alareunassa on pikapainikkeet ja jotenkin peitto oli varmaan osunut takaisin-nappiin, jonka seurauksena koko tekstini katosi kuin tuhka tuuleen! Kyllä harmitti.. Ja sitten aloin pelaamaan autopeliä eikä enää harmittanut niin kamalasti :D

maanantai 12. marraskuuta 2012

Viikonlopun lemmikkimessut

Viikonloppu hujahti reissussa. Lähdettiin perjantaina töiden jälkeen kolmestaan, minä, Sofia ja Ratita, kohti Espoota. Sain kätevästi lätkäistyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: lauantaina lemmikkimessuille, sunnuntaina isänpäivä (isäInpäivä). En ole ennen ajanut itse yli 200km putkeen, joten hieman jännitti lähteä kokeilemaan, kun kerkesi tulla pimeäkin jo melkein heti, kun päästiin lähtemään. Autoilu meni kuitenkin, epäilyistä huolimatta, ihan putkeen. Niinkuin koko viikonloppu.

Lauantaina kävin Pasilassa messukeskuksessa pyörimässä lemmikki-, kädentaito-, maatalous- ja outletmessuilla. Yksinään sain aikaa kulumaan kolme tuntia, kunnes oli pakko lähteä, kun mesta oli niin piukassa väkeä, ettei mihinkään suuntaan päässyt enää kulkemaan. Onnistuin silti haalimaan kiitettävän määrän tavaraa mukaani. Ilmaiseksi en saanut kuin 8 uusinta Olivia-lehteä (joita sitten raahasin yli kaksi tuntia mukanani ihmistungoksessa..). Lemmikkimessupuolelta ostin Ratitalle neuleen. Tämä oli myynnissä Dog Force One:n kojulla ja sieltä sai vaikka mitä hyväkuntoisia käytettyjä koirien pukuja vitosella! Harmi ettei oikean kokoisia löytynyt kuin tämä..


Samalta kojulta ostin 3 metrisen flexin. Tuo kuosi on varsinkin melko osuva! Tästäkin maksoin vain 5€ ja kaikki meni hyväntekeväisyyteen!


Teetin molemmille koirille puhelinnumero-/nimilaatat. Nämä maksoivat kaiverruksineen vain 6€/kpl. Muutaman kerran joutui kaiverruskonetta käyttänyt mies tarkistamaan, mitä paperilla oikein luki "siis lukeeko tässä Ra-ti-ta?". Heh, koirallani ei ole yhtään omituinen nimi tai mitään..


Maatalouspuolelta ostin luomupuuroja ja outlet-exposta Avonin purnukoita. Sieltäkin olisi saanut vaikka ja mitä ihan hullun halvalla, mutta ihmisiä vain oli niin valtavasti, ettei päässyt edes liki myytäviä tavaroita..
Messut olivat todella kivat ja monipuoliset. Ensi vuodelle tekisin kuitenkin pienen toiveen, jotta kokemus olisi vielä mukavampi: kassienkantaja ja puolet vähemmän ihmisiä, kiitos.

Käytiin Sofian kanssa vielä Isossa Omenassa ostamassa miehillemme tuliaiset. Päädyttiin sitten molemmat ostamaan Jack&Jonesista hupparit. Yritin tasapainnoilla omien mieltymysteni ja sen välillä, mitä Jussi suostuu laittamaan päällensä. Olisihan se sini-viher-puna-harmaa-valkoinen ollut aika kiva, mutta ihan näitä ukkojamme ajatellen ostettiin nuo pikkasen hillitymmät. Hienojahan ne silti on!


Tänään minulla oli vapaapäivä (kyllä vain, lauantaina minua odottaa aamuvuoro..) ja kävin aamulla asioilla ja siitä köröttelin Niinisaloon. Jussilla piti olla vapaata klo 12-14 ja oli siinä ja tässä viitsinkö ajaa 120km parin tunnin takia. Sovittiin kuitenkin, että nähdään klo 12.10 sotkun parkkipaikalla. Minä olin paikalla jo tasalta. Ja olin yhä 12.20 siinä. Ja 12.30. Ja 12.40. Siinä kohtaa alkoi tulla jo epätoivo, kun en saanut mitään vastausta "missä olet, levautitko mut?"-viesteihin. Kerran kerkesin jo lähtemäänkin, mutta käännyin takasin. Vihdoin klo 12.50 Jussi jolkotteli paikalle "joo sori, meillä oli joku rokotejuttu"... Tuo 40min tuntui harvinaisen pitkältä, kun mielessä alkoi pyöriä kaikennäköisiä omituisia salaliittoteorioitakin. Onneksi Jussi kuitenkin pääsi tulemaan ja kerettiin siinä sitten tunti hengaamaan. Olisin muuten hermostunut, mutta kun Jussilla oli yllään pamppu, paprikasumute, käsiraudat ja luotiliivi, olisin saattanut jäädä alakynteen :D

Vilalla on joku marttyyrivaihe meneillään. Ratita on viskannut pehmoluolansa alustan lattialle ja Vilan on pakko kääriytyä siihen. Olishan tuossa tuollainen kolmen hengen divaanisohva, makkarista löytyy parisänky ja telkkaritason vierestä iso lattiatyyny koiria varten, vaan ei! Vila sovittaa itsensä siihen mikroskooppiselle tyynylleen ja mulkoilee säälittävänä "oot mamma julma, ku et tarjoo koiralles kunnon makuusijaa"...


Kolmen vapaan jälkeen, huomenna soi kello taas klo 5.15 :(

ps. Meille tulee tabletti! Siis sormitietokone, vai mikä lie on sen virallinen nimi. Samsung Galaxy Note 2 10.1, valkoisena. Saadaa laitteen ensimmäisen vuoden kuukausimaksut lähes puoleen hintaan isin kautta, joten olihan tilaisuus pakko hyödyntää. Jee :)

torstai 8. marraskuuta 2012

Kierrätyshaalari

Heti ensialkuun voin ilmoittaa, että klo 7 alkavat aamuvuorot eivät ole meikäläisen heiniä sitten yhtään! Niihin kuulemma tottuu... Ihan varmuuden vuoksi, mikäli en totukkaan (erittäin todennäköistä!), järkkäsin itselleni iltavuoroja aamuvuoroputkien sekaan. Josko sitä jaksaisi aina pari aamua ja yhden illan ja taas pari aamua.. Saa nähdä.


Nyt on takana neljä aamua ja väsymysmittari huitelee sen verran korkealla, etten ole jaksanut tehdä töiden jälkeen mitään ylimääräistä. En ole koskaan ennen tehnyt 8h-työpäiviä, enkä varsinkaan mennyt klo 7 töihin.. Jussi osasi onneksi "kannustaa" toteamalla "sellaista se aikuisen elämä on". Onko pakko kasvaa aikuseks jos ei jaksa? Tai halua?

Onneksi työskentely vanhainkodissa on päivä päivältä mukavampaa. Vihdoin minulla on edes hieman sellainen olo, etten ole kokoaikaa vain jaloissa. Tänään pääsin oikeasti olemaan avuksi, kun minut päästettiin mm. pesettämään ja kuljettamaan apteekkiin asukkaita ihan itsenäisesti. Sain jopa hälypuhelimen taskuuni, ja luvan vastata siihen tarvittaessa! Onneksi satuin valitsemaan sellaisen harjoittelupaikan, jossa vakituiset työntekijät ovat todella mukavia sekä auttavat ja neuvovat mielellään. On myös äärimmäisen helpottavaa, kun oppii tuntemaan vanhukset eikä tarvitse joka välissä kysyä "mites tämän rouvan kanssa pitikään tehdä?". Hieman haastetta tuo osaston intervallipuoli, jossa vaihtuu asukkaat n. viikon välein. Joka päivä tulee joku uusi ovesta sisään ja vanha lähtee pois, ei siinä kerkeä kunnolla tutustumaan kehenkään..

Jottei koko postaus mene ihan löpinäksi, hieman ompelurintamalta terveisiä. Kaikki Vilan haalarit ovat jääneet kesän aikana pieniksi, enkä millään raaskinut viskata niitä menemään (Vila on niin omituisen mallinen, että tuskin löytyy toista koiraa, jolle nuo sopisivat..). En malttanut olla kokeilematta perinteistä "isosiskolta pikkusiskolle"-taktiikkaa ja muokkasin yhden joustofroteehaalarin Ratitalle sopivaksi. Aika reilusti piti lyhentää selkää, kaventaa ympärystä, ottaa takaa sisään ja laittaa kiristyskuminauha vyötärölle. Yllätyin itsekkin, kuinka haalarista tulikin niin sopiva! Istuu kuin unelma Ratitalle eikä paina tai puserra mistään! Aika menestys :)



Tässä vielä samainen haalari Vilan päällä viime maaliskuussa:


Ratitaa vähän epäillytti :)


Huomenna vielä kello soi klo 5.15 ja sitten olisikin luvassa 3 vapaata! Minäpä lähden isin luo Espooseen ja käyn Helsingin lemmikkimessuilla, jes! Jussi sen sijaan viettää mukavan viikonlopun armeijan vartiointihommissa..

maanantai 5. marraskuuta 2012

5.11.2012

En edes kumpi oli tämän päivän the juttu: se, että minulla on tänään synttärit vai se, että olin ensimmäistä päivää työharjoittelussa. Varmaan jälkimmäinen.
Astelin klo 9 ensimmäistä kertaa harjoittelupaikkani, vanhainkoti (jolla oli jokin hienompi titteli kuin pelkkä "vanhainkoti") Himmelin, ovesta sisään ja heti ensimmäisestä sekunnista lähtien olin totaalisen kujalla. Paikka oli ihan vieras enkä ole muutenkaan koskaan työskennellyt vanhusten parissa. Ensimmäinen päivä meni siis ihmetellessä, mitä osaan tehdä, mitä en osaa, mitä saan tehdä ja mitä en. Yritin olla oma-aloitteinen ja avulias, mutta se oli hankalaa, kun en ihan tosi osaa vielä mitään (tai ainakin siltä minusta tuntuu!). Onneksi ohjaajani oli äärimmäisen mukava ja häneltä uskalsi kysyä ne kaikkein tyhmimmätkin kysymykset. Myöskin työvuorolistan tekeminen sujui ihan täydellisesti; ohjaajalleni sopi kaikki ehdottamani työvuorot ja hän lupasi hommata minulle aina jonkun ohjaamaan, kun hän ei ole itse paikalla.
Vanhukset ovat tosiaan aika vieras asia minulle ja yllätyin, kuinka totaalisen erilaisia ihmisiä samalla osastolla saattaa olla. Ensimmäinen päivä oli kaikin puolin pelkkää ihmettelyä, mutta minulle jäi silti hyvä fiilis, kun lähdin kotiin ensimmäisen työpäiväni jälkeen. Nyt minua ei stressaa mikään muu kuin ajatus siitä, että joudun herämään tästä lähtien aamuisin klo 5.15. Ihan epäluonnollista ja kamalaa... Toivottavasti en nuku pommiin!

Synttäreistä muistutti työpäivän aikana tulleet onnittelutekstarit ja -fb-viestit, ei paljoa mikään muu. Jussin armeijassa olossa ehkä eniten ärsyttää juuri tälläiset päivät, kun on jotain erityistä ja toinen on poissa. Tuntui kurjalta aloittaa harjoittelu ja viettää synttäreitä ihan yksin, mutta onneksi äitin luona on aina seuraa :)

lauantai 3. marraskuuta 2012

19v-haloweenpippalot

Ensin ajattelin, etten järjestä mitään kahveja, kun kyseessähän on kuitenkin vain 19-vuotis synttärit. Sitten ajattelin, että järjestän ihan simppelit kaffeet kahvi ja pulla-tarjoilun kera. Sitten kävin Tiimarissa, huomasin "Halloween-tavarat -50%"-kyltin ja hullaannuin. Jee, halloween-synttärit! Ja ikää tulee tosiaankin se 19v..
Ostin Tiimarista paperilautasia ja kertakäyttömukeja:


(pelottavan aidon näköisiä) muovihämähäkkejä:


Ja teemaan sopivia koktailtikkuja. Tikuista löytyi juustoa, chililihapullia, suolakurkkua, oliiveja, mozzarellaa, kurkkua ja kirsikkatomaatteja.


Kakun ostin Porin Leivän tehtaanmyymälästä ja koristelin sen aamulla teemanmukaiseksi sokerikuorrutteella ja muovihämähäkillä. Tarjolla oli myös prinsessakakkua niille, joihin ei tuo suklaa oikein iske.


Juhlien järjestämiseen oli yksi päivä aikaa, joten pistin parhaani saadakseni edes hieman halloween-tunnelmaa kotiin. Äitin halloween-koristelaatikosta löytyi serpentiiniä, haamulyhty ja posliinikurpitsa, ja nehän päätyivät tietenkin olohuoneeseen esille. Vilan mielestä television edessä olevat serpentiinit olivat ihan hurjan pelottavia ja niitä piti uhkailla haukkumalla...


Teemat ovat vaarallisia, kun on meikäläisestä kyse. Yo-juhlienkin perhosteema taisi pursua jokaiselta vieraalta korvista ulos, kun perhosta oli sitten ihan joka paikassa, innostun siis aika herkästi :D Ja niinpä koiratkin saivat osansa tällä kerta. Vilalla oli pirunsarvet selässä (tämä oli Jussin äärettömän nerokas idea) ja luurankoriipus kaulassa. (Anonyymeille tiedoksi: panta ei häirinnyt Vilaa)


Ratita oli omalla olemassaolollaan jo aika creepy..


Vieraita saapui 13 ja ihmeen kaupalla mahduttiin kaikki 15+2koiruutta tuonne olohuoneeseen sulloutumaan. Minulla ainakin oli todella mukavaa, toivottavasti vieraatki viihtyivät. Minulta oli hieman puhti pois, kun viime yönä otin toisen sienipiirakoista pois uunista siinä kolmen jälkeen, siis yöllä..
Sain taas kerran ihania lahjoja ja ennen kaikkea hyödyllisiä sellaisia!
Mitä kaikkea sieltä nyt löytyykään? TangleTeezer-harja (pinkki tietenkin!), shampoota ja saippuaa, kahvia, suodatinpusseja, koirankakkapusseja (:D!), suklaata, ripsivärin, Tiimarin lahjakortteja (jesjesjes!!) ja liput Ässien peliin. Lisäksi sain rahaa.


Kuvasta puuttuu muutamia lisäesittelyjä vaativia lahjuksi, kuten äitiltä saadut Maahisten työkengät. Sain itse valita mallin ja nämä olivat vain niin söpöt ja ihanat, etten kyennyt vastustamaan. Kaverini tilasi samanlaiset, eli ollaan sitten samiksia!


Anni oli kutonut minulle aniliininpunaisesta paljettilangasta pipon. Kaikki itse tehty on aivan ihanaa ja tuo lanka... voiko olla täydellisempää? Lisäksi sain itsetehdyn kännykkäkorun ja hamahelmi-muffinseja...


.. ja suukon! :D Kiitos Anni-rakas :)


Jussin lahja koostui enemmän tai vähemmän vinkkaamistani jutuista: liput Ässien peliin (vs JYP :/), suihkuverho ja Vallilan jousiheijastin. Muutaman kerran piti herraa muistuttaa, että on ihan kohteliasta hankkia tyttöystävälleen synttärilahja jos on paikalla juhlissakin. On kuulemma niin kovasti kiireita, että meinaa unohtua moinen sivuseikka :D



Elämä on yhtä juhlaa: saatiin jo kutsu seuraaviin pippaloihin. Joulukussa pääsee taas juhlimaan, tällä kertaa isosiskon tupareita. Juhliminen on kiWaa!