Kierrätyshaalari

Heti ensialkuun voin ilmoittaa, että klo 7 alkavat aamuvuorot eivät ole meikäläisen heiniä sitten yhtään! Niihin kuulemma tottuu... Ihan varmuuden vuoksi, mikäli en totukkaan (erittäin todennäköistä!), järkkäsin itselleni iltavuoroja aamuvuoroputkien sekaan. Josko sitä jaksaisi aina pari aamua ja yhden illan ja taas pari aamua.. Saa nähdä.


Nyt on takana neljä aamua ja väsymysmittari huitelee sen verran korkealla, etten ole jaksanut tehdä töiden jälkeen mitään ylimääräistä. En ole koskaan ennen tehnyt 8h-työpäiviä, enkä varsinkaan mennyt klo 7 töihin.. Jussi osasi onneksi "kannustaa" toteamalla "sellaista se aikuisen elämä on". Onko pakko kasvaa aikuseks jos ei jaksa? Tai halua?

Onneksi työskentely vanhainkodissa on päivä päivältä mukavampaa. Vihdoin minulla on edes hieman sellainen olo, etten ole kokoaikaa vain jaloissa. Tänään pääsin oikeasti olemaan avuksi, kun minut päästettiin mm. pesettämään ja kuljettamaan apteekkiin asukkaita ihan itsenäisesti. Sain jopa hälypuhelimen taskuuni, ja luvan vastata siihen tarvittaessa! Onneksi satuin valitsemaan sellaisen harjoittelupaikan, jossa vakituiset työntekijät ovat todella mukavia sekä auttavat ja neuvovat mielellään. On myös äärimmäisen helpottavaa, kun oppii tuntemaan vanhukset eikä tarvitse joka välissä kysyä "mites tämän rouvan kanssa pitikään tehdä?". Hieman haastetta tuo osaston intervallipuoli, jossa vaihtuu asukkaat n. viikon välein. Joka päivä tulee joku uusi ovesta sisään ja vanha lähtee pois, ei siinä kerkeä kunnolla tutustumaan kehenkään..

Jottei koko postaus mene ihan löpinäksi, hieman ompelurintamalta terveisiä. Kaikki Vilan haalarit ovat jääneet kesän aikana pieniksi, enkä millään raaskinut viskata niitä menemään (Vila on niin omituisen mallinen, että tuskin löytyy toista koiraa, jolle nuo sopisivat..). En malttanut olla kokeilematta perinteistä "isosiskolta pikkusiskolle"-taktiikkaa ja muokkasin yhden joustofroteehaalarin Ratitalle sopivaksi. Aika reilusti piti lyhentää selkää, kaventaa ympärystä, ottaa takaa sisään ja laittaa kiristyskuminauha vyötärölle. Yllätyin itsekkin, kuinka haalarista tulikin niin sopiva! Istuu kuin unelma Ratitalle eikä paina tai puserra mistään! Aika menestys :)

Tässä vielä samainen haalari Vilan päällä viime maaliskuussa:

Ratitaa vähän epäillytti :)

Huomenna vielä kello soi klo 5.15 ja sitten olisikin luvassa 3 vapaata! Minäpä lähden isin luo Espooseen ja käyn Helsingin lemmikkimessuilla, jes! Jussi sen sijaan viettää mukavan viikonlopun armeijan vartiointihommissa..