torstai 30. toukokuuta 2013

Ihana Anni!

Treffattiin Annin kanssa pitkästä aikaa viime perjantaina. Käytiin kiertelemässä kauppoja ja lopulta asetuttiin IceCreamHouselle pulisemaan kaikki viime aikojen kuulumiset läpi. Monta tuntia siinä kului ja oli kyllä niin rentouttavaa taas! Ennen kotiin lähtemistä pelleiltiin vielä kameralla, ja tuotokset ovat juurikin sen mukaisia: hauskaa oli varmaan enemmän kuin laki sallii!





Osa kuvista olivat kyllä melko..... tärähtäneitä. Ei laadultaan vaan sisällöltään :D


Anni, oot rakas <3

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Farkkupaitaihanuus

Oon niin rakastunut tuohon kirpparilta löytämääni farkkupaitaan (aarre maksoi vain 4€!). Tuntuu, että sen voi yhdistää ihan mihin vain ja sitä voisi pitää vaikka kokoajan. Eilen löysin sille uuden ulottuvuuden, kun kokeilin solmia sen tuollaiseksi lyhyeksi:



Olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta nyt ei vain riitä jakso eikä keskittymiskyky kirjoitella enempää. Elämä tuntuu melkoiselta puurtamiselta nykyisin, eikä sitä helpota yhtään se, kuinka ympärillä olevat ihmiset tuntuvat tietävän asioistani enemmän kuin itsekään tiedän. "Totuuksia" kaikesta mahdollisesta lentelee vähän joka suunnasta ja se jos mikä todella ärsyttää! Sovitaanko ihmiset niin, että minun asiani ovat tasan niin, miten minä ne sanon. En ole valehtelija, joten turha keksiä mitään tarinoita ja arvostella minua niiden pohjalta :)


tiistai 28. toukokuuta 2013

Nukkumatti skippas mut taas!

Olisin luullut, että viime yön hieman lyhyehköksi jääneet yöunet (2h) ja melko rankka ratsastustunti olisivat tehneet työnsä ja nukkumatti olisi käynyt tätäkin kautta kerrankin ajoissa. Väärässä olin, taas!


Niin miljoona asiaa pörrää taas päässä ympyrää. Päälimmäisenä se tunne, kun tekisi mieli kailottaa koko maailmalle omat ajatuksensa erinäisistä asioista, muttei vaan voi. Totuus kun ei aina ole niin kovin mustavalkoinen. Voi kunpa minunkin näkökulmaani joku tulisi joskus kysäisemään..


Tämä kiukku pitänee varmaan käydä purkamassa pieneen lenkkiin ettei taas mene ihan aamuyöhön asti asioita pohdiskellessa.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Olen onnekas...

... koska minulla on aivan ihania ystäviä! <3

A.

L.

T.

Eipä mulla muuta tällee keskellä yötä :)

perjantai 24. toukokuuta 2013

Jumbo-löydöt

Eilinen päivä kului luokkaretken merkeissä Heurekassa ja Jumbossa. Itse reissusta lisää myöhemmin, nyt esittelen todelliset löydöt, jotka tein eilen Jumbossa!
VeroModassa oli alerekki, josta sai 40€ maksavia hameita hintaan 3,95€!? Hieman oli hankala uskoa, että hameissa oli todella 90% alennus, mutta niin se vain oli. Malliltaan hame oli pitkä, alle polven ulottuva, mutta ajattelin heti lyhentäväni sitä kotona. Lopputulos on iiihana!



ONLYssa olikin sitten housuja hintaan 3,95€! Noiden normaalihinta oli 25€... Meinasi pieni pää mennä vallan sekaisin moisista alennuksista :D Malliltaan nämä on 3/4-lahkeiset, vyötäröllä oli vain vetoketju.


En osaa luottaa pelkkiin vetoketjuihin, joten lisäsin housuihin itse vyölenkit varmuuden vuoksi. Eli jos vetskari räjähtää (mikä ei olisi kovin ihmeellistä, kun miettii housujen hintaa..), vyö pelastaa edes vähän :D


Seuraavaksi kaikenlaista sekalaista settiä:
Minulla on nyt reilu vuosi aikaa kohottaa kuntoani huomattavasti (haaveena olisi päästä inttiin 2/14). Itseään on niin hankala ottaa niskasta kiinni, joten delegoin osan kuntoiluvastuustani Tuomakselle, joka lupasi yrittää tsempata minua lenkkeilemään enemmän. Aloitettiin ekalla lenkillä heti eilen ja vaikken jaksanut juosta kuin mitättömän matkan, oli ainakin varustus kunnossa :D Kirpparilta juoksutakki, -housut, urheilutoppi ja sykemittari. Lenkkarit ovat sentään kaupasta joskus ihan uutena hommatut :P


Sain Lauralta Ida-kokispullon <3


Meillä oli pesutupa varattuna keskiviikkona ja pistin koneeseen pyörimään alusvaatteita &sukkia. Jussi lupasi pistää pyykit kuivumaan, sillä aikaa kun lähdin itse koirien kanssa ulos. Enpä tullut ajatelleeksi, ettei meillä ole kuivaustelinettä... Kotiin tullessani meillä roikkui sitten sukkia ja alushousuja ympäri ämpäri kämppää, ovenkahvoissa, kaapinovissa, nauloissa, jakkaroilla, suihkuverhon tangolla... :D Yritys hyvä kymmenen!


tiistai 21. toukokuuta 2013

Merkkiarskat sulle, merkkikengät mulle

Tänään meillä sattui olemaan molemmilla Jussin kanssa vapaapäivät, joten sovittiin, että lähdetään kaupungille metsästämään kummallekkin uudet aurinkolasit. Sää oli mitä ihanin, joten kaivoin kaapista ne ainoat (todella kulahtaneet..) caprit, jotka vielä mahtuvat minulle sekä paljettitopin. Hiuspanta on kirpparilta 0,5€. (ryhti on kyllä niin sotilaallinen taas :D)


Ensin käytiin Jussin isän kanssa lounaalla uudessa Sokoksen alakertaan avatussa ILO-ravintolassa. Syötiin härkäwokkia ja se oli kyllä hyvää! Siitä aloitettiin sitten arskojen metsästäminen ja pientä haastetta siihen touhuun toi sellainen fakta, etten ole kahteen vuoteen löytänyt itselleni sopivia aurinkolaseja (vaikka niitä on tullut ostettua ainakin viidet..). Kaikissa on aina ollut jotain vikaa lähinnä istuvuudessa. Nyt sitten päätin, että ulkonäkö olkoon mikä tahansa, mutta päässä pysyvät lasit on löydyttävä. En nimittäin halua löytää itseäni muutaman viikon päästä Italian auringon alta ilman minkäänlaisia suojaimia silmillä!
Sen sijaan Jussin aurinkolasihistoria on melko surullinen: kolmisen vuotta sitten NewYorkista ostetuista Hilfigerin laseista katkesi sanka, kun herran oli aivan pakko ottaa ne mukaansa armeijaan ennen TJ0-päivää. Taisin kyllä useampaan kertaan varoitella asiasta muttamutta.. Jääräpää kun on :D


Löytyhän ne lasit sitten kummallekkin (ja softikset terassilta sen kunniaksi!). Omani ovat Cubuksesta 8€. Hajoavat varmaan ennen kuin vuorokausi kerkeää vaihtumaan :D Kuviointi oli kenties aika omituinen, mutta malli oli hyvä, joten otin nuo. Siinä missä minulle haettiin arskoja akselilta H&M-Cubus-GinaTricot, Jussin laseja etsittiin optikkoliikkeistä. Budjettikin oli hieman eri, kun mukaan lähti RayBanit, 155€.


Lievää "miksei minulla ole ikinä mitään merkkituotteita"-ketutustani onneksi lievitti eilinen kirpparilöytöni: Fred Perryn hyväkuntoiset kengät, 12€ (norm. jotain 100€ maksavat tuollaiset)! Nyt on kengät jo valmiina ensi syksyä varten, kunhan saan nuo nauhat pujoteltua paikoilleen :)


Viime viikolla käytiin lähikauppamme yhteyteen pystytetyssä Luhdan Outlet-myymälässä, josta ostin hupparin à 15€.


Illaksi olisi vielä tarkoitus mennä lastenhoitajaksi ja huomenna luvassa enkun suullinen koe.. Apua!?

Ratsastamassa!

Minulle tuli ratsastukseen parin viikon tauko, kun edellisviikolla olin koulussa/töissä koko maanantai-illan ja viime viikolla peruin tunnin huonovointisuuden takia. Tänään pääsin taas nousemaan hevosen selkään ja kokeilemaan ensimmäistä kertaa Zilpassa ulkokenttää (ennen ollaan oltu maneesissa). Jouduin todellakin nousemaan hevosen selkään, kun ulkona ei ollutkaan käytössä jakkaraa.. Ihan pikkaisen sai ponnistaa päästäkseen tuon sää'ältään 164cm korkuisen hevosen niskaan :D


On niin mukava huomata, kun omat taidot kehittyvät pikkuhiljaa. Nykyisin osaan jo valmistella hevosen tuntia varten ihan itsenäisesti. Jopa aluksi hankaluuksia tuottanut kuolaimien laittaminen sujuu nykyisin suht hyvin.


En ole pudonnut ratsastuksen uudelleen aloittamisen jälkeen kertaakaan kyydistä ja siitä olen todella ihmeissäni! Ollaan kuitenkin menty ravia ilman jalustimia sekä laukattu ja siitä huolimatta olen sinnikkäästi huojunut mukana menossa. *kopkopkop* puuta koputan :D


Itse ratsastamisessakin olen oppinut paljon uutta, vaikka kehitettävää on ihan valtavasti. En esim. osaa keventää oikeaoppisesti ravissa.. Ja jalat tulevat aina kamalan kipeiksi, kun yritän. Se saattaa kyllä johtua älyttömän huonoista kengistä (maastokengät..). Ajattelin hankkia kunnon ratsastuspopot, kunhan budjetti antaa sen verran periksi joskus hamassa tulevaisuudessa :)


Laukkaaminen on ollut jotain aivan älyttömän hienoa. Siinä tuntuu kuin irtautuisi tämän maan päältä vallan :D Laukannostotaitoni ovat kyllä melko alkeellisella tasolla ja tänäänkin piti vähän tehostaa käskyjä raipalla..


Tänään sain kunnian ratsastaa Mattia. Tällä herralla on varsin pitkä askel, mikä tuo hieman lisämaustetta touhuun: saa kokoajan olla jarruttelemassa ja tekemässä voltteja, jottei kulje edellisen ahterissa kiinni :D


Kuvat ovat Jussin ottamia, joka ystävällisesti jäi odottamaan tallille tuntini ajaksi. Hieman harmitti, että laukannostojen aikana Jussi oli autolla enkä saanut niistä videota.. No, ehkä jokin toinen kerta sitten :)

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

ASENTO!


Huhhei, johan oli viikonloppu! Kaikki odotukseni ylittyivät aaivan totaalisesti ja nyt olen ainakin yhtä ihan mahtavaa kokemusta rikkaampi. Rankkaa kyllä oli ja nyt menee varmaan pari viikkoa toipuessa, kun tuntuu joka paikkaa särkevän. Mutta hyvä niin, tietää ainakin tehneensä jotain viimeisen parin päivän aikana :D

Olin tosiaan Naisten Valmiusliiton ja MPK:n järjestämällä NASTA-leirillä ja kurssini nimi oli "Arjen turvallisuusvalmiuksia nuorille naisille", käytännössä kurssissa oli kyse viikonlopun mittaisesta inttiin tutustumisesta. Alunperin hieman epäilin, kuinka järjestäjät saavat kurssiin aitoa inttihenkeä, mutta sitä todellakin oli ja paljon! Meitä oli yhteensä 14 kurssilaista ja 4 johtajaa/kouluttajaa. Majoittuminen tapahtui Säkylän varuskunnassa ihan oikeissa tuvissa. Seuraavaksi siis luvassa megapostaus viikonlopustani:

PERJANTAI

Jussi heitti minut Säkylään perjantaina klo 13.30 aikoihin ja siinä kohtaa minua jännitti ihan kauheasti, kun en tiennyt lainkaan, mitä on vastassa. Löysin ilmoittautumispaikan, sain nimilapun ja lippiksen ja sitten piti löytää saman väristä kukkasta kaulanauhassaan kantavat ihmiset, jotka siis tulisivat olemaan samalla kurssilla kanssani. Yllätyin, kun näin millaista porukkaa oli vastassa: suurin osa oli alaikäisiä ja itse olin 19 vuoden iälläni porukan vanhimpia. Ja suurin osa oli tullut paikalle jonkun kaverin kanssa, kun itse olin yksin liikkeellä..

Siirryttiin tupiin (olin tuvassa 1 ja valtasin tuvan perimmäisen punkan), jätettiin kamat sinne ja lähdettiin varusvarastolle hakemaan vähän kamppeita. Saatiin käyttöömme reput, varustelaukut, maastopuvun (takki + housut), sadeasun (takki + housut), 2 t-paitaa, poolopaidan, vyön, makuupussin ja tyynyliinan (ilman tyynyä..). Kannettiin kamat tupiin, tehtiin varustetarkastus ja astuttiin armeijan maailmaan pukemalla kurkkusalaatit niskaan.


Kaikki vaatteet olivat kolme kertaa liian isoja (paidat olivat M ja takki 48..), mutta pienemmät koot olivat päässeet jo loppumaan. Vaatteiden vaihdon jälkeen lähdettiin kohti avajaisia, jossa oli ihan oikea soittokunta soittamassa. Tuli melko juhlallinen olo, vaikka taivaalta satoikin oikein kunnon sadekuuro niskaan kesken kaiken. Avajaisten loputtua siirryttiin tupiin ja sieltä syömään muonituskeskukseen. Ja kaikki liikkuminenhan tapahtui käskystä ja siirtymiset muodossa, kuten armeijassa kuuluukin ;)


Illan ohjelmassa oli puolustusvoimien esittely luokkahuoneessa, jonka jälkeen pidettiin sulkeiset. Opittiin siis järjestäytymään erilaisiin muotoihin, marssimaan tahdissa, kääntymään, ojentamaan, ojentautumaan ja mitä kaikkea. Ilmapiiri oli melko inttihenkinen, kun jouduttiin muutamaankin otteeseen hakea vauhtia tuvista komppanian eteen järjestäytyessä, kun lopputulos ei miellyttänyt kouluttajia.


Ihan parissakin päivässä tuli melko tutuksi: "NUORTEN JOUKKUE HUOMIO! RUOKAILUUN LÄHTÖÖN AIKAA KOLME MINUUTTIA" äkkiä äkkiä kamat kuntoon ja apua iik paniikkii! Ei kerkee vessaankaan enää "MINUUTTI" jakkaralle jäpittämään, selkä suorana, kantapäät yhdessä, jalkaterien välissä n. 2 nyrkkiä tilaa, polvet 90 astetta, katse suoraan eteenpäin ja liikkumatta! "TUVAN OVELLE JONOON MARS" ja tuohon on about sekuntti aikaa "KOMPPANIAN ETEEN KOLMIRIVIIN JÄRJESTY" ja minähän olin viimeinen jonossa, eli tehtäväkseni jäi tuvan oven sulkeminen, mikä oli melko haastavaa kun kaikki muut jo ryntäsivät ulos. Lippis päähän ovella, ei ennen, ei jälkeen. Oman paikan hakeminen muodosta, ojentautuminen, asento ja liikkumatta. "LIIAN HIDASTA..... TAKAISIN TUPIIN MARS" ja kaikki uusiksi..

Hiljaisuus alkoi 23 ja aika pianhan siinä uni tuli. Pakko kyllä sanoa, että patja oli yllättävän mukava eikä yhtään niin kova kuin luulin. Pientä epämukavuutta aiheutti se, ettei minulla tosiaankaan ollut lainkaan tyynyä..

LAUANTAI

Aamuni alkoi siitä, kun heräsin omia aikojani 5.40 (!?) ja jäin odottelemaan herätystä. Kuudelta alkoi touhuaminen ja saatiin onneksi melko rauhassa valmistautua päivään, kun aamujumppakin oli peruttu. Aamiaiselle lähdettiin vasta 7.20, mutta valmiina lähtöön oltiin jo 6.45 ja siinä sitten odoteltiin. Klo 8 alkoi koulutus ja tiedossa oli telamiinojen asettamista, puolijoukkueteltan kasaamista ja suunnistusharjoittelua. Telamiinoja oli tosi kiva kaivella maahan ja teltan pystyttäminenkin oli mukavaa. Opin myöskin ottamaan kompassin avulla suunnan kartasta ja kertailtiin erilaisia suunnistusmerkkejä. Lisäksi kokeiltiin tahtijuoksua, joka oli yksi elämäni karseimmista liikuntasuorituksista ever. Aivan järkyttävää, kun suuntamies vetää kolmen metrin askeleita ja koitat itse pysyä samassa tahdissa ja omalla paikallasi muodossa, kun olet tottunut juoksemaan lyhyillä askelilla... Se oli RANKKAA!

Lounaan jälkeen oli iltapäivän koulutus eli ensiapu- ja viestivälinekoulutusta. Tutustuttiin kenttäradioihin ja harjoiteltiin YK:n virallisia kirjainlyhenteitä, (India, Delta, Alfa ;)). Päivällisen jälkeen oli aika lähteä kauhulla odottamalleni kolmen tunnin marssille.. Lopulta marssi olikin "vain" 2-tuntinen, mutta siinäkin kerkesi tulla hiki, kun marssi ei ollutkaan pelkää löntystelyä luonnonhelmassa. Meillä oli nimittäin tälläiset kaverit mukana..:


Tuo on inttimaailmassa vielä hyvin pieni reppu, mutta tällä kunnolla tuon kantaminen oli melko tappavaa.. Ja tuon lisäksi marssilla oli pieni lisämauste, "VIHELTÄÄ!". Tuon kuullessa pitää siis mennä maahan välittömästi (eli syöksyä jossain määrin). Ja kun kouluttaja ei ollut tyytyväinen suoritukseen: "PAREMPAAN SUOJAAN" ja sitten möngerretään sieltä pöpeliköstä vähän syvemmälle vielä pusikkoon ja mahalleen sinne. Itse olin melko onnekas, kun en joutunut kertaakaan heittämään mahaplätsiä muurahaispesään! Kaikille ei käynytkään niin hyvää tuuria.. Silti jonkin sortin damagea pääsi tapahtumaan, kun oltiin kuitenkin liikkeellä t-paidoissa ja tuo reppuhan painoi jonkin verran, joten pehmeää laskeutumista Suomen pehmoiseen mastoon ei ihan päässyt tapahtumaan. Muutaman neulasen nypein kämmenestä irti ja käsivarsissa + mahassa oli skraapaleita. 


Hieman lisäjännitystä marssiin toi ansalanka, johon kouluttajat kävelivät huomaamattaan. Siitä seurasi kauhea viheltäminen ja paukkuminen ja vieressä olevan puun runko alkoi palamaan... Joo, taisi kaikilla naisilla tulla about pissat housuun siinä kohtaa. Marssi lopetettiin loppurutistukseen: "TAHDISSA MARS.... JUOKSUUN MARS!", niin.. nuo reput selässä tietty! Argh.. enpä ole varmaan koskaan ennen ajatellut, että kaadun naamalleni, kun jalat eivät enää kanna :D Onneksi tuosta suoraan pääsi suihkuun.. Oltiin meinaa aivan läpimärkiä kaikkia, vaikkei tosiaankaan satanut tippaakaan vettä taivaalta.

Illalla oli illanvietto eli pukukavalkadi, jossa esiteltiin Porin Prikaatin pukuja 1600-luvulta eteenpäin sekä jokin komediaesitys. Loppuillan rötväsin, tietenkin!


SUNNUNTAI

Joku oli mennyt toivomaan aitoa inttiherätystä ja semmoinen myös saatiin! Tasan klo 6 tuvan ovi pamahti auki ja käsky kävi "KOMPPANIASSA HERÄTYS! AIKAA OHJETTUIHIN AAMUTOIMIIN KOLME MINUUTTIA! VARUSTUKSENA PÄLÄPÄLÄ". Olin saada sydärin, mutta kuin ihmeen kaupalla kerkesin kahdessa minuutissa vaihtamaan vaatteet ja kaivamaan hampaidenpesuvälineet + pyyhkeen esille, kun huudettiin minuutti ja pitikin jo olla jakkaralla istumassa. Aamutoimiin oli aikaa varmaan minuutti, ja sitähän me ei tiedetty. Sääliksi kävi niitä, jotka erehtyivät menemään vessaan siinä kohtaa.. Taisi tulla kiirus sieltä kopista, kun pitikin jo järjestyä pesutilan ovelle jonoon. Sitten oli luvassa jotain minun mielestäni aivan järkyttävää: aamuliikunta..

Oli kulunut n. 6 minuuttia heräämisestä ja oltiinkin jo komppanian eteen kolmiriviin järjestyneinä. No, eka suoritushan ei kelvannut, joten uusiksi meni tuvasta lähtien. Jollain eri kurssilla olleet n. 50-vuotiaat naiset ihmettelivät ryminää, kun juostiin portaikossa edestakas ja totesivat "onpas nuorilla kova kuri.. Sääliksi käy!" :D Toinen järjestyminen onneksi sujui mallikkaasti ja päästiin aloittamaan aamuliikunta: 5 perusliikettä (mahalle maahan makaamaan, siitä ylös, pomppu ja uudestaan), tämän jälkeen spurtti roskakatoksen ympäri, 5 punnerrusta, roskakatoksen ympäri, 5 kyykkyhyppyä, roskakatoksen ympäri, ja toiseen kertaan vielä, 20 haarahyppyä ja roskakatoksen ympäri. Tuohon ei mennyt kuin 5 min ja siitä huolimatta kaikki olivat henkihievereissään ja hikeä pukkas pintaan.

Aamupäivän koulutukseen kuului tunnin mittainen suunnistus, jolle lähdettiin pareittain kartta ja kompassi kourassa. Lyöttäydyin yhteen toisen täysin suunnistuksessa kokemattoman kanssa ja alkuunsa olikin muutama pieni probleema mm. tajuta kummin päin karttaa pidetään ja mitä sillä kompassilla kuuluikaan tehdä. Vauhtiin päästyämme olimme melko tehokkaita löytämään rasteja ja samalla tuli juteltua vaikka ja mitä. (tuo lippis oli karsee, mutta sitä oli pakko pitää aina ulkosalla ollessa..)


Ajantajuhan tietenkin meni ja katosi.. Tajuttiin sitten viimeisen rastin kohdalla, että meillä on vartti aikaa päästä takaisin aloituspaikalle ja matkaa oli melko reippaasti, linnuntietä n. 2km (ja siellä täällä meni piikkilangoin somistettuja aitoja, joten reitin suunnitteleminen oli melko haastavaa). Eipä auttanut muu kuin juosta, ja melko sisukkaasti juostiinkin kun päästiin takaisin vain minuuttia yli aikarajan.. Niin, ja sen oltiin näköisiäkin! Meikäläisellä valu hiki joka paikassa, keuhkot olivat lentää ulos ja jalat tuntuivat vain pettävän alta.. Se oli ehdottomasti ikuistamisen arvoinen hetki: rankin urheilusuoritukseni viimeiseen kymmeneen vuoteen!


Hiestä läpimärkinä meidän oli aika tutustua rynnäkkökivääreihin laserammunnan parissa. Suunnistuksen jäljiltä kaikki paikat tärisivät, joten ampuminen ei ollut ihan helppoa! Harjoiteltiin siis maasta ampumista luokkahuoneissa laserpyssyillä (, jotka olivat täysin aitojen RK:en jäljitelmiä). Ammuin jopa yhden kympin, mitä ihmettelen suuresti, kun aseen pitäminen pystyssäkin tuntui jo ylivoimaiselta..

Lopuksi käytiin vielä syömässä ja pakko kyllä kehua muonituskeskuksen safkoja! Todella hyviä ja maukkaita olivat kaikkina päivinä (no okei.. se kebabkiusaus oli aika YÖK!). Ennen varusteidenpalautusta meille pidettiin palautekeskustelu ja tuntuivat muutkin olevan erittäin tyytyväisiä kurssiin. Ennen kotiin pääsemistä siivottiin vielä tupa, jonka tarkastamaan tuli päivystäjänä toiminut aito inttipoika. No, eihän se nyt läpi olisi kyllä mennyt, mutta kun kaikki rivissä niin anelevasti katsottiin, niin ei se raaskinut pistää uudestaankaan siivoilemaan.

Viikonloppu oli paras aikoihin! Rankkaa oli, ja välillä todella rankkaa, mutta sainpahan suht realistisen kuvan intin arjesta. Oikeastaan harmitti palata kotiin, en sitten tiedä johtuiko se kurssin kivuudesta vai siitä, etten halunnut palata arkeen. Ehkä hieman otti päähän, kun ohjelmasta poistettiin pinkka-&punkkaralli sekä käsikranaattien heittäminen, koska niihin tarvittavia välineitä ei koskaan toimitettu meille.. Itse viihdyin siellä kurin keskellä todella hyvin ja ajatus armeijaan menemisestä pääsi oikein kunnolla liikkeelle. Ehkäpä voisin kerrankin tehdä, kuten itse haluan ja repäistä oikein kunnolla... Toivottavasti löydän itsestäni sisäisen "äijän" ja huomaan joku päivä olevani armeijan kurkkusalaateissa vähän pidempäänkin kuin vain yhden viikonlopun!

lauantai 18. toukokuuta 2013

perjantai 17. toukokuuta 2013

"Intti" here I come

Olin juuri ehkä randomeimmalla enkun tunnilla ikinä. Ensin meillä oli sanakoe, jonka pääsin läpi vaikken ollut edes vilkaissut sanastoa kertaakaan. Tämän jälkeen tehtiin jokin luetunymmärtämistehtävä ja sekin erittäin lepposaan tahtiin tietenkin. Lukujärjestyksen mukaan meillä piti olla 8.30-11.45 tota enkkua, mutta opettaja totesi klo 10.15 "noniin, minäpä ajattelin jos mentäisiin porukalla tuohon viereiselle huoltoasemmalle ja tarjoan teille kahvit ja pullat. Voitaisiin keskustella vähän lisää tästä teidän koulutuksesta." Jaaaaa mitäää? :D
Siellä sit istuttiin pullien kanssa vartin verran ja päästiin himaan yli tuntia ennen aikojansa. En valita!

Nyt pitäisi olla kassi pakattuna (no ei kyllä ole..) ja käsi lipassa valmiina lähtemään "inttiin" viikonlopuksi. Jännittää ja pelottaa ihan törkeesti, varsinkin kun siellä ei ole ketään tuttuja ja olen tunnetusti toosi sosiaalinen tapaus.. Silti olen niin innoissani etten meinaa housuissani pysyä, jee! Tässä vielä sen kurssin esittely, jolle olen menossa:

"Arjen turvallisuusvalmiuksia nuorille naisille
Kurssi on tarkoitettu alle 28-vuotiaille, joita asepalveluksen suorittaminen kiinnostaa. Kurssilla harjoitellaan turvallisuustaitoja armeijan hengessä: esim. maastotaitoja, suunnistusta ja ensiapua sulkeisilla, pinkan ja punkan teolla sekä sotilaallisella kurilla höystettynä."
Lisätietoa tästä

Samaan aikaan on monia muitakin kursseja (mm. katuturvallisuutta, maastotaitoja, ensiapua..), mutta tuo oli ainoa jossa oli varmasti vielä tilaa, kun ilmoittauduin.

Nokka kohti Säkylää ja saa nähdä selviääkö tämä itikkakammoinen, mukavuudenhaluinen ja hikoilua inhoava city-tyttö tuollaisesta army-koitoksesta! Ainakin saa jotain muuta ajateltavaa edes hetkeksi..

maanantai 13. toukokuuta 2013

Ratitan kesävaljaat

Ratitan "kesävaljaat", eli ne jotka ovat sopivat käytettäväksi ilman takkia, olivatki talven aikana muuttuneet ihan rumiksi. Jotenkin valjaat vain eivät enää mielyttäneet meikäläisen silmää (eli niissä ei ollut tarpeeksi pinkkiä!), joten asialle oli tehtävä jotain ja äkkiä!


Surauttelin uudet pinkimmät valjaat tulevaa kesää varten. Päällinen on laminoitua kangasta, vuorina trikoo. Nämä ovat kevyet päällä ja hylkivät roiskuvaa rapaa.


Ratita on kyllä niin innoissaan, kun aurinko lämmittää ja ulkona tarkenee olemaan ilman viittä vaatekerrastoa päällekkäin.


Cheek @ Cabaret

Minäpä olin keskiviikkona elämäni ensimmäistä kertaa yökerhossa katsomassa jotakin tiettyä esiintyjää. Ollaan kaverini Lauran kanssa venailtu monta kuukautta, että Cheek vihdoinkin saapuu tänne Porin Cabarettiin ja varmaan jo helmikuussa merkattiin kalentereihin iso sydän 8.5 kohdalle. Itse en mikään kovin fanaattinen Cheek-fani ollut (toisin kuin Laura!), mutta aika lemppareihinhan tuo kuului.


Valmistautuminen iltaan alkoi jo aamupäivällä, kun lähdettiin shoppailemaan tykötarpeita (eli mm. sukkahousut :D). Illalla Laura tuli hyvissä ajoin meille, juoruiltiin, katseltiin Suomen peliä ja läksittiin Jussi mukanamme Cabaan, jonne onneksi ei tarvinnut jonottaa, kun nimet löytyivät jonon ohi-listalta. Päästiin lopulta 4. riviin seuraamaan keikkaa ja melkoinen tungoshan siinä oli. Liian monta hullua naista liian ahtaassa paikassa, eihän siitä mitään muuta voikaan syntyä kuin tuuppimista ja kinaa. Anyway, Cheek oli ihana ja keikka ihan älytön. Tärykalvot jumputti vielä seuraavanakin päivänä, mutta väliäkö tuon?

Lauralla oli mukanaan kamera, minulle ei. Elikkä apinoin häneltä muutaman otoksen:




ps. Postaus number 700! :)