ASENTO!

Huhhei, johan oli viikonloppu! Kaikki odotukseni ylittyivät aaivan totaalisesti ja nyt olen ainakin yhtä ihan mahtavaa kokemusta rikkaampi. Rankkaa kyllä oli ja nyt menee varmaan pari viikkoa toipuessa, kun tuntuu joka paikkaa särkevän. Mutta hyvä niin, tietää ainakin tehneensä jotain viimeisen parin päivän aikana :D

Olin tosiaan Naisten Valmiusliiton ja MPK:n järjestämällä NASTA-leirillä ja kurssini nimi oli "Arjen turvallisuusvalmiuksia nuorille naisille", käytännössä kurssissa oli kyse viikonlopun mittaisesta inttiin tutustumisesta. Alunperin hieman epäilin, kuinka järjestäjät saavat kurssiin aitoa inttihenkeä, mutta sitä todellakin oli ja paljon! Meitä oli yhteensä 14 kurssilaista ja 4 johtajaa/kouluttajaa. Majoittuminen tapahtui Säkylän varuskunnassa ihan oikeissa tuvissa. Seuraavaksi siis luvassa megapostaus viikonlopustani:

PERJANTAI

Jussi heitti minut Säkylään perjantaina klo 13.30 aikoihin ja siinä kohtaa minua jännitti ihan kauheasti, kun en tiennyt lainkaan, mitä on vastassa. Löysin ilmoittautumispaikan, sain nimilapun ja lippiksen ja sitten piti löytää saman väristä kukkasta kaulanauhassaan kantavat ihmiset, jotka siis tulisivat olemaan samalla kurssilla kanssani. Yllätyin, kun näin millaista porukkaa oli vastassa: suurin osa oli alaikäisiä ja itse olin 19 vuoden iälläni porukan vanhimpia. Ja suurin osa oli tullut paikalle jonkun kaverin kanssa, kun itse olin yksin liikkeellä..

Siirryttiin tupiin (olin tuvassa 1 ja valtasin tuvan perimmäisen punkan), jätettiin kamat sinne ja lähdettiin varusvarastolle hakemaan vähän kamppeita. Saatiin käyttöömme reput, varustelaukut, maastopuvun (takki + housut), sadeasun (takki + housut), 2 t-paitaa, poolopaidan, vyön, makuupussin ja tyynyliinan (ilman tyynyä..). Kannettiin kamat tupiin, tehtiin varustetarkastus ja astuttiin armeijan maailmaan pukemalla kurkkusalaatit niskaan.

Kaikki vaatteet olivat kolme kertaa liian isoja (paidat olivat M ja takki 48..), mutta pienemmät koot olivat päässeet jo loppumaan. Vaatteiden vaihdon jälkeen lähdettiin kohti avajaisia, jossa oli ihan oikea soittokunta soittamassa. Tuli melko juhlallinen olo, vaikka taivaalta satoikin oikein kunnon sadekuuro niskaan kesken kaiken. Avajaisten loputtua siirryttiin tupiin ja sieltä syömään muonituskeskukseen. Ja kaikki liikkuminenhan tapahtui käskystä ja siirtymiset muodossa, kuten armeijassa kuuluukin ;)

Illan ohjelmassa oli puolustusvoimien esittely luokkahuoneessa, jonka jälkeen pidettiin sulkeiset. Opittiin siis järjestäytymään erilaisiin muotoihin, marssimaan tahdissa, kääntymään, ojentamaan, ojentautumaan ja mitä kaikkea. Ilmapiiri oli melko inttihenkinen, kun jouduttiin muutamaankin otteeseen hakea vauhtia tuvista komppanian eteen järjestäytyessä, kun lopputulos ei miellyttänyt kouluttajia.

Ihan parissakin päivässä tuli melko tutuksi: "NUORTEN JOUKKUE HUOMIO! RUOKAILUUN LÄHTÖÖN AIKAA KOLME MINUUTTIA" äkkiä äkkiä kamat kuntoon ja apua iik paniikkii! Ei kerkee vessaankaan enää "MINUUTTI" jakkaralle jäpittämään, selkä suorana, kantapäät yhdessä, jalkaterien välissä n. 2 nyrkkiä tilaa, polvet 90 astetta, katse suoraan eteenpäin ja liikkumatta! "TUVAN OVELLE JONOON MARS" ja tuohon on about sekuntti aikaa "KOMPPANIAN ETEEN KOLMIRIVIIN JÄRJESTY" ja minähän olin viimeinen jonossa, eli tehtäväkseni jäi tuvan oven sulkeminen, mikä oli melko haastavaa kun kaikki muut jo ryntäsivät ulos. Lippis päähän ovella, ei ennen, ei jälkeen. Oman paikan hakeminen muodosta, ojentautuminen, asento ja liikkumatta. "LIIAN HIDASTA..... TAKAISIN TUPIIN MARS" ja kaikki uusiksi..

Hiljaisuus alkoi 23 ja aika pianhan siinä uni tuli. Pakko kyllä sanoa, että patja oli yllättävän mukava eikä yhtään niin kova kuin luulin. Pientä epämukavuutta aiheutti se, ettei minulla tosiaankaan ollut lainkaan tyynyä..

LAUANTAI

Aamuni alkoi siitä, kun heräsin omia aikojani 5.40 (!?) ja jäin odottelemaan herätystä. Kuudelta alkoi touhuaminen ja saatiin onneksi melko rauhassa valmistautua päivään, kun aamujumppakin oli peruttu. Aamiaiselle lähdettiin vasta 7.20, mutta valmiina lähtöön oltiin jo 6.45 ja siinä sitten odoteltiin. Klo 8 alkoi koulutus ja tiedossa oli telamiinojen asettamista, puolijoukkueteltan kasaamista ja suunnistusharjoittelua. Telamiinoja oli tosi kiva kaivella maahan ja teltan pystyttäminenkin oli mukavaa. Opin myöskin ottamaan kompassin avulla suunnan kartasta ja kertailtiin erilaisia suunnistusmerkkejä. Lisäksi kokeiltiin tahtijuoksua, joka oli yksi elämäni karseimmista liikuntasuorituksista ever. Aivan järkyttävää, kun suuntamies vetää kolmen metrin askeleita ja koitat itse pysyä samassa tahdissa ja omalla paikallasi muodossa, kun olet tottunut juoksemaan lyhyillä askelilla... Se oli RANKKAA!

Lounaan jälkeen oli iltapäivän koulutus eli ensiapu- ja viestivälinekoulutusta. Tutustuttiin kenttäradioihin ja harjoiteltiin YK:n virallisia kirjainlyhenteitä, (India, Delta, Alfa ;)). Päivällisen jälkeen oli aika lähteä kauhulla odottamalleni kolmen tunnin marssille.. Lopulta marssi olikin "vain" 2-tuntinen, mutta siinäkin kerkesi tulla hiki, kun marssi ei ollutkaan pelkää löntystelyä luonnonhelmassa. Meillä oli nimittäin tälläiset kaverit mukana..:

 

Tuo on inttimaailmassa vielä hyvin pieni reppu, mutta tällä kunnolla tuon kantaminen oli melko tappavaa.. Ja tuon lisäksi marssilla oli pieni lisämauste, "VIHELTÄÄ!". Tuon kuullessa pitää siis mennä maahan välittömästi (eli syöksyä jossain määrin). Ja kun kouluttaja ei ollut tyytyväinen suoritukseen: "PAREMPAAN SUOJAAN" ja sitten möngerretään sieltä pöpeliköstä vähän syvemmälle vielä pusikkoon ja mahalleen sinne. Itse olin melko onnekas, kun en joutunut kertaakaan heittämään mahaplätsiä muurahaispesään! Kaikille ei käynytkään niin hyvää tuuria.. Silti jonkin sortin damagea pääsi tapahtumaan, kun oltiin kuitenkin liikkeellä t-paidoissa ja tuo reppuhan painoi jonkin verran, joten pehmeää laskeutumista Suomen pehmoiseen mastoon ei ihan päässyt tapahtumaan. Muutaman neulasen nypein kämmenestä irti ja käsivarsissa + mahassa oli skraapaleita. 

Hieman lisäjännitystä marssiin toi ansalanka, johon kouluttajat kävelivät huomaamattaan. Siitä seurasi kauhea viheltäminen ja paukkuminen ja vieressä olevan puun runko alkoi palamaan... Joo, taisi kaikilla naisilla tulla about pissat housuun siinä kohtaa. Marssi lopetettiin loppurutistukseen: "TAHDISSA MARS.... JUOKSUUN MARS!", niin.. nuo reput selässä tietty! Argh.. enpä ole varmaan koskaan ennen ajatellut, että kaadun naamalleni, kun jalat eivät enää kanna :D Onneksi tuosta suoraan pääsi suihkuun.. Oltiin meinaa aivan läpimärkiä kaikkia, vaikkei tosiaankaan satanut tippaakaan vettä taivaalta.

Illalla oli illanvietto eli pukukavalkadi, jossa esiteltiin Porin Prikaatin pukuja 1600-luvulta eteenpäin sekä jokin komediaesitys. Loppuillan rötväsin, tietenkin!

SUNNUNTAI

Joku oli mennyt toivomaan aitoa inttiherätystä ja semmoinen myös saatiin! Tasan klo 6 tuvan ovi pamahti auki ja käsky kävi "KOMPPANIASSA HERÄTYS! AIKAA OHJETTUIHIN AAMUTOIMIIN KOLME MINUUTTIA! VARUSTUKSENA PÄLÄPÄLÄ". Olin saada sydärin, mutta kuin ihmeen kaupalla kerkesin kahdessa minuutissa vaihtamaan vaatteet ja kaivamaan hampaidenpesuvälineet + pyyhkeen esille, kun huudettiin minuutti ja pitikin jo olla jakkaralla istumassa. Aamutoimiin oli aikaa varmaan minuutti, ja sitähän me ei tiedetty. Sääliksi kävi niitä, jotka erehtyivät menemään vessaan siinä kohtaa.. Taisi tulla kiirus sieltä kopista, kun pitikin jo järjestyä pesutilan ovelle jonoon. Sitten oli luvassa jotain minun mielestäni aivan järkyttävää: aamuliikunta..

Oli kulunut n. 6 minuuttia heräämisestä ja oltiinkin jo komppanian eteen kolmiriviin järjestyneinä. No, eka suoritushan ei kelvannut, joten uusiksi meni tuvasta lähtien. Jollain eri kurssilla olleet n. 50-vuotiaat naiset ihmettelivät ryminää, kun juostiin portaikossa edestakas ja totesivat "onpas nuorilla kova kuri.. Sääliksi käy!" :D Toinen järjestyminen onneksi sujui mallikkaasti ja päästiin aloittamaan aamuliikunta: 5 perusliikettä (mahalle maahan makaamaan, siitä ylös, pomppu ja uudestaan), tämän jälkeen spurtti roskakatoksen ympäri, 5 punnerrusta, roskakatoksen ympäri, 5 kyykkyhyppyä, roskakatoksen ympäri, ja toiseen kertaan vielä, 20 haarahyppyä ja roskakatoksen ympäri. Tuohon ei mennyt kuin 5 min ja siitä huolimatta kaikki olivat henkihievereissään ja hikeä pukkas pintaan.

Aamupäivän koulutukseen kuului tunnin mittainen suunnistus, jolle lähdettiin pareittain kartta ja kompassi kourassa. Lyöttäydyin yhteen toisen täysin suunnistuksessa kokemattoman kanssa ja alkuunsa olikin muutama pieni probleema mm. tajuta kummin päin karttaa pidetään ja mitä sillä kompassilla kuuluikaan tehdä. Vauhtiin päästyämme olimme melko tehokkaita löytämään rasteja ja samalla tuli juteltua vaikka ja mitä. (tuo lippis oli karsee, mutta sitä oli pakko pitää aina ulkosalla ollessa..)

Ajantajuhan tietenkin meni ja katosi.. Tajuttiin sitten viimeisen rastin kohdalla, että meillä on vartti aikaa päästä takaisin aloituspaikalle ja matkaa oli melko reippaasti, linnuntietä n. 2km (ja siellä täällä meni piikkilangoin somistettuja aitoja, joten reitin suunnitteleminen oli melko haastavaa). Eipä auttanut muu kuin juosta, ja melko sisukkaasti juostiinkin kun päästiin takaisin vain minuuttia yli aikarajan.. Niin, ja sen oltiin näköisiäkin! Meikäläisellä valu hiki joka paikassa, keuhkot olivat lentää ulos ja jalat tuntuivat vain pettävän alta.. Se oli ehdottomasti ikuistamisen arvoinen hetki: rankin urheilusuoritukseni viimeiseen kymmeneen vuoteen!

Hiestä läpimärkinä meidän oli aika tutustua rynnäkkökivääreihin laserammunnan parissa. Suunnistuksen jäljiltä kaikki paikat tärisivät, joten ampuminen ei ollut ihan helppoa! Harjoiteltiin siis maasta ampumista luokkahuoneissa laserpyssyillä (, jotka olivat täysin aitojen RK:en jäljitelmiä). Ammuin jopa yhden kympin, mitä ihmettelen suuresti, kun aseen pitäminen pystyssäkin tuntui jo ylivoimaiselta..

Lopuksi käytiin vielä syömässä ja pakko kyllä kehua muonituskeskuksen safkoja! Todella hyviä ja maukkaita olivat kaikkina päivinä (no okei.. se kebabkiusaus oli aika YÖK!). Ennen varusteidenpalautusta meille pidettiin palautekeskustelu ja tuntuivat muutkin olevan erittäin tyytyväisiä kurssiin. Ennen kotiin pääsemistä siivottiin vielä tupa, jonka tarkastamaan tuli päivystäjänä toiminut aito inttipoika. No, eihän se nyt läpi olisi kyllä mennyt, mutta kun kaikki rivissä niin anelevasti katsottiin, niin ei se raaskinut pistää uudestaankaan siivoilemaan.

Viikonloppu oli paras aikoihin! Rankkaa oli, ja välillä todella rankkaa, mutta sainpahan suht realistisen kuvan intin arjesta. Oikeastaan harmitti palata kotiin, en sitten tiedä johtuiko se kurssin kivuudesta vai siitä, etten halunnut palata arkeen. Ehkä hieman otti päähän, kun ohjelmasta poistettiin pinkka-&punkkaralli sekä käsikranaattien heittäminen, koska niihin tarvittavia välineitä ei koskaan toimitettu meille.. Itse viihdyin siellä kurin keskellä todella hyvin ja ajatus armeijaan menemisestä pääsi oikein kunnolla liikkeelle. Ehkäpä voisin kerrankin tehdä, kuten itse haluan ja repäistä oikein kunnolla... Toivottavasti löydän itsestäni sisäisen "äijän" ja huomaan joku päivä olevani armeijan kurkkusalaateissa vähän pidempäänkin kuin vain yhden viikonlopun!