Oon niin rakastunut tuohon kirpparilta löytämääni farkkupaitaan (aarre maksoi vain 4€!). Tuntuu, että sen voi yhdistää ihan mihin vain ja sitä voisi pitää vaikka kokoajan. Eilen löysin sille uuden ulottuvuuden, kun kokeilin solmia sen tuollaiseksi lyhyeksi:
Olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta nyt ei vain riitä jakso eikä keskittymiskyky kirjoitella enempää. Elämä tuntuu melkoiselta puurtamiselta nykyisin, eikä sitä helpota yhtään se, kuinka ympärillä olevat ihmiset tuntuvat tietävän asioistani enemmän kuin itsekään tiedän. "Totuuksia" kaikesta mahdollisesta lentelee vähän joka suunnasta ja se jos mikä todella ärsyttää! Sovitaanko ihmiset niin, että minun asiani ovat tasan niin, miten minä ne sanon. En ole valehtelija, joten turha keksiä mitään tarinoita ja arvostella minua niiden pohjalta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti