keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Viikonlopun hankintoja

Ostan harvoin mitään suunnitelematonta uutena, mutta nyt menin tekemään kenkien verran syntiä. Minulla oli yo-lahjaksi saatu S-ryhmän 50€-lahjakortti ja olen säästellyt sitä siihen jos joskus todella tarvitsen jotain. Käytiin viikonloppuna Prismassa ja näin Catmandoon hienot vaelluskengät, 40€. Minulla kyllä on jo yhdet vaelluskengät, mutta niihin ei mahdu paksua sukkaa, kun ovat kokoa liian pienet jo valmiiksi. Ne ovat myöskin kokomustat ja erittäin vaelluskenkämäiset, joiden kanssa ei millään kehtaisi mennä muualle kuin sienimetsään. Lauantaina oli vielä tuoreessa muistissa, kuinka olin pelosta kankeana kävellyt tennareissa kouluun ja joka askeleella pelännyt kaatuvani. Minulla on maailman huonoin tasapaino, joten 40€ panostus kunnon kenkiin, joissa on kunnon pohjat, ei ole mielestäni liikaa. Kaatuessani varmaan murenisin, kun ei ole tullut maitoa juotua sitten vuoden -94 :D
Kengissä on sitä paitsi karva sisällä ja niihin mahtuu villasukat sisään! Lämpimät ovat, mutta huomasin heti niistä yhden suuren puutteen: eivät sitten pidä yhtään vettä... Pitänee siis odotella kunnon pakkasia ja pärjätä loskakelit joillain muilla kengillä.
Jos minulta olisi vuosi sitten kysynyt, menenkö joskus vaelluskengissä kouluun, olisin nauranut. Lukiossa ja ammattikorkeassa on vain niin valtava ero: kukaan ei katso sinua pahalla, vaikka tulisitkin vaelluskengissä ja laskettelutakissa koulun ovesta sisään!
Jussikin osti talvikengät. Pitkävartiset ruskeat kengät olivat tarjouksessa 50€, normihintaa 100€! Aluksi Jussi ei meinannut edes sovittaa näitä, mutta onneksi onnistuin ympäripuhumaan sen, nuo ovat ihan sikamakeet!


Ostin kaveriltani vähän pidetyn takin kympillä. Tämä on juuri sellainen, etten olisi koskaan sovittanut tätä kaupassa, mutta nyt kun kaveri tarjosi tätä ja sovitin niin en millään malttasi olla pitämättä tätä jatkuvasti!


Voih, kohta pitäisi mennä mikrobiologian ja aseptiikan tenttiin enkä ole saanut millään luettua.. On niin paljon muuta säätöä, ettei tenttiin lukeminen vain luonnistu. Pitäisi varmaan pikkasen rauhoittua!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Vilapainotteinen teksti..

Miten paljon voi tapahtuu parissa päivässä? Aivan liikaa minun makuuni. Ehkäpä sitten joskus eläkeiässä voin nauttia rauhallisesta elämästä..

Ensinäkin oltiin lauantaina siellä Pertti Vilanderin puheilla. Sitä varten piti päästä Kokemäelle (eli joku 40km Porista). Eihän se muuten olisi ollut ongelma, mutta Jussin autossa ei ollut talvirenkaita ja auton lainaan saaminen oli säätämisen takana. Päästiin kuitenkin mestoille sovittuun aikaan ja kuultiin varsin mielenkiintoinen yksityiskohta Vilan ja Ratitan suhteesta: Ratita on selvästi lauman johtaja! Siis tuo pieni rotanpuolikas!?
Onhan se pakko uskoa, kun Vilander sen niin hyvin perusteli ja tuntuihan se ihan järkevältäkin, kun aloin asiaa itsekseni miettimään. Kuultiin myös muuta mielenkiintoista tietoa koirien luonteista. Varsinaiseen ongelmaan, eli Vilan pissailuun, ei kuulemma ole olemassa varsinaista koulutusta (eli ei tule kallista koulutusjaksoa, kun mitään koulutusta ei voi antaa!). Saatiin silti vinkkejä, joilla Vilan pissailu pitäisi loppua. Ihan hyvältähän tämä on näyttänyt: tänään löytyi ensimmäiset pissat yli viikkoon! Ja tämä pissa oli ollut vahinko: äärimmäisen pieni tilkka heti veden kittaamisen jälkeen..
Oli ennen kaikkea mielenkiintoista kuulla koirista asioita, joita ei ollut tullut itse edes ajatelleeksi. Oltiin Jussin kanssa tyytyväisiä käyntiin, vaikkei saatukkaan apua itse ongelmaan.

Jouhevasti voin jatkaa samalla aiheella eli Vilalla. Tänään loppui ohituskurssi ja siihen olen pelkästään tyytyväinen! Aivan uskomattomia tuloksia ollaan saatu aikaiseksi pienellä vaivalla. Jes!

Ja Vila-aihe jatkukoon: Säikähdin ihan sairaasti aamulla, kun huomasin, että Vilan rinta oli aivan tulipunaisen ihottuman peitossa. Ensimmäisenä tietenkin luulin, että kyseessä on Espanjasta tuoduille koirille yleinen Leishmania, joka on parantumaton sairaus. Minulla oli aivan järkyttävä kiire anatomian latinatestiin, joten en voinut muuta kuin juostessani kouluun soittaa Jussin isälle, että yrittää hommata eläinlääkäriajan vielä samalle päivälle. Latinan testi meni läpi ja Jussin isä sai sen varattua ajan, mahtavaa! Jouduin vain olemaan pakollisilta tunneilta pois ja opettajan ilmeestä niin näki, ettei se edes uskonut syytäni "mun koiralla on kauhee ihottuma ja pitäs mennä eläinlääkäriin"..

Joo.. Eihän siellä mitään vakavaa ollut. Joku pinnallinen ärsytys vain ja saatiin siihen pieni rasvaputelli (sekä mojova lasku muutaman minuutin käynnistä..). Nyt jo on ihottuma paljon parempi kuin aamulla. Onneksi selvittiin säikähdyksellä! Silti tämä asia aiheutti melkoisen pullistuneita verisuonia päässäni..

Jottei hyvä Vila-putki katkeasi, tässäpä viikonlopun kirpparilöytöni. Koiran neule, 2€. On sopiva Vilalle, ja hieno! Ja Jussi on söpö :)



Tein myös varsinaisen löydön. Juuri viime viikolla mietin, että pitää ostaa toinen hoitopuku, kun harjoittelupaikasta ei kuulemma saa hoitopukua, joten tarvitsee käyttää omaa. Ja välillähän sen pitäisi olla pesussakin. Hoitopuvuthan maksavat ihan tuhottomasti... Millä todennäköisyydellä siis löydän kirpparilta oikean kokoisen ja siistin hoitopuvun takin hintaan 4€? Tämä oli niin löytö!


Tulipahan ommeltuakin jotain. Kuulin vinkin, että kummityttöni voisi tarvita BabyBornilleen vaatteita. Ja minunhan oli ryhdyttävä heti tuumasta toimeen (eli käskin Jussin hakea minulle BabyBornin kaavoja sisältävän kirjan kirjastosta, kun itse otin päikkärit... Oikein!)
Tein pipon ja housut olen joskus aikoja sitten ommellut.


Kirjasta kokeilin kylpytakkia ja hyvinhän se onnistui (voiko siinä jotenkin epäonnistua? ei!). Käytin froteen sijaan velouria. Selässä on lenkki solmiamisnauhaa varten.



Jottei elämästä tuli liian rentoa, pitää siihen lisätä pieni lisämauste: Jussi makaa varuskuntasairaalassa sairaana. Tai kuulemma ei ole sairas olo, mutta silti tarvitsee olla siellä.. Eipä siinä muuten mitään, ihan kivahan sen on siellä makoilla, mutta minun piti mennä torstaina hakemaan Jussini kotiin. Tällä menolla Jussi ei todellakaan pääse lomilla vaan joutuu olemaan viikonlopun kiinni.. Siinä peruuntuisi samalla minun synttärikahvini, en millään jaksa järjestää niitä ihan yksin tämän kaiken rulianssin keskellä.. Paranes ny Jussi pian siellä!!

Olen puhunut.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Elämäni Aakkoset

Kaverini käytti tylsän "hoitotyön prosessit ja systemaattinen kirjaaminen"-luennon hyväkseen tekemällä englannin läksyjä. Tehtävänantona oli "My life from A to Z" ja siitä minulle tuli ajatus Elämäni Aakkoset-postauksesta. Ideana on siis keksiä jokaiselle kirjaimelle jokin sana, joka liittyy jollain tavalla omaan elämään. Ja lopuksi täytyy tietenkin haastaa muita blogisteja mukaan.
Erityisen hankalat kirjaimet on sallittu skipata :)

Armeija. Iso osa tämänhetkistä elämää, ehkä hieman liiankin iso. Ikävä syö ison osan jaksamisesta ja vaikka, kuinka minulle vakuuteltiin "eka kuukausi on kamala, sitten helpottaa" niin päinvastoin on käynyt. Inttileskiaamuja on vielä 148 ja kaipa ne on kestettävä, kun muutakaan ei voi tehdä. Kokemus kasvattaa - vai miten se meni?

Bryssel. Toinen kotimaani, jossa olen asunut yli puolet elämästäni. Käten jäi muistot ja ranskankieli.

C-vitamiini. Lidlin c-vitamiini poretabletin, nam! Tälläkin hetkellä juon sellaista. Syön varsin epäterveellisesti ja hedelmiä en kuluta oikeastaan lainkaan, eli pitäähän se C-vitamiini jostain saada.

Desinfiointi. On muuten tullut tutuksi! Koulussa asiaa painotetaan kokoajan, jatkuvasti ja tauotta. Jussi sen sijaan pelkää, että minusta tulee bakteerifriikki... Sen kun näkis! :D

Espoo. Syntymäkaupunkini ja tällä hetkellä isi asuu siellä. Kävisin niin mielelläni useammin siellä suunnilla, kunhan vain kerkeisi!

Facebook. Sinänsä vaikuttanut aika suuresti elämääni, sillä ilman naamakirjaa me tuskin oltaisiin Jussin kanssa koskaan tutustuttu. Roikun facessa kaikki illat jutellen kavereille ja lueskellen mm. ompeluelämää- ja Espanjan katukoirien-ryhmiä.

Google. Tuo arjen pelastaja! Vastoin ohjeita saatan käyttää googlea myös koulujutuissa, hups. Ehkä kätevintä, mitä maa päällään kantaa.

Hermoromahdus. Pienetkin asiat voivat saada minut täysin tolaltani ja yleensä silloin iskee hermoromahdus. Varsinkin nyt, kun ei ole Jussia kertomassa, kuinka mitättömistä asioista saatan ahdistua ihan valtavasti.

Isosiskot. Olen onnellinen, että minulla on kaksi ihanaa isosiskoa. Voin aina luottaa siihen, että he pitävät puoliani tiukan paikan tullen ja heistä on aina seuraa jos tuntuu yksinäiseltä.

Jussi. Tarvitseeko edes kertoa? Ihana ihminen, joka jaksaa minua kaikista hermostumisista ja hepuleistani huolimatta.

Kirpputorit. Kirppisrottailu on ihan mahtavaa!

Latina. Hyi... Kehonosien nimet latinaksi, ne eivät vain tartu minun aivooni! Olen pulassa..

Minuuttipuurot. Joka aamu joudun syömään sitä samaa ällöttävää liisterimössöä, jonka pelkkä ajatteleminenkin jo etoo. Yök.

Nukkuminen. On melko mukavaa! Minua on aina sanottu aamu-uniseksi, mutta Jussin inttiinlähdön jälkeen en ole nukkunut yhtenäkään aamuna pommiin! Olen melko ylpeä itsestäni.

Ompelu. Rakas harrastus. Mikä sen hienompaa kuin inspiksen vietävänä saada jotain kivaa aikaiseksi?

Pori. Kotikaupunki. Ihan mahti mesta, enkä tahdo koskaan muuttaa täältä pois!

Qwerty-näppäimistä. Sattuneesta syystä näpyttelen valtavasti tekstiä kännykällä ja kyllä tuollainen qwerty-näppis on kätevä!

Ratita. Suloinen pieni Rattis. Todellinen ihannekoira. Joka ilta ennen kuin sammutan valot katselen hetken aikaa nukkuvaa Ratitaa ja tiedän, että ollaan muutettu sen koiran elämä niin paljon parempaan suuntaan. Kesti hetken ennen kuin todella tajusin, että tuo taitaa olla maailman ihanin koira.

Sairaanhoitaja. Tuleva ammattini (toivon mukaan).

Talvi. Lempivuodenaikani! Pimeys on kivaa, kylmyys ei niinkään. Lumi on ihanaa, liukkaus hieman pelottavaa. Mutta mikä tärkeintä: ei ole itikoita!

Unohtelu. Unohtaisin varmaan päänikin jonnekkin jos se ei olisi hartioissa kiinni. Eilen unohdin kotiavaimet kotiin. Tänään jäi kännykkä ja lompakko äitille. Tavarat vain jäävät ja katoilevat, ärsyttävää.

Vila. Ihana koiruus, joka pienistä ongelmista huolimatta tuo paljon iloa elämääni. En edes muista, koska olen ollut niin innoissani kuin eilen, kun ohitusharjoitukset menivät Vilalta niin putkeen. Vila on opettanut minua varmasti enemmän kuin minä sitä. Pahoista tavoistaan huolimatta en tule ikinä katumaan tuon koiran ottamista, kuuluhan se meidän perheeseen!

Ylläs. Jussin porukoiden mökki sijaitsee Ylläksen lähellä ja siellä pääsin kokemaan ensimmäistä kertaa Lapin ihmeellisyyden. Muisteltiin juuri viime viikolla Jussin kanssa, kuinka mukavaa meillä aina on Lapissa: saa rentoutua, ulkoilla, syödä hyvin ja levätä. Valitettavasti Ylläs tuo minulle myös mieleen elämäni karseimman poskiontelotulehduksen ja hiihtämisen aiheuttaman itkupotkuraivarin. Hiihtäminen ei ollut meikäläisen juttu sitten yhtään!

Äiti. Äiti on tärkeä, häneen voi luottaa ja tiedän, että oli huoleni mikä tahansa, saan siihen varmasti vastauksen tai ainakin tukea. En voisi kuvitella asuvani kaukana äitistä, tämä kilometrin etäisyyskin tuntuu välillä turhan pitkältä.

Ötökät. Inhoan. Paljon. Saatan saada paniikkikohtauksen ampiaisesta. Ötökät pilaavat kesäni..

Sitten minä haastan muutaman blogin tekemään omat elämänsä aakkoset!:

http://drown-in-my-world.blogspot.fi/
http://kirkupollo.blogspot.fi/
http://mmilya.blogspot.fi/
http://nappineulat.blogspot.fi/
http://cute-life-v.blogspot.fi/

Rattiksen uudet valjaat

Minulle tuli pitkästä aikaa ihan valtava ompeluinspis ja oli aivan pakko ruveta tekemään jotain. Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni Ratitalle uudet pehmovaljaat, joten ne pääsivät nyt sitten työn alle. Ensimmäisiin pakotin Jussin valitsemaan PUL-kankaan ja hän sivuutti röyhkeästi kaikki pinkit palat ja päätyi retrokukkaan. Oikein hyvä valinta!


Vuorina on turkoosia fleecee ja nauha on kirpparilta jotain pehmeää ja ohuehkoa puuvillanauhaa. Kaavat piirsin kaupasta ostettujen pehmovaljaiden pohjalta (nämä). En ihan raaskinut ostaa uusia, kun hintaahan tälläisillä on se 28€.



Valjaista tuli oikein hyvät, mutta tajusin, että näkyvin osa näissä on nuo nauhat. Ja tummansiniset nauhat eivät ole kovinkaan nätit.. Piti siis ruveta väkertämään toisia valjaita, ja koska Jussi on turvallisen välimatkan päässä, valitsin PINKKIÄ! Laitoin väliin ohutta lämpövanu tuomaan vielä lisäpehmeyttä ja nauhat tein tukevasta puuvillakankaasta. Muutin hieman kaavaa, joka osoittautuikin huonoksi ideaksi: pistolukko on juuri huonossa kohdassa "ylälenkin" kohdalla... Eihän se käytössä haittaa, mutta minua jää ärsyttämään tuollaiset pienetkin asiat :D


Edessä kruunuheijastin ;)



Nyt on kahdet uudet valjaat, eiköhän se riittäisi taas hetkeksi aikaa. Piti lahjoittaa ylimääräisiä koirakamoja hyväntekeväisyyteen, mutten saanutkaan aikaiseksi paketin postittamista. Ensi viikonloppuna sitten, ehkä..

Tehtiin äärettömän turha heräteostos, mutta Jussi oli tästä niin innoissani etten millän malttanut kieltäytyä ostamasta tätä hänen kanssaan puokkiin. Huumorin musta kirja - 666 valittua, maksoi Sokoksella 24€. Olisin laittanut jonkun kirjan kuvista tänne, mutten löytänyt yhtäkään sellaista, jonka olisin kehdannut pistää :D Hugleikur Dagssonin aikaansaannoksiin voi tutustua TÄSTÄ.


Kirjan takakannessa oleva varoitus on varsin osuva. Kirjan huumori on varsin kieroa:


Minä taidan palata takaisin latinasanastoni pariin. Ligamentum collaterale lateralis - ulompi sivuside.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kolmen tyylin viikonloppu

Viikonlopusta voi selvästi tunnistaa kolme eri Idaa. Ensimmäisenä kirppisrotta, joka Annin kanssa kolutessaan kirppareita löysi H&M:n todella hyväkuntoisen pinkin mekon à 3,5€. Hieman oli M-koko reilu, mutta kaventamalla tästä sai aivan täydellisen! Olinkin tämä päälläni kummitätini synttärikahveilla.


Kirpuilta löytyi myös t-paita eurolla. Malliltaan pitkä ja löysä, mutta tuo kuvio oli niin kiva ja hinta halpa, etten malttanut olla ostamatta.


Sunnuntaina muutuin eräpirkoksi (hyvin hyvin harvinaista!) ja lähdin Jussin porukoiden ja sedän mukaan sienimetsään. Olin joskus pari vuotta sitten noukkimassa herkkutatteja ja muistan ikuisesti, kuinka miljoona hirvikärpästä hyökkäsivät kimppuuni. En ole sen jälkeen katsonut edes sieniä päin. Minulle kuitenkin vakuutettiin, ettei hirvikärpäsiä enää ole eikä niitä ole muutenkaan koskaan nähty siellä, missä he käyvät sienensä noukkimassa. Uskoin juuri ja juuri, mutta ompelin silti varmuuden vuoksi itselleni hirvikärpäspipon ;)
Saatiin iso saalis suppilovahveroita. Onneksi maassa ei enää kasvanut muita sieniä, kun meikäläinen ei ihan tosi osaa tunnistaa kärpässientä tatista..


Tänään lampsein Jussin HL:stä huolimatta klo 8.30 koulun ovista sisään ja suuntasin laboraatioluokkaan harjoittelemaan verensokerin mittaamista ja virtsanäytteen ottamista. Päästiin jo klo 11 lähtemään ja minä kotiinpääsystä innostuneena otin huomaamattani hoitopukuni koululta mukaani. Viime viikkoisen "kotiläksyn" takia kotoa löytyikin jo suu-nenä-suoja ja kumihanskoja. Ja lopputuloshan on arvattavissa:


Järjestin itselleni pientä jännitystä maanantai-iltaani unohtamalla kotiavaimet kotiin. Eipä siinä muuten mitään, mutta olin juuri heittänyt Jussin Niinisaloon ja hakenut koirat Noormarkusta, ja siinä sitten tuli todellinen ahaa-elämys: miten mä pääsen kotiin!? Onneksi äiti oli vielä hereillä ja sain vara-avaimen sieltä, mutta opinpahan olemaan jatkossa pikkasen tarkempi!!

Mikäli nyt uskallan Vilaa edes sanalla mainita ärsyttämättä kaikkitietäviä Anonyymejä niin voisin kertoa, että tänään oli Vilan ohituskurssin toinen kerta ja tällä kerralla kiersimme Aittaluodossa pientä lenkkiä. Puolet porukasta myötä- ja puolet vastapäivään. Koiria siis tuli vastaan todella tiuhaan eikä Vila haukahtanut kertaakaan! Edettiin ohjaajan antamien neuvojen mukaan eikä meinattu Jussin kanssa millään uskoa, että kyseessä todella on se sama räyhä-Vila. Lopulta onnistuttiin ohittamaan koirat kuin mitään koiria ei lähimaillakaan edes olisi. Oltiin todella positiivisesti yllättyneitä, ihan mahtava juttu!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Koiraneuvolaan!

Opiskeltiin maanantaina mikrobiologian tunnille erilaisia alkueläimiä ja tällä hetkellä tunnen itseni sellaiseksi, kun en saa mitään aikaiseksi! Eilen piti ommella, mutten sitten saanut itseäni niskasta kiinni. Piti myös siivota, muttei varmaan tule yllärinä etten siivonnut :D

Kuvattomat postaukset ovat aivan äärettömän tylsiä, pahoittelen! Piti vain tulla kertomaan, että olen saanut yhden asian aikaiseksi: varasin meille ajan koiraneuvolaan. Eli Pertti Vilanderin puheille menemme parin viikon päästä! Sain ajan lauantaille niin Jussikin pääsee mukaan. Toiveet ovat äärettömän korkealla, olen niin epätoivoinen tuon koiran suhteen ettei auta muu kuin toivoa lujaa, että Pertti osaisi meitä jollain tavalla auttaa. Tänään taas löytyi kusi maton reunalta, kun kotiin tullessani en huomioinut koiria millään tavalla vaan menin heti kylppäriin valmistautumaan sotkussa käyntiä varten. Vilaa taisi ärsyttää, ettei hänen ylhäisyyttään huomattu... Sotkussa vierailun ajan koirat olivat Noormarkussa ja sinnekkin oli pitänyt lorauttaa. Illalla vielä, kun kävin koirat hakemassa, ne lähtivät minulta pihasta karkuun (yleensä ovat pysyneet nätisti pihassa tai viimeistään totelleet kutsua. Ei enää...) Epätoivon määrä on NÄÄÄÄIN valtava. Missä välissä ihanista koiristani tuli tuollaisia riiviöitä, joiden takia joudun elämään jatkuvan ahdistuksen kanssa joka päivä?

maanantai 15. lokakuuta 2012

Vila taas koirakouluun mars!

Vilasta tuli jälleen kerran koululainen, kun suunnattiin Koirakoulu Hirvee Harmikoiran ohituskurssille. Ongelmanahan ovat kaikki muiden koirien ohitukset sekä pyörät ja joskus jopa ihmiset, kaikelle pitää siis rähjätä. Vila istuskeli suurimman osan 1,5h kestäneestä oppitunnista autossa ja haukkui, minä sen sijaan törötin ulkona ja pa-le-lin. Muutama harjoituskin tehtiin ja niissä Vila esitti todellista enkeliä! Ei inaustakaan ja ohituksen menivät nätisti... Olisikin sellainen aina! Yleensä se pistää järkyttävän shown pystyyn, ärisee, riuhtoo ja haukkuu.
Kurssia on vielä 2 kertaa jäljellä ja minulla on ainakin odotukset korkealla. Kouluttaja vaikutti todella mukavalta ja oikeasti osasi lukea koiria. Nyt peukut pystyyn ja sormet ristiin, että saataisiin kitkettyä Vilasta tuo ärsyttävä rähinöinti pois! Minun pitää myös valistaa kaikki Vilaa jatkossa ulkoiluttavat henkilöt toimimaan oikein. Koiran päällä makaaminen ja sen kuonon kiinni pitäminen ei nimittäin ollutkaan se oikea tapa ;)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Love Vouchers

Tuntuipa tylsältä viettää lauantai-iltaa ihan yksin! Viimeksi, kun jouduin lauantaini olemaan kolmistaan koirien kanssa oli elokuun puolessa välissä, eli siitä alkoi jo olemaan tovi. Ei silti, ei näihin Jussin kiinnioloviikonloppuihin totu ikinä, vaikka niitä olisikin useimmin. Toivottavasti jatkossa olisi kuitenkin hieman vähemmän masentavaa, loppupalveluksen ajan nimittäin napsahtaa vähintään joka neljäs viikonloppu gines. Ja silloin ei pääse viikonloppuna vierailemaan, kuten nyt.. Meikäläinen taitaa hajota näihin inttijuttuihin huomattavasti enemmän kuin Jussi, jolle armeija on ihan ok -,-

Tylsyys laittaa toteuttamaan kaikennäköisiä turhia netistä bongattuja juttuja, kuten tämän Love Voucher-kirjasen, jonka annan sitten Jussille "2,5v seurustelua"-lahjaksi. Idea on tosiaankin netistä ja noiden lappusten pohjan sai ilmaiseksi tulostaa, itse vain lisältiin omat tekstit. En millään enää löydä nettisivua, josta tuon pohjan latasin (miksen pistänyt heti muistiin!?)..


Sisällä on 16 "lahjakorttia", joilla voi sitten lunastaa erinäisiä asioita. On leffailtaa, halia, aamiaista petiin, jäätelöä ja vapautusta peli-iltaan. Hiukan mietityttää, tajuaako Jussi tästä mitään, kun miehet ovat miehiä ja ne harvemmin ymmärtävät tälläisten aineettomien lahjojen päälle :D


Vilalla on taas ollut todellinen jäynäviikonloppu. Perinteisten "kusen sisälle" ja "haukun rappukäytävän ääniä klo 4 aamulla"-jäynien lisäksi tuli muutama uusi jekku repertuaariin.
"mitäs jätit nenäliinan roskikseen ja miksen muka saa syödä Ratitan heijastinliiviä"-jäynä:


"mene sinä vain jalkopäähän, ku mä nukun nyt tässä"-jäynä:


Kyllä meillä on niin ihana koira... :)

Sofia värjäsi eilen hiukseni ja pienen painostuksen alla sitten suostuin ostamaan hiusvärin, joka taittoi liilaan (!). Hiukan jännitti, mitä siitä oikein tulee ja no... Ei se ihan putkeen mennyt. Juurikasvu on liila ja loput hiuksista tummat :D Ihan mielenkiintoinenhan tää on, mutta aika pian taidan kuitenkin taas värjäillä, tummanruskeella kylläkin.

Ajelin jo neljättä kertaa tällä viikolla välin Pori-Niinisalo-Pori. Lähes 500km tullut köröteltyä tuota väliä yhden viikon aikana.. Eipä se minua haittaa, mutta olen juuri sellainen kuski, että kaikki muut autoilijat inhoavat minua: en ohita rekkoja vaan ajan mielummin 80 satasen alueella. Tällä kertaa menin tosiaankin taas tapaamaan Jussia sotkuun ja siellähän me sitten istuskeltiin melkein 4 tuntia! Ihme ettei meitä tultu jo heittämään pihalle. Käytiin kyllä tasaisin väliajoin ostamassa jotain, niin ei oltu niin huonoja asiakkaita :D
Sofia laittoi minulle eilen kikkurat, "jottei Jussin tarvitse sitten hävetä sua siellä sotkussa". Onneksi kuvasta ei näy liilaa osuutta hiuksistani!


perjantai 12. lokakuuta 2012

"Huomatkaa minut!"-liivi

Ei varmaan tullut kenellekkään kovin suurena yllärinä, että Ratita on varsin pikkuinen. Illalla pimeässä, kun ulkoillaan, en meinaa itsekkään nähdä, missä pieni menee. Näkyvyyden parantamiseksi nyysein äitin luota Elviksen vanhan heijastinliivin, mutta se olikin hieman nafti Ratitalle. En raaski ostaa heijastinliiviä kaupasta, koska itse tekemällä saa paljon hienomman (tai jos ei hienompaa niin ainakin halvemman :D). Saa myöskin päättää, mitä ominaisuuksia liiviin tulee. Ensinnäkin neonkeltainen on aivan järkyttävä väri, eli ei ainakaan sitä. Liivi voisi myöskin olla vedenpitävä ja hieman lämmittävä. Säätövaraa sen verran, että mahtuu talvella haalarin päälle. Näillä mentiin:


Tuo heijastinosuus jäi hieman kehnoksi, mutta ulkonäköhän on paljon tärkeämpää ;) Vai miten se meni?


Ratita on todella kova palelemaan, heti lämpötilan laskiessa alle 20C, alkaa pieni tärräämään vilusta. Vaikka kuinka tekisi mieli pukea koira toppaliiviin, en ihan vielä viitsi. Mitä minä sitten pukisin sille, kun on oikeasti se 20 astetta pakkasta? Minua neuvottiin "totuttamaan" Ratitaa kylmälle, joten lyhyet ulkoilut yleensä vedetään ilman vaatetusta (siis koirat vetävät. Kyllä minä pukeudun :D). Välillä oikein surettaa Ratitan puolesta, joka tekee aina asiansa välittömästi ulos päästyään. Sitten hän joutuu palelemaan, kun Vilalla menee vartti löytää sopiva köntsäpaikka..


Normaalisti tähän aikaan tekisin juuri lähtöä kohti Niinisaloa hakemaan Jussia kotiin. Tämän viikonlopun Jussi onkin guiness (ja jatkossa aina vähintään joka 4.). Taidan olla jollain tavalla läheisriippuvainen, koska minun mielestäni kiinnioloviikonloppu tuntuu aivan karseelta.. Onneksi Jussi laittoi minulle juuri viestiä, ettei hän osallistukkaan vartiointitehtäviin, koska hänellä ei ole tarvittavia varusteita. Voin siis mahdollisesti mennä vierailemaan sotkussa viikonloppuna! Jee!

EDIT. Pääsenkin jo tänään käymään moikkaamassa Jussia! TuplaJee :)

torstai 11. lokakuuta 2012

Jotkut ne vain vanhenee ;)

Tänään on aivan tavallinen torstai. Sellainen tylsän harmaa torstai.

Eiku ainiin! Tänäänhän on Annin synttärit ;) Sen kunniaksi me käytiin herkuttelemassa Hesellä ja löhöttiin molemmat puolikuolleina sohvalla. Ja sain vihdoin antaa synttärilahjan, jee! Rakastan ihmisiä, joille voi antaa hyvällä omatunnolla lahjaksi jotain itse tehtyä, ja Annihan tietenkin kuuluu juuri siihen porukkaan. Lahjaksi siis meni pieni hama-säästölipas ja hama-magneetti, joka toimittaa myös kortin virkaa. Meillä on Annin kanssa sellainen kiero mieltymys sammakoihin.. Ei meistä ota selvää :D


Lisäksi ompelin Ikean kankaasta kangaskassin, jossa käytin vuorina Tehyn rumaa punaista logokassia. Ja jottei koko lahja olisi itse räpelletty, ostin mukaan pussillisen hamoja. Hamahama!


Minä sain vuorostani Annilta maanantaina ihanan yllärin: itse kudotut villasukat! Ihanat turkoosit villasukat, jotka ovat täydellisen kokoiset jalkaan. Varressa on jotain söpöä gliterlankaa ja pienet sydämet. Nämä olivat kyllä niin ihanat!
Ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää :D Tuo soi jatkuvasti päässäni!



Ps. 600. postaus blogissani!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ole kunnolla!

Vihdoin saapuivat meidän ylimageet hoitajahupparit, jotka tilattiin kaverin kanssa pari viikkoa sitten. Haluttiin hommata joku kiva yläosa haalareiden kanssa käytettäväksi, ettei kenellekkään vain jää epäselväksi, että sairaanhoitajiksihan tässä ollaan opiskelemassa.


Hoitaja.net:stä tilattiin ja yhdelle hupparille jäi hintaan n. 30e posteineen. Oletin, että hupparin laatu olisi sama kuin abihupparissa, mutta pääsinpä yllättymään positiivisesti! Oikein mukavan tuntuinen ja pehmeä kangas. Mallikaan ei ole sellainen perinteinen teltta, vaan ihan asiallisen näköinen. Teksti tosiaan on pinkki, melkeinpä voisi sanoa, että pornopinkki :D
Kävin Niinisalossa moikkaamassa (voinko sanoa "moikkaamassa", kun roikuin sotkussa yli 2 tuntia?) Jussia tämä päälläni. Jussi taisi hävetä silmänsä päästään, muttei kehdannut sanoa :D Nyt pitää malttaa laittaa huppari kaappiin odottamaan sopivaa käyttötilaisuutta... Maltankohan?

Meillä oli tänään koulussa 5 tuntia mikrobiologiaa. Pelkkä nimikin jo kuulostaa ihan karseelta ja niin oli kyllä itse sisältökin. Ensimmäistä kertaa AMK-opiskelujeni aikana minulle tuli sellainen olo, että lukion käymisestä olisi ollut jotain hyötyä. Yleensä lähihoitajat tietävät jo valmiiksi kaikesta kaiken ja me muut vain ihmetellään eikä uskalleta kysyä. Kerrankin sain kuunnella opetusta ja mietiskellä, että tuonhan minä jo tiesinkin. Joudun siis hieman muuttamaan käsitystäni siitä, etteikö minulle jäänyt lukiosta käteen mitään muuta kuin ylioppilastodistus ja Jussi, kyllähän minä tiedän, mistä virukset ja bakteerit koostuvat!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Uusi ompelutuoli ja muuta mukavaa

Lauantaina pyörähdettiin tosiaankin Ikeassa ostamassa minulle uusi ompelutuoli. Olen tähän saakka ommellut "vauvasta vaariin" TrippTrapp-tuolissa, jossa on ehkä maailman surkein ergonomia. Tuolilla istuminen ei aiheuttanut muuta kuin selkäsärkyjä ja viime aikoina se onkin toimittanut vaatepuun virkaa, joten ompelua (kuten blogista on voinut todeta) on tullut vähemmän harrastettua. Josko nyt uuden tuolin myötä innostuisin taas ompelemaan (jos saisin vielä saumurin toimimaan niin olisi oikein ihanteellista ;).
Isi lupasin kustantaa tuolin minulle synttärilahjaksi ja sain itse käydä pruuvailemassa sopivaa istuinta. Päädyin lopulta Fingal-tuoliin, joka tuntui oikein vankalta mutta on kuitenkin tarpeeksi pieni mahtuakseen ompelupöydän ääreen. Ihana Jussi kerkesi jo kootakin tuolin sunnuntai-iltana! En edes ollut huomannut, että hän oli ryhtynyt kasaamaan sitä, kun se olikin jo valmis.


Tapani mukaan nappasin tuolin lisäksi muutaman muunki tavaran mukaani.. Hamahelmiä, -alustoja, pakastepusseja, kangasta ja peitteen sohvaa varten. Ollaan pidetty sohvalla raihnaisia lakanoita (on ollut neon-vihreää, vaaleanpunaista yms), mutta ne ovat kyllä ihan karseen näköisiä. Nyt ostettiin oikein vartavasten sohvaa varten musta päiväpeitto (,jonka PITI maksaa 12€, mutta kassalla se olikin 20€....). Ja jos joku ihmettelee, miksi sohva pitää suojata, vastaus on aika ilmeinen: koirat! Välillä Vila kusaisee sille ja toisinaan taas Ratita heittää purjot siihen. Sen verran tunnen suojeluvaistoa ensimmäistä itse hankittua sohvaa kohtaan, etten pidä sitä suojaamattomana kuin jouluna ja juhannuksena.
Ratita poseeraa uudella peitteellä :)


Ikeasta ostetussa hamahelmisangossa on varmaan miljoona helmeä sadassa eri värissä (no oikei, ehkä pikkasen liiottelin..) ja tonkalla oli hintaa vain 5€! Yritin kyllä hillitä ostohimoni päivittelemällä, kuinka hamahelmet eivät ole tarkoitettu pian 19 vuotta täyttävälle. Olisin kyllä jättänyt hamat hyllyyn jos Jussi ei olisi taas tapansa mukaan ollut liian ymmärtäväinen ja kiltti eikä olisi taas muistuttanut, kuinka on tärkeää tehdä asioita joista tykkää, huolimatta siitä ovatko ne lapsellisia vai ei. Niinhän se menikin, eli hamasanko lensi ostoskassiin.
Meillä tulee ensi viikolla Jussin kanssa 2,5vuotta seurustelua täyteen ja halusin tehdä jonkun kivan kortin/lahjan (aina vain kun on mahdollisuus juhlaan niin silloin juhlitaan!). Innostuin sitten eilen illalla hamailemaan itseni ja Jussin. Oli muuten hankalaa, kun ei voinut käyttää mitään valmista mallia vaan piti suunnitella kuvio ihan itse. Liimasin silitetyn kuvion kehykseen, jota hieman tuunailin hopeisilla tarroilla. Ollaan kyllä hölmön näköisiä, mutta ajatushan se tärkein on (vai miten se meni?).
Käytin kahta eri vihreää tuossa Jussin armeijapuvussa, mutta sävyerot eivät näy kuvassa. Jouduin myös amputoimaan Jussin toisesta jalasta varpaat, jotta ukkelit mahtuisivat kehyksiin :D


Yksi kirppukin on esittelemättä: tumman liila toppi, jossa on helmikoriste. Tämä maksoi 3€ ja kunto on uuttavastaava. Toppi on kyllä hieno, toisin kuin kuva! Olin eilen niin flunssanen, että jätin menemättä kouluun. Jussin mielestä kipeänä ei saa meikata yhtään, ei edes ripsiväriä laittaa.. Jouduin siis olemaan täysin meikittä koko päivän ja näytän kuvassa ihan kuolleista nousseelta :D

maanantai 8. lokakuuta 2012

GLO-hotel Espoo Sello ja serkun ristiäiset

Eilen oli serkkupojan kastetilaisuus Espoossa. Me lähdettiin Jussin kanssa jo lauantaina ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua ja päätettiin yöpyä hotellissa yksi yö. Selailin varmaan jokaisen Espoossa sijaitsevan hotellin netissä läpi, mutta hinnat olivat kaikissa 100€ ylöspäin. Olin asettanut ehdottoman ylärajan tuohon sataseen, joten tilanne rupesi näyttämään aika epätoivoiselta. Ebookersin kautta kuitenkin eksyin GLO-hotellin sivuille. Ketju oli minulle ihan vieras, mutta hinta kohdallaan: 94€/huone sisältäen aamiaisen! Varasin huoneen heti, koska peruutusehdot olivat äärimmäisen sopivat: jos et saavu hotellille klo 16 mennessä, huonevaraus perutaan ilman minkäänlaisia lisäkuluja. Ei vielä tuossa kohtaa tiedetty, saako Jussi maanantaita vapaaksi, eli pääseekö Jussi ylipäänsä lähtemään mukaan ristiäisiin.
Maanantain HL kuitenkin myönnettiin ja startattiin matkaan lauantaina klo 9.30, vain puolitoista tuntia aikataulusta myöhässä..


Siinähän on muumipeikko ja riemuidiootti :)
 Jussi tykkäsi ihan hirmuisesti, kun soitin Robinia automatkalla ;) Spotify on muuten ihan maailman kätevin!

 Käytiin mennessä Ikeassa, siitä lisää myöhemmin. Hotellille löydettiin pienen etsimisen jälkeen (olisihan toki ollut järkevää selvittää osoite etukäteen..). Ei kyllä voi sanoa, että paikka olisi ollut jotenkin vaikeasti löydettävissä: Sellon pääsisäänkäynnin vieressä hevosen kokoisilla kirjaimilla luki GLO, me vaan ollaan pikkasen sokeita.. :D
Hotelli oli ihan täydellinen! En voi muuta kuin suositella ja kuulemma Jussikin suosittelee ihan näin "julkisestikin". Kaikki oli äärimmäisen siistiä ja tyylikästä, huone oli perushuoneeksi tilava ja kylppärissä ei edes tullut "yök, en halua koskea mihinkään"-fiilistä. En varmaan koskaan ole päässyt sanomaan, mutta heräsin aamulla ilman minkäänlaisia selkä- ja niskajumituksia, eli sänkykin oli todella mukava.

Huone oli kerroksessa 6 ja näköalakin tuollainen "vaatimaton". Hintaan tosiaan sisältyi aamiainen, joka saa arvosanakseen 10+. Kaikkea löytyi ja vähän lisää. Itsehän tietenkin olin kipeä, joten ruoka ei pahemmin maistunut (miten onnistun aina olemaan kipeänä, kun olisi mahdollisuus syödä täydellinen aamiainen!? Budapestia muistellen..).
GLO-hotel Espoo Sello saa siis meidän kahden hengen vaikutusvaltaiselta tuomaristolta arvosanakseen 10. Edullinen hinta huomioon ottaen ei olisi voinut enempää toivoa tai edes haaveilla.
Päivän asu, tylsä. Esittelenpä kuitenkin :D
T-paita Annilta lainassa, neule kirpparilta, toppaliivi kirpparilta, kengät kirpparilta, farkut Ginasta joskus vuonna nakki ostetut. Ai miten niin oon muka kirpparirotta?
Serkkupojan ristiäislahjana oli auto-teeppari, velourhuppari ja ihanat Marimekon kaara-tossut. Tossut ovat vielä aika isot, mutta eiköhän poika tuosta nopeasti kasva :)
Ristiäiset olivat todella onnistuneet ja oli mukava tavata sukulaisia. Näin pitkästä aikaa myös kummityttöäni, joka oli viime näkemisen jälkeen oppinut kävelemään! Sain toimia "hovikuvaajana" tilaisuudessa ja kuvia kertyikin melkein 200. Saatiin vihdoin ikuistettua serkuskuva, kolme isompaa ja kolme pienempää serkusta :)


Lähdettiin ajelemaan takaisin Poriin suoraan kirkolta, noukittiin koiruudet Noormarkusta ja tultiin kotiin. Sinne oli taas mennyt yksi viikonloppu.. Onneksi Jussille oli tosiaankin maanantaina vielä vapaana. Itse kylläkin makasin kamalassa flunssassa myöskin kotona, mutta eipä tarvinnut turhaan lintsata koulusta vaan ihan oikean syyn takia ;)

Nyt on taas Jussi viskattu toiseen kotiinsa ja itse pitäisi pakata huomista laboraatiotuntia varten koululaukkuun mm. hammasharja, -tahna, kynsisakset, pilttipurkki, lusikka.. Voi luoja :D Toivottavasti en ole huomenna ihan kuoleman kielissä tämän tautini kanssa, koska laboraatiotunneille on oltava läsnä oli mikä oli. 
Onnistuinpa nappaamaan itselleni ensi kevään harjoittelupaikan Porista, niistä taisi olla kova kisa: klo 18 aukesi haku ja 10 sekuntia myöhemmin kaikki Porin paikat olivat varattu! Onneksi itse päivystin koneella ja painoin refresh-nappulaa luvattoman monta kertaa, etten vaan joudu Raumalle harjoitteluun! :D

torstai 4. lokakuuta 2012

Auts auts

Mikä meni pieleen?: en ole piitkään aikaan oikeasti liikkunnut niin, että olisin hengästynyt ja hiki tullut pintaan. Eilen jalkapalloa pelatessa tuntui, että keuhkot irtoo ja sydän pamppailee kurkusta ylös, ja se tuntui sillä hetkellä aika karseelta. Hetken päästä kuitenkin tuli hyvä fiilis ja ajattelin josko rupeisin edes hieman enemmän liikuttamaan itseäni jatkossa. Sovittiin sitten Annin kanssa, että käydään illalla koirien kanssa metsälenkillä. Käveltiin 1h15min ja illalla oli kerrankin sellainen olo, että on todella tehnyt jotain.

Aamulla ei ollutkaan enää niin mahtava olla: jokaikinen lihakseni särkee. Siis ihan jokainen! Reisi-, pohje-, selkä-, kylki-, olka- ja vatsalihakset huutavat tuskaansa ja kohta huudan minäkin. Farkkujen pukeminen ja kenkien saaminen jalkaan tuntui ihan ylivoimaiselta ja sen päälle vielä kouluun käveleminen. Melkein teki mieli jäädä jalkakäytävälle istumaan, kun joka askel sattui joka paikkaan..

Ens kerralla taidan lämmitellä ennen urheilemista...

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Loikka-cup.. Me melkein osattiin..

 Tänään oli SAMKin järjestämä Loikka-liikuntapäivä. Me päätettiin liikkua osallistumalla jalkapalloturnaukseen, olisi voinut myös käydä ilmaiseksi esim. uimassa, keilaamassa, jumpassa tai koirakouluilemassa.
Meidän futistiimissä oli 9 tyttöä ja 2 poikaa (+1 poikavahvistus), eli menestystä ei tosiaankaan ollut luvassa! Yksi tytöistä pelaa ilmeisesti sarjatasolla ja sen kyllä huomasi. Kaikki muut ryntäilevät sinne tänne, kun yksi kikkailee itsensä vastustajan puolustuksesta läpi ihan yksinään.
Hävittiin kolme peliä ja voitettiin yksi. Oltiin ihan surkeita, mutta asenne ainakin oli kohdallaan! Itse luulin, että koko turnaus on leikkimielinen, mutta väärässä olin! Muissa joukkueissa pelasin lähes ammattilaisia, jotka jyräsivät ihan tosissaan päälle, vaikka aivan hyvin huomasivat, että vastassa on joukko siroja tyttöjä, jotka eivät ymmärrä jalkapallosta mitään. Sain pari kertaa täysillä potkastun pallon käsivarteen ja kyllä muuten tuntui!
Pelaaminen melkein pelotti, kun 100-kiloiset äijät vain tönäsivät pois tieltään. Minulla oli kuitenkin koko turnauksen hienoin pelipaita, eikös vain!?


Pelien välissä pääsi sumopainimaan! Tuossakin olin ihan surkee ja hävisin 3-.0. Ihan pirun tyylikkäät hatut muuten :D


Voittihan tuo koulussa istumisen ja minulla ainakin oli mukavaa. Itse futis oli kyllä pelottava kokemus :D Ensi vuonna saisi olla ammattilaisten ja amatöörien sarjat ihan erikseen!

Päästiin jo ennen kahta kotiin ja mitä minulla olikaan vastassa? Vilan kuset olohuoneessa.. Olin niin väsynyt pelaamisesta ja ärsyyntynyt Vilaan etten keksinyt muuta kuin alkaa itkemään. Miksi tuon koiran pitää aina olla tuollainen? Siivosin eilen kolmet kuset sisältä ja tänään ollaan kovaa vauhtia pääsemässä samoihin lukemiin. Olen niin kyllästynyt ja neuvoton, että kiukuttaa! Täytynee varmaan perua viikonlopun minilomakin, kun en voi jättää tuollaista koiraa hoitoon. Jos aloitan nyt huomioimattomuuden, siitä ei olisi mitään hyötyä, kun se kuitenkin menisi pilalle hoidossa ollessaan...
Voi kunpa Vila olisi noin ärsyttävä myös muita ihmisiä kohtaan niin hekin tajuisivat miksi se huomioimattomuus olisi oikeesti tärkeää. Ihanalle koiralle on juu varmasti vaikea olla lässyttämättä ja paijailematta, mutta käytöshäiriöisen koiran kanssa eläminen joka ikinen päivä on myöskin aika raastavaa. Eikä se, että Vila tunkee itsensä väkisin esim. syliin ole todellakaan ihanaa vaan ihmistä alistavaa. Ei se tarkoita, että koira rakastaa sinua yli kaiken, se vain yrittää pomottaa ja määräillä ja saadessaan tahtonsa läpi luulee olevansa johtaja. Vaikka näitä asioita olen miljoonaan kertaan toitottanut, tuntuu ettei kukaan edes kuuntele minua. Tälläinen avautuminen tähän väliin..

Onneksi Jussi pääsee kahden aamun päästä lomille. Nyt on just sellainen hetki, että ketuttaa olla yksin. Mör.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Toppaliivi kirppikseltä!

 Oon oikeesti tehny pari pientä käsityötäkin, mutten voi vielä esitellä niitä täällä. Ne ovat nimittäin menossa Annille synttärilahjaksi ja tiedän, että Anni lukee blogiani :) Niistä siis myöhemmin!
Käytiin Annin kanssa kirpparilla eilen ja löysin jo pitkään haluamani toppaliivin. Vilan tosi hyväkuntoinen laivastonsininen liivi maksoi 15€, auts! En raaskinut ostaa sitä ja se jäi vain harmittamaan. Halvin toppaliivi kaupassa olisi kuitenkin sen 30€, eli säästöähän tuo 15€ vain olisi! Kävin sitten tänään hakemassa liivin kotiin ja tämä on niin kiva! Värikin on paljon kivempi kuin perusmusta. Katselin netistä, että tälläinen maksaa kaupassa 50€. Säästöä siis tuli rutkasti, ja sehän sopii tälläisen köyhän opiskelijan budjettiin ;)


Liivi on malliltaan hieman normaalia pidempi, eli ei jää ärsyttävästi kittanaksi helmasta. Nyt kelpaa viedä koiria ulos, eikä tarvitse jääätyä pelkässä hupparissa!


Minun piti päästä tänään klo 18 koulusta, mutta meiltä olikin peruttu iltapäivän kaksoistunti anatomiaa, fysiologiaa, patologiaa ja ravitsemusta.. Sen jälkeen olisi ollut pakollinen tunti aseptiikkaa klo 16.15-17.45, voitte vaan arvata heräsinkö klo 16.13 parin tunnin päikkärien jälkeen... Hups. No eipä haitannut, mentiin Annin kanssa tosiaan kirppuilemaan, käymään koirapuistossa ja hengailemaan. Ei yhtään huono vaihtoehto tuokaan :D
Olin saanut ihkaensimmäisen arvosanani SoleOPS:iin! 3+ tietotekniikasta (arvostelu 1-5). En kyllä ymmärrä miksi sain vain kolmosen.. Olen tehnyt kaiken vaaditun ja ollut läsnä jokaisella tunnilla :/ Samapa tuo, tärkeintähän oli saada edes joku numero sinne!
Huomenna olisi tiedossa futista.. Voi aamen :D Minä ja jalkapallo = todistetusti huono yhdistelmä.

Ja koska haluan välttämättä hehkuttaa: mennään Jussin kanssa lauantaista sunnuntaihin Espooseen ja yövytään GLOhotellissa. Rakastan tuollaisia minilomia ja samassa käydään moikkaamassa isiä ja sunnuntaina olisi luvassa serkkuni ristiäiset. Viikonloppua odotellessaaaa!