Kolmen tyylin viikonloppu

Viikonlopusta voi selvästi tunnistaa kolme eri Idaa. Ensimmäisenä kirppisrotta, joka Annin kanssa kolutessaan kirppareita löysi H&M:n todella hyväkuntoisen pinkin mekon à 3,5€. Hieman oli M-koko reilu, mutta kaventamalla tästä sai aivan täydellisen! Olinkin tämä päälläni kummitätini synttärikahveilla.

Kirpuilta löytyi myös t-paita eurolla. Malliltaan pitkä ja löysä, mutta tuo kuvio oli niin kiva ja hinta halpa, etten malttanut olla ostamatta.

Sunnuntaina muutuin eräpirkoksi (hyvin hyvin harvinaista!) ja lähdin Jussin porukoiden ja sedän mukaan sienimetsään. Olin joskus pari vuotta sitten noukkimassa herkkutatteja ja muistan ikuisesti, kuinka miljoona hirvikärpästä hyökkäsivät kimppuuni. En ole sen jälkeen katsonut edes sieniä päin. Minulle kuitenkin vakuutettiin, ettei hirvikärpäsiä enää ole eikä niitä ole muutenkaan koskaan nähty siellä, missä he käyvät sienensä noukkimassa. Uskoin juuri ja juuri, mutta ompelin silti varmuuden vuoksi itselleni hirvikärpäspipon ;)

Saatiin iso saalis suppilovahveroita. Onneksi maassa ei enää kasvanut muita sieniä, kun meikäläinen ei ihan tosi osaa tunnistaa kärpässientä tatista..

Tänään lampsein Jussin HL:stä huolimatta klo 8.30 koulun ovista sisään ja suuntasin laboraatioluokkaan harjoittelemaan verensokerin mittaamista ja virtsanäytteen ottamista. Päästiin jo klo 11 lähtemään ja minä kotiinpääsystä innostuneena otin huomaamattani hoitopukuni koululta mukaani. Viime viikkoisen "kotiläksyn" takia kotoa löytyikin jo suu-nenä-suoja ja kumihanskoja. Ja lopputuloshan on arvattavissa:

Järjestin itselleni pientä jännitystä maanantai-iltaani unohtamalla kotiavaimet kotiin. Eipä siinä muuten mitään, mutta olin juuri heittänyt Jussin Niinisaloon ja hakenut koirat Noormarkusta, ja siinä sitten tuli todellinen ahaa-elämys: miten mä pääsen kotiin!? Onneksi äiti oli vielä hereillä ja sain vara-avaimen sieltä, mutta opinpahan olemaan jatkossa pikkasen tarkempi!!

Mikäli nyt uskallan Vilaa edes sanalla mainita ärsyttämättä kaikkitietäviä Anonyymejä niin voisin kertoa, että tänään oli Vilan ohituskurssin toinen kerta ja tällä kerralla kiersimme Aittaluodossa pientä lenkkiä. Puolet porukasta myötä- ja puolet vastapäivään. Koiria siis tuli vastaan todella tiuhaan eikä Vila haukahtanut kertaakaan! Edettiin ohjaajan antamien neuvojen mukaan eikä meinattu Jussin kanssa millään uskoa, että kyseessä todella on se sama räyhä-Vila. Lopulta onnistuttiin ohittamaan koirat kuin mitään koiria ei lähimaillakaan edes olisi. Oltiin todella positiivisesti yllättyneitä, ihan mahtava juttu!