Opiskeltiin maanantaina mikrobiologian tunnille erilaisia alkueläimiä ja tällä hetkellä tunnen itseni sellaiseksi, kun en saa mitään aikaiseksi! Eilen piti ommella, mutten sitten saanut itseäni niskasta kiinni. Piti myös siivota, muttei varmaan tule yllärinä etten siivonnut :D
Kuvattomat postaukset ovat aivan äärettömän tylsiä, pahoittelen! Piti vain tulla kertomaan, että olen saanut yhden asian aikaiseksi: varasin meille ajan koiraneuvolaan. Eli Pertti Vilanderin puheille menemme parin viikon päästä! Sain ajan lauantaille niin Jussikin pääsee mukaan. Toiveet ovat äärettömän korkealla, olen niin epätoivoinen tuon koiran suhteen ettei auta muu kuin toivoa lujaa, että Pertti osaisi meitä jollain tavalla auttaa. Tänään taas löytyi kusi maton reunalta, kun kotiin tullessani en huomioinut koiria millään tavalla vaan menin heti kylppäriin valmistautumaan sotkussa käyntiä varten. Vilaa taisi ärsyttää, ettei hänen ylhäisyyttään huomattu... Sotkussa vierailun ajan koirat olivat Noormarkussa ja sinnekkin oli pitänyt lorauttaa. Illalla vielä, kun kävin koirat hakemassa, ne lähtivät minulta pihasta karkuun (yleensä ovat pysyneet nätisti pihassa tai viimeistään totelleet kutsua. Ei enää...) Epätoivon määrä on NÄÄÄÄIN valtava. Missä välissä ihanista koiristani tuli tuollaisia riiviöitä, joiden takia joudun elämään jatkuvan ahdistuksen kanssa joka päivä?
Pertti Vilanderin opit eivät taida olla ihan tätä päivää.. Suosittelen etsimään kouluttajan, jolla on tietoa ja taitoa kouluttaa koiria nykyisten oppimisteorioiden mukaan, johon ei suinkaan kuulu PeVimäiset jääkaudet sun muun hapatukset. Kaikenlaisia kouluttajia ja teorioita on olemassa, hyviä ja huonoja, joista ensimmäiseen en kyllä Pertti Vilanderia ja hänen oppejaan millään voisi laskea. Mikäli haluat ongelmien pysyvät ennallaan tai jopa pahenevan, niin kannattaa varmaan mennä tälle "koirankorjaajalle." Mikäli taas haluat tilanteen parannusta, niin perehdy edes hieman itsekin aiheeseen, lue kirjoja, yritä ymmärtää koiriasi ja hanki kunnollinen kouluttaja!
VastaaPoistaOlen lukenut Vilanderista paljon hyvääkin palautetta. Valitettavasti Anonyymien huutelut menevät minulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia kyseisestä kouluttajasta vai perustuuko mielipiteesi vain huhuihin?
PoistaOmakohtaista kokemusta asiasta ei ole, mutta olen tutustunut kyseisen miehen käyttämiin koulutusmetodeihin, jotka eivät vastaa nykyistä käsitystä koirien oppimispsykologiasta. Olen siis tutustunut sekä esihistoriallisiin koulutumetodeihin (joihin PeVi-metodit lasketaan) sekä uusimpiin, nykyaikaisiin metodeihin, joita Suomen johtavat koirankouluttajatkin käyttävät (joihin Pertti taas ei kuulu..)
PoistaToivottavasti Vila on tutkittu eläinlääkärissä tämän sisälle virtsailun suhteen? Jos Vila on leikattu ja pissat ovat yleensä pieniä liruja, kannattaa miettiä myös leikatuille nartuille melko yleistäkin virtsankarkailua. Edellä mainittuun vaivaan on olemassa lääkitys. Terveydelliset syyt olisi aina tarpeen sulkea pois ennen mahdollista kouluttajalle menoa!
VastaaPoistaKannattaa myös pohtia hyvin tarkkaan omaa käytöstä koiran kanssa. Jos suutut pissailusta ja näytät sen koiralle, niin koira voi pissailla senkin takia. Pehmeän koiran kanssa tällainen ei olisi mitenkään erikoista, muista mistä koirasi on tullut ja mitä se on mahdollisesti joutunut kokemaan. Kirjoitit joissain postauksissa Vilan olevan käytöshäiriöinen. Kannattaa pitää myös mielessä, että suurimmassa osassa koirien käytösongelmista vika on hihnan toisessa päässä..
Se olisikin aikamoinen virtsankarkailuongelma, kun pissat tulevat aina samalle matolla sen jälkeen, kun Vila on kerjännyt huomiota muttei ole sitä saanut. Tai sen jälkeen, kun olen häntä torunut. Eipä riittäisi kahden käden sormet laskemaan, kuinka monta kertaa minulle ollaan tultu kertomaan, ettei Vila voi pissailulle mitään, kun hänellä on vain virtsankarkailuongelmia. Kaikki, jotka ovat Vilan käytöstä edes vähän aikaa seuranneet voivat vakuutta: ongelma ei ole pidätyskyvyssä vaan pään sisällä.
PoistaKaikkea mahdollista reaktiota pissailuun on kokeiltu, mutta mikään ei ole auttanut.
Voin muuten aivan hyvin myöntää, että Vilan ongelmat johtuvat koulutuksesta, sen laadusta ja kenties puutteesta. Eli juurikin "remmin toisesta päästä". Enkä osaa yhdistää Vilan menneisyyttä millään tavalla hänen nykyiseen käytökseensä, vai olisiko jollain tavalla oikeampi ajattelutapa aina vain taputella koiraa päähän "kun se on niin ressukka ja joutunut kokemaan kovia". Tuskin.
Eli ilmeisesti minkäänlaisia lääketieteellisiä tutkimuksia koiralle ei ole tehty..
Poista"Tai sen jälkeen, kun olen häntä torunut." ---> Etkö ymmärrä yhteyttä??? Tähän ei todellakaan PeVi-metodit tuo toivottua tulosta..
Ja ei, mahdollisesti kovia kokenutta koiraa ei tarvitse ainoastaa silitellä päästä ja säälitellä, ei todellakaan. Sellainen koira tarvitsee johdonmukaisen ja lempeän kouluttajan, joka tietää mitä tekee. Sellaisia tietoja/taitoja et tule saamaan Pertti Vilanderin luota.
Onnea vaan matkaan. Toivon sydämestäni, että Vilan tilanne ei mene pahemmaksi ja omistaja muuttaisi asennettaan "käytöshäiriöisen" koiran kanssa.
Hei,sama se on mitä yrittää, aina tulee joku ulisemaan jostain ;). Ajattelematonta laukoa tuollaisia kommentteja, kun ei taida olla mitään oikeanlaista tietoa asiasta.
VastaaPoistaJoo! saman olen minäkin huomannut. Tuntuu noita koira-asiantuntijoita löytyvän ihan joka ruudun takaa ja sieltä sitten huudellaan Anonyymeinä, mitä tehtiin väärin.
PoistaIita, pidät julkista blogia ja sallit anonyymien kommentit. Mikä mättää tässä ruikutuksessasi?
Poistavoivoi... no mut meitä on moneen junaan, mut onneks ei samaan.
PoistaMulla kanssa tuollainen maneto podenco mix :) En ihan kaikkea Vilaa koskevaa ole blogistasi lukenut mutta Ensimmäine koirakirja jonka hankin kun Chili tuli (Espanjan koirat) oli Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit. Suosittelen, auttoi ymmärtämään koiraa paremmin. Tuolla kanssa juttua http://www.saunalahti.fi/samans/jutut/Sussu.html
VastaaPoistaKäy ihmeessä myös Espanjankoirien foorumilla jos et sinne vielä ole kirjautunut http://foorumi.espanjankoirat.com/
Jaksamista koiraelämään