HeijastinMoustache!

Välillä tekee mieli kokeilla jotain ihan hölmöä ja lopputuloksena on nahkainen moustache-avaimenperä, jossa on toinen puoli heijastinkangasta. Järkeä? Ei tosiaan! Turha? Kyllä vain!

"Jos haluan naamioitua....................................................................Jos haluan näkyä!"

Jussin moka, että hänellä sattui olemaan tuona päivänä juuri tuo tietty paita päällään. Olisin muuten saattanut jopa armahtaa hänet näiltä kuvilta, mutta minkäs teet, kun tyypillä on jo valmiiksi niin sopiva printti paidassaan?

PS. TJ50! Ei meinaa perässä pysyä, kun aika tuntuu liitävän! Juuri eilenhän oli TJ100. Nyt olen vain alkanut hermoilemaan sitä, miten ikävä minulle tulee sitä armeijan maastopukua Jussin yllä..

Ostovimmaa!

Välillä on sellaisia vaiheita, ettei tule ostettua pitkään aikaan mitään. Ja välillä taas tuntuu, että rahaa palaa ihan älyttömästi. Valitettavasti nyt on meneillään tuo jälkimmäinen.. Olen kohta jo käyttänyt koko joululomalla ansaitsemani palkan, vaikken ole rahoja vielä edes nähnyt! Hyvin menee taas :D

Käytiin lauantaina Jussin kanssa kaupungilla ja Intersportissa silmääni osui Reebokin EasyTone-kengät melko hyvässä tarjouksessa, 50€. (Mainittakoon, että normaalihintaa niillä oli vaatimattomat 140€.) Kenkiä oli ihan pakko kokeilla jalkaan, vaikka harvemmin minä uskon tuollaisiin huuhaa-juttuihin.
Enpä ollut pitkään aikaan laittanut niin hyviltä tuntuvia kenkiä jalkaani: tukevat, pehmeät ja hyvät kävellä. Melko ihanteelliset kengät siis. Lisäksi pohjissa olevat ilmatyynyt vaiensivat tärähdyksiä ja käveleminen tuntui kevyeltä. Ja eihän sekään miinusta ole, että ilmatyynyt muka kehittävät jalan lihaksia kävellessä.

Sovitin varmaan kymmenen eri EasyTone-mallia ja lopulta päädyin näihin varsin kävelykenkämäisiin mustiin, joissa on hieman beigeä. Sen lisäksi, että kengät olivat vain parhaimman tuntuiset jalassa, niillä kehtaisi mennä jopa kouluun ja kaupungille. Sain samalla siis ratkaistua ikuisen kevätongelmani, eli kevätkenkien hankkimisen. Pelkästään jo ajatuskin siitä, etten joutuisikaan tänä vuonna juoksemaan hikihatussa kenkäkaupasta toiseen metsästäessäni kevyempiä kenkiä talvipopojen tilalle, ja olin ilomielin valmis pulittamaan 50€ tästä kenkäparista!

Poikettiin (ylläripylläri) myös Torin kirpparilla ja löysin Espritin uudenveroisen urheilupaidan. Tuollaiselle olisi voinut kuvitella olevan hintaa jo vähän enemmänkin, mutta lapussa tosiaan luki 2,3€! Enpä kahta kertaa harkinnut! (Ja ihan vain pakkomielteen vuoksi kurkkasin, mitä Espritin Edry-paita maksaisi uutena: 30puntaa)

Tilattiin koulukaverin kanssa netistä ihan älyttömän hienoja lääkeruiskukyniä. Näitä sai sekä mustekyninä että yliviivaustusseina, eikä hintaakaan ollut kuin pari euroa/kipale. Pyysin Jussia kuvausavustajaksi ja tallensin aidosti todella pelottavan otoksen.. Ihan ensimmäisenä en kyllä antaisi tuon näköisen tyypin lähestyä minua ruisku kädessä :D

Uudet kynät herättivät jonkin ihmeellisen, jo kauan piiloksissa olleen, tunnollisen oppilaan vaiston ja halusin hommata itselleni uuden penaalin. Sain kyllä Jussilta penaalin joululahjaksi, mutta se oli niin lyhyt, ettei sinne mahdu viivotinta. Sain siis "luvan" ostaa penaalin ilman minkäänlaisia loukaantumisia.
Olisin halunnut ostaa vaaleanpunaisen AngryBirds-penaalin, mutta hinta hirvitti sen verran, että päädyin puolet halvempaan pinkkiin muffinsipenaaliin. Tämä löytyi Tiimarista hintaan 5€.

Ostovimma se vain jatkuu ja jatkuu, käytiin nimittäin vielä Prismassakin. Sieltä Jussi bongasi hevostarvikeosaston, josta löytyi superkäteviä ratsastustoppahanskoja. Hanskoissa on siis sekä peukalo että pikkurilli erikseen, eli kolme keskimmäistä sormea säästyvät ultimatepaleltumiselta. Kerkesin kylläkin jo alkuviikosta ostamaan itselleni kympin toppasormikkaat ratsastukseen, mutta hetken mietittyäni viime viikkoa ja sitä, miten sormeni olivat umpijäässä, päätinkin sijoittaa vielä 13€ sopiviin hanskoihin.

Ompelurintamallakin on tapahtunut pientä elpymistä! Johtunee varmaan siitä, että minulla on pitkästä aikaa ollut hieman ylimääräistä aikaa ja olen voinut vain istahtaa surruttelemaan (tai todellisuudessahan tekemistä olisi vaikka muille jakaa, mutten jaksa nyt miettiä sitä).
Ostin Kontista II-laatuinen nahkatakki hintaan 2€. Nahka tuntui oikein laadukkaalta ja paksulta, eli täydelliseltä avaimenperiin. Tunnin verran me sitä takkia silputtiin, kunnes siitä oli jäljellä enää saumat ja vuori, vieressä notkui iso pino eri kokoisia nahanpaloja. Nyt ei pitäisi raaka-aine loppua kesken ihan lähiaikoina!

Villapaidan uusi elämä

Porin Kontissa oli viikonloppuna synttäritarjouksena kaikki vaatteet -50%, lisäksi oli tarjolla kahvia ja täytekakkua. Oltiin varmaan ainoat asiakkaat, jotka eivät olleet tulleet paikalle ilmaisen kakunpalan takia, sen verran porukkaa tungeksi kakkupöydän ympärillä. Me kierrettiin kakut kaukaa ja suunnattiin vaaterekeille etsimään sopivaa villavaatetta Ratitan haalarin raaka-aineeksi. Kolusin kaikki osastot ja mukaan lähti todella nätti lasten 50%villaa/50%akryyliä-paita. Ajatuksena oli pyörittää se pesukoneessa 60 asteessa, josko neulos olisi tiivistynyt sopivaksi villahaalaria varten.

Mönkään meni: paita ei kutistunut milliäkään... En siis saanutkaan tehtyä siitä Ratitalle haalaria. Sen sijaan sain tehtyä siitä vain Ratitalle paidan, Vilalle kaulurin ja olohuoneeseen vielä todella ihanan tyynyn! Huomattavasti alkuperäistä suunnitelmaa parempi lopputulos!

Paidan toinen hiha päätyi Ratitan ylle. Leikkasin vain kädenreiät, laitoin leveät resorit hihoiksi ja huolittelin helman. Valmis hihansuun resori tuli kätevästi hyödynnettyä kauluksena. Neuleen kuvio on vain niin ylinätti, että paidasta tuli aivan ihana.

Toinen hiha päätyi Vilan kauluriksi. Vilalla on useampi sellainen takki, joissa ei ole lainkaan kaulusta ja kylmillä keleillä tuntuu melko turhalta pukea koiralle kauheeton toppaliivi, kun koko kaula on täysin paljaana ottamassa kylmää vastaan. Neulehiha on oikein sopiva ratkaisu tähän ongelmaan ja sen saa tarvittaessa pysymään korvienkin suojana. Vila taitaa vain olla hieman eri mieltä tuosta korvien suojaamisesta :D

Taisin muistaakseni sanoa Jussille, ettei näytä niin myrtsiltä, kun hänenkin pärstänsä näkyy kuvassa. Lopputulos on melko ... pelottava.

Paidan loppuosasta, eli miehustasta ja selkämyksestä, syntyi muutamassa minuutissa koristetyyny. Jätin yläreunaan paidan kaula-aukon muotoa muistuttamaan tyynyn entisestä elämästä. Tätä vain ei raaskisi jättää sohvalle koirien tuhottavaksi :D

Nyt ei meinaa ajatus kulkea yhtään. Tönkköjen kirjoitusten vääntämiseen meni puoli tuntia ja kellokin näyttää sen verran, että pitäisi olla jo pitkälti unten mailla. Pikkasen nakertaa mieltä se, että vein Jussin juuri viikon lomien jälkeen kahdeksi viikoksi armeijaan. Jotenkin nuo pitkät lomat ja kiinniolot eivät vain millään sovi peräkkäin.. Onneksi Jussi kuitenkin lohdutteli, ettei hänellä ole enää yhtäkään henkilökohtaista vapaapäivää käyttämättä, eli yli kahden päivän vapaita ei ole enää tiedossa.. Ja jäljellä oleva yksi kiinniolo muuttuikin kahdeksi kiinnioloksi. Ei auta muu kuin tsempata: 52 aamua, eli ei paljoa paskaakaan, kuten eräs sanoisi ;)

Jarrupala

 Tänään tuli postissa viime viikolla tilaamani jarrupala. Ja mikäli joku erehtyi luulemaan, että jarrupalalla olisi jotakin tekemistä autojen kanssa, se joutunee nyt pettymään: tilattiin nimittäin jarrupala Vilalle! :D

Vila meni ja karkasi minulta pari viikkoa sitten sujahtamalla valjaistaan irti. Sen verran säikähdin tilannetta, etten enää ikinä tahdo sen toistuvan ja rupesin selvittelemään netistä, mitä kaikkia ratkaisuja asialle voisi olla. Espanjan katukoirien FB-ryhmään pistin kyselyä hyvistä valjaista, joista ei koira pääsisi sujahtamaan ja sain mainion vinkin: Kanashop valmistaa valjaisiin kiinnitettäviä jarrupaloja, jotka estävät koiraa pääsemästä väärällä hetkellä läpi valjaistaan. Vilan kokoiselle jarrupala maksoi 25€, mikä lienee melko pieni summa koiran "henkivakuutuksesta".

Jarru kiinnitetään valjaiden talutushihnalenkkiin ja se kiinitetään vyötärön ympärille napakasti. Tämä meidän jarru on säädettävissä, mikä mahdollistaa sen käyttämisen muidenkin valjaiden kanssa. Lisäksi siitä löytyy heijastinnauhaa, ja sehän on aina vain plussaa! Nyt ei enää tarvitse pelätä, että koira ryntää rekan alle tai muuta mukavaa..

Kuvamättöpostaus koiruuksista

Viime päivinä on harvinaisen paljon paistanut aurinko ainakin täällä Porin seudulla. Se on Jussin mukaan reservin aurinko, joka siellä paistelee.. Oli mikä oli, käytiin eilen kuvailemassa koiruuksia Noormarkussa. Ratitalla on lupa juosta pihassa vapaana, koska neiti tottelee kutsua ja tunnistaa oman nimensä, toisin kuin eräs toinen espanjooli, joka joutui tyytymään kohtaloonsa ja pysyi visusti kytkettynä flexiin.

Tuli räpsittyä iso kasa kuvia ja tiukan karsinnan jälkeen niitä jäi silti kauhea kasa tänne julkaistavaksi. Tiedossa on siis kuvamättöpostaus koiruuksista!

VILA

RATITA

Muokkasin Ratitalle Vilan vanhasta haalarista sopivan. Hieman piti kaventaa koko pituudelta ja lyhentää selänpituutta sekä lisätä nepparit pukemisen helpottamiseksi. Pienellä vaivalla ja nollabudjetilla sain oikein sopivan ja suloisen haalarin tuolle meidän vilukissalle.

Suomessa elää pingviinejä! Nyt se on vihdoin todistettu.

Pari yhteiskuvaa.

Valto-vanhus oli kolmikosta ehdottomasti se kaikkeista helpoin kuvattava!

Näkyvyyttä kirpparihintaan

Poikettiin Sofian kanssa kaupungilla eilen ja tapani mukaan ehdotin tietenkin kirpparillakin pyörähtämistä. Kuljin melko ripeästi ohi loossien (jottei mukaani tarttuisi mitään turhaa..), mutten pystynyt estämään vaistoani toimimasta: jos näen koiratarvikkeita, ne on vain ihan pakko penkoa. Harvemmin raaskin koirille mitään uutta tavaraa ostaa, joten kirppareilta koitan bongata valjaita, taluttimia ja vaatteita. Mahdollisimman edullisesti tietenkin. Ja tällä kertaa onni potkaisi oikein kunnolla: löysin täysin uuttavastaavan Hurtan heijastinsadetakin koossa 35 hintaan 5€. Jussi vain pyöritteli silmiään, mutta antoi minun ottaa takin mukaani, koska lupasin lahjoittaa muutaman koiranvaatteen hyväntekeväisyyteen. Jussi ei vielä siinä kohtaa tiennyt, että tuo samainen takki on myynnissä myös netissä, mutta hinnassa on yksi nolla perässä (kyllä vain! nettikaupoissa näytti olevan 50€ hintana!). Takki oli ihan totaalisen täydellinen Vilalle. Ei olisi voinut enempää olla sopiva! Ja nyt meinaan näkyy kilometrin päähän meidän hurtta!

Ratitalle hommasin heijastinliivin käymällä Elviksen vaatelaatikossa hieman varkaissa. Tämä liivi on kyllä minun itse ostama ja Elvikselle alun alkaenkin liian pieni. Lisäsin lisäpätkän tarranauhaa niin mahtui oikein mainiosti pikkuisen päälle.

Kirpparilta tarttui mukaani myös ihana farkkumekko. Alunperin Sofia otti tämän mukaansa ja kävi jopa sovittamassa. Pienten neuvotteluiden jälkeen päästiin kuitenkin hyvään kompromissiin: minä saan ostaa mekon jos lupaan lainata sitä ensi kesänä Sofialle. Oikein hyvä diili! Ja hintaa oli 5€.

H&M:llä oli kaikki ale-tuotteet kaksi yhden hinnalla. Sofia löysi itselleen 15€ maksavan mekon ja siinä sitten lyötiin viisaat päämme yhteen ja todettiin, että minun kannattaa myös ostaa jotain niin molemmat saa vaatteensa halvalla. Tiesin tasan tarkkaan, mitä ostaisin: ennen joulua himoitsemani toppaliivin, joka maksoi tuolloin 30€. Nyt sain sen sitten hintaan 7,5€!

Ompelukonekin on päässyt surisemaan, kun kokeilin FB:n Ompeluelämää-ryhmästä löytyvää tossukaavaa. Kaava oli koossa 37, mutta sen sai tosi helposti suurennettua kokoon 39. Tossuissa on fleecevuori ja ulkopuoli on trikoota. Ovat ihanan lämpimät villasukkien päällä!

Jussin pieni ylläri ja ensimmäinen ratsastustuntini

 "Rentoa tää inttielämä nykyisin!" t. Jussi

Tuollaisen kuvaviestin Jussi lähetti isälleen eilen. Saattoivat Lapin lomalaiset hieman ihmetellä, mistä on kyse, kun Jussinhan piti olla armeijassa perjantaihin saakka. En silti usko, että kukaan ikinä on yllättynyt niin paljoa kuin minä eilen koulusta tullessani: ensinnäkin Vilan kaulaan oli päivän aikana ilmestynyt sitruunapanta ja koiraportin asento oli muuttunut. Siinä kohtaa huolestuin omasta mielenterveydestäni kunnes huomasin maiharit ja inttitakin eteisessä! Hetken piti miettiä, että tänäänhän on tosiaan maanantai ja Jussi pääsee lomille perjantaina... Miten tämä on mahdollista? Rupesi melkeinpä pelottamaan. Sitten soi puhelin ja minut juuri kotiin heittänyt koulukaverini soittaa paniikissa, että "teiän auto on pöllitty! Joku ajoi just vastaan sillä ja oon ihan varma ettei se ollu Jussin isä ja lyön vaikka satasesta vetoo, että se oli teiän auto!". Samassa ovi aukeaa ja Jussi lampsii siviileissä sisälle ja ojentaa ruusun kouraan. En ymmärtänyt enää mistään mitään, mutta olin pirun onnellinen!

Koko ilta meni siihen, että sain aivoni ymmärtämään tilanteen: koska koko esikuntapatterin viikonloppulomat oli niin yllättäen peruttu, ne olikin päätetty vain siirtää ma-ti. Ja koska lomapäivät kannattaa käyttää hyvissä ajoin etteivät ne jää käyttämättä, oli Jussin koko tupa päättänyt anoa loppuviikon lomaa. He olivat siis päässeet maanantaina klo 8 lomille ja Jussi oli tullut tupakaverinsa kyydillä Poriin. Ja kaikki tämä kertomatta sanaakaan minulla! Siinä oli kyllä vuosisadan yllätys!

Tuliaisena intistä Jussi toi ison kasan tavaroita. Heille oli kuulemma sanottu, että varastosta pitää blokata kaikki pilalle mennyt pois ja kaiken, mikä ei ole vielä mennyt pilalle saa ottaa. Sain siis kaakaojauhetta, näkkäreitä, teetä, pikakahvia, hernekeittoa, lihapasteijan, pasta-bolognesea, vedenpuhdistutabletteja..

Ei olisi kyllä parempaa ajankohtaa voinut tälle yllätyslomalle osua: minulla on pari päivää vapaata koulusta ja menin eilen ensimmäistä kertaa ratsastamaan ja koko juttu jännitti/kauhistutti niin, että henkinen tuki oli tarpeen. Henkisen tuen lisäksi sain Jussilta myös intin poolopaitaa lainaksi. Lämpömittari näytti -14C ja tuo on kuulemme todella lämmin ja mukava paita päällä, ja niinhän se kyllä olikin.

Saavuttiin tallille hyvissä ajoin ja seurasin edellisen ryhmän tuntia. Siinä kohtaa teki jo mieli juosta pakoon: opettaja oli todella.. määrätietoinen ja kovaääninen ja melkeinpä pelottava. Jussi kuitenkin kannusti jäämään ja kokeilemaan edes kerran. Sain onneksi hevosen suoraan edelliseltä tunnilta, ettei minun tarvinnut laittaa mitään itse (en siis tosiaankaan osaa käsitellä hevosia!). Meitä oli ryhmässä viisi: minä ja 4 palosammutinta... Kiva!

Tunti alkoi hyvin, kun opettaja käski minun mitata jalustimet. En tietenkään ymmärtänyt, mitä piti tehdä ja vaikutin todelliselta urpolta. Sitten minulle tuotiin jakkara ja käskettiin mennä hevosen selkään. Hieman jännitti, kun edellisestä ratsastustunnista on tosiaan kymmenisen vuotta aikaa ja silloin ratsastin pienillä poneilla. Nyt edessäni oli amerikkalainen lämminveritamma, jonka säkäkorkeus oli vaatimattomat 168cm. Apua.

Useampaan otteeseen sain kuulla opettajan tiuskintaa, "no etkö sä muka osaa?". Ja ei, en tosiaankaan osannut. Siinä kohtaa, kun opettaja alkoi karjumaan minulle jotain sanaa, jonka merkitystä en tiennyt, en voinut muuta kuin huutaa itku kurkussa: "EN TIEDÄ MITÄ TUO TARKOITTAA. OLEN KÄYNYT RANSKANKIELISILLÄ RATSASTUSTUNNEILLA!". Loppui huutaminen hetkeksi..
Itse ratsastaminen oli ihan mahtavaa, mutta jatkuva tunne siitä, että minun pitäisi osata sitä ja tätä mutten silti osaa mitään, oli aika piinava. Onneksi ulkona oli pimeä, eikä kukaan huomannut, että kyyneleet vain valuivat poskilla, kun opettaja karjui vieressä. Tunnin lopuksi hän kuitenkin kysyi, että miltä tuntui ja sanoin rehellisesti, että oli todella kivaa, mutta tunne siitä, etten osaa mitään, on melko piinaava. Siinä kohtaa opettaja vakuutti, ettei minun todellakaan kuulukkaan osata mitään ja kysymällä asiat selviää. Varasin sitten tunnin ensi viikoksikin.

Autossa juteltiin Jussin kanssa siitä, miltä tunnilla oleminen tuntui ja Jussi oli ehdottomasti sitä, mieltä, että opettajalla vain oli sellainen tapa opettaa, eikä huuto ja karjuminen ollut mitään henkilökohtaista. Kaipa se sitten oli niin, en minä ainakaan aio luopua ratsastushaaveestani yhden kovaäänisen ratsastuksenopettajan takia..

Käteen tarttui tuulipuku

Koulukaverilta tuli aamulla viestiä, että hänen autonsa on hyytynyt ja minun pitää tulla hakemaan tai hän ei pääse kouluun. Meillä oli tänään koulussa kuntosalitunti enkä kyllä olisi siitä yksin selvinnyt, eli pakon edessä lähdin kauhealla kiireellä noukkimaan hädässä olevaa kamua toiselta puolelta kaupunkia. Ja loogisestihan, koska olin hänet tuonut kouluun, jouduin myös viemään takasin kotiin. Eipä se muuten olisi niin haitannut, mutta minulla loppui koulu 11.30 ja hänellä 12.30, elikkä sain odotella tunnin koululla täysin tyhjän panttina. Siinä sitten, kun olin vihdoin vapaa ja kerran valmiiksi autolla liikkeellä, pistäydyin Kirppis Satakunnassa (paha virhe!).

Löysinpä siinä sitten itselleni uuden tuulipuvun hintaan 4,8€. Vanhat tuulipukuhousuni ovat useamman vuoden vanhat, elikkäs nykyään ne meinaavat revetä joka liikkeessä (ei, en toki ole levinnyt viime aikoina..). Lisäksi niissä on reikä polven kohdalla, kun kaaduin lukion ekalla suunnistuksessa :D. Uudet housut ovat ehjät ja kaikinpuolin sopivat.

"Valitettavasti" housujen mukana tuli myös todella nätti takki, joka kokonsa puolesta oli todella sopiva. Puku on siis Umbron ja hyvässä kunnossa, kun kerkesin jo korjaamaan rikkinäisen taskuvetoketjunkin. En ymmärrä miten puku näyttää kuvassa mustalta, kun se todellisuudessa on harmaa..

Löysin myös siistikuntoisen ohuehkon fleecejakun, jossa oli niin herkulliset värit, etten malttanut olla ostamatta sitä. Koko on minulle liian iso, mutta veikkaanpa, että äiti kyllä huolii tämän ilomielin. Maksoi 5€.

Vajaan parin tunnin päästä voinkin lähteä ajelemaan kohti sotkua. Hieman kirpaisee katsella kelloa, kun alkuperäisen suunnitelman mukaanhan minun olisi pitänyt saada Jussi viikonlopuksi lomille tänään klo 15.30. Ei paljoa harmita..

Ja taas pääsi äiti sanomaan..

..."saisit nyt jo lopettaa sen kirpparilla käymisen, kun sinne sun vaatehuoneesees ei mahdu enää mitään". Joo, tottahan tuo, mutku välillä on vain pakko... Tällä kertaa mukaan lähti "vain" kaksi hametta ja kolme toppia.. MUTTA puolustaudun sillä, että nuo maksoivat yhteensä vain 10€! Aika vähän tuollaisesta läjästä rytkyjä.
Ensimmäinen hame on H&M:n pallohame, jossa on ihanan joustava vyötäröosuus. Tämä maksoi 2€.

Toinen hame oli myös H&M:n, musta vyötärölle asettuva, jossa on hieman pallohelmaa. Hiukan epäilin mahtaako tämä istua päälleni, mutta vyötäröllä olevien kuminauhojen ansiosta istuvuus on perfect. Hame maksoi 3€. Musta pitsitoppi oli Vilasta, hintaa 1€.

Mustan pitsitopin lisäksi ostin myös vaalean liilankin pitsisen topin, mutta annoin sen jo Sofialle ennen kuin kerkesin kuvata. Kolmas toppi oli Marwinin urheilutoppi hintaan 3€. Ajattelin laittaa tämän huomenna kouluun, kun meillä on joku typerä kuntosalitunti (miksi!?). Saa nähdä päädynkö sittenkin perus-t-paitaan, kun minussa ei ole tippaakaan tuota urheilijan ainesta, joten en ihan viihdy urheiluvaatteissa..

Kirpparireissun jälkeen kokeilin onneani ja soitin ratsastuskoulu Chapeliin. Siinä sitten menin ilmoittautumaan maanantaiksi itseni ratsastustunnille! Jännittää, pelottaa, kauhistuttaa ja kaikkea muutakin. Olen tosiaan viimeksi ratsastanut joskus 10 vuotta sitten ja lopettanut "urani" pudottuani ja murrettuani ranteeni. Pari kertaa ollaan käyty Lapissa ratsastamassa vaellushevosille, mutta siinä ei pitänyt paljoa muuta tehdä kuin istua ja nauttia maisemista. Nyt pitäisi kai osata vähän muitakin juttuja. Uskon kyllä, että opin ainakin perusjutut nopeasti, kun ne tuolla jossain takaraivossa kerran jo ovat. Jos mahdollinen uusi harrastukseni johonkin katkeaa niin tuskin siihen, ettenkö oppisi juttuja vaan lähinnä siihen, että opiskelijan budjetti huutaa hoosiannaa, kun yksi tunti maksaa 24€. Onneksi olin koko joululoman töissä niin voin hyvin mielin ainakin muutaman kerran käydä hevostelemassa!

Kävin heti riemuissani kertomassa äitille, että menen taas pitkästä aikaa ratsastamaan. Siinä sitten ruvettiin pohtimaan, mitä mahdan pistää päälleni ja lopputulos oli, etten tosiaankaan tiedä. Nykyiset toppahousuni eivät kestä kyykistymistä repeämättä ja ainoa takki, jonka voin uhrata haisemaan hevosenlannalta olisi valkoinen, eikä se nyt oikein sovi. Lähdiin siis Citymarkettiin etsimään jotain sopivaa.
Ensinnäkin lämpimät housut. Nämä todellisuudessa kirkkaan pinkit toppahousut roikkuivat lastenosaston alerekissä. Koko oli 160cm enkä kyllä uskonut näiden mahtuvan päälleni, mutta piruuttani sovitin ja yllätyin: juuri sopivan kokoiset! On se vaan niin kätevää, kun on sen verran kääpiö, että mahtuu lastenvaatteisiin. Toppahousut maksoivat nimittäin vain 20€ (norm. 40€)! Eivät kylläkään pidä vettä, mutta väliäkö tuon?

Ja näissä on söpöt henkselitkin!

 Lisäksi Citymarketistä lähti mukaan Skilan fleecejakku tarjouksesta, 20€.

Menin "aamulla" vasta klo 12.45 kouluun, joten kerkesin ennen sitä hieman ompelemaan. Minuun iski jokin ihme ompeluinnostus ja ryhdyin tekemään valmiiksi ennen joulua äitille aloittamaani paitaa. Käytin varastoista löytyviä Triteksin trikoita ja kaavana Joka Tyypin Kaavakirjasta raglanpaita muokattuna. Käytin pohjana XL-kokoista kaavaa ja paidasta tuli kyllä turhan leveä, mutta koska tämä on koti- ja työvälipaidaksi vain tarkoitettu, en usko turhan leveyden haittaavan ketään.

Lisäksi surautin itselleni uuden seeprakuvioisen pipon.

 Minulla taitaa olla elämässäni jokin tietty vakio kuikuttelevia objekteja päivää kohden. Yleensähän se on Vila, joka ryppyilee, mutta tällä kertaa, kun koiruudet ovat hoidossa, se olikin vaihteeksi tuo Jussi Audi-armas, jolle tuli varhaisteini-ikä.. Ensiksi en saanut ovia auki, kun avaimen painikkeet eivät vain yksinkertaisesti toimineet vaikka kuinka rämpytin. Eipä myöskään onnistunut ovien avaaminen manuaalisesti, kun se yksi ainut lukkopesä, joka autosta löytyy oli umpijäässä ja arvatkaapas vain, missä lukkosula on? No hansikaslokerossa tietenkin.. Koulun jälkeen kaverini poikaystävä tuli katsomaan, mistä on oikein kyse ja tottakai ovet aukesivatkin ensimmäisellä painalluksella.. Ihan kiva siinä selitellä, että kun ne ihan tosi ei toiminu aiemmin.
Nyt pääsen jo autoon sisälle, mutta heti käynnistämisen jälkeen ilmestyy näytölle jäähdytysnesteestä varoittava kuva. Silloin ei ilmeisesti saa ajaa, joten pikainen puhelu Jussin isälle, joka ystävällisesti tuli melkein heti tarkistamaan tilanteen ja soitti huoltoon, josta käskettiin tulla näyttämään autoa. Eipä tuo muuten olisi niin ärsyttänyt, mutta kun auto oli juuri viime viikolla astetta tyyriimmässä huollossa, joten olisi voinut olettaa ettei mitään vikoja ilmene ihan seuraavalla viikolla kuitenkaan. Mönkään meni luulot ja autossa tosiaan oli liian vähän jäähdytysnestettä. Onneksi asia korjaantui nopeasti, eikä mikään ehtinyt räjähtämään tai muuten vain tuhoutumaan..

Kertakäyttöastioita inttiin

Armeijassa on kuulemma sellainen sääntö, että sitten kun on palvellut 180vuorokautta, on lupa tehdä ihan mitä vaan. Tai tuo taisi kylläkin olla Jussin oma tulkinta asiasta. Tuskin ihan näin on, mutta paljon "vapautuksia" saa kuitenkin: esimerkiksi pakkiruokailut voi suorittaa kertakäyttölautasilta ja muutenkin voi yleisilmeeltään olla varsin gonahtanut, ilman että asiasta kukaan huomauttaa.
Sovittiin Jussin porukoiden kanssa, että mennään yhdessä moikkaamaan Jussia sotkuun tänään ja samalla lupasin viedä Jussille viikonloppuna unohtuneet kertakäyttöastiat, eli pahvilautasia ja muovimukeja. Olin sopivasti käynyt viime viikolla Prismassa ja ostanut puoleen hintaan mitä ihanampia Muumi-lautasia ja merirosvomukeja. Kysyin piruuttani, voinko tuoda ne ja ihme kyllä Jussi vastasi, että se olisikin melko päheetä syödä Muumi-lautaselta soppaa keskellä metsää. En sitten tiedä mitä isoherrat asiasta mahtavat sanoa, joten vein Muumien ja merirosvojen lisäksi tavallisia valkoisia muovimukeja ja hillityn vihreäkuviollisia pahvilautasia.

Juotiin kaakaot ja syötiin sämpylät sotkussa, mutta siellä oli juuri alkamassa jokin infotilaisuus alokkaille. Lähdettiin siis tuota lenkkareissa kulkevaa massaa pakoon Kankaanpään Heseen siksi aikaa, kun Jussin porukat kävivät kaupassa.

GonaJussi. Olin juuri ennen kuvan ottamista kerennyt huomauttamaan, että hihan suomenlipputarra oli kiinnitetty väärinpäin.. Muistan, kuinka ensimmäisillä viikoilla Jussi kertoi ihan järkyttyneenä, että joku oli kiinnittänyt suomenlippunsa väärin päin! Ja kuinkas itselleen kävi..? :D

Minulle oli tullut Facebookissa viesti, josta löytyi video vuoden takaa. Videon alussa näkyy meidän Vila Vallaton, hieman eri kuosissa kuin nyt kylläkin. Kyllä on koira ollut räihnäinen tuolloin! Ei melkein meinaa tunnistaa samaksi, kun turkki on parantunut niin valtavasti..