Ja taas pääsi äiti sanomaan..

..."saisit nyt jo lopettaa sen kirpparilla käymisen, kun sinne sun vaatehuoneesees ei mahdu enää mitään". Joo, tottahan tuo, mutku välillä on vain pakko... Tällä kertaa mukaan lähti "vain" kaksi hametta ja kolme toppia.. MUTTA puolustaudun sillä, että nuo maksoivat yhteensä vain 10€! Aika vähän tuollaisesta läjästä rytkyjä.
Ensimmäinen hame on H&M:n pallohame, jossa on ihanan joustava vyötäröosuus. Tämä maksoi 2€.

Toinen hame oli myös H&M:n, musta vyötärölle asettuva, jossa on hieman pallohelmaa. Hiukan epäilin mahtaako tämä istua päälleni, mutta vyötäröllä olevien kuminauhojen ansiosta istuvuus on perfect. Hame maksoi 3€. Musta pitsitoppi oli Vilasta, hintaa 1€.

Mustan pitsitopin lisäksi ostin myös vaalean liilankin pitsisen topin, mutta annoin sen jo Sofialle ennen kuin kerkesin kuvata. Kolmas toppi oli Marwinin urheilutoppi hintaan 3€. Ajattelin laittaa tämän huomenna kouluun, kun meillä on joku typerä kuntosalitunti (miksi!?). Saa nähdä päädynkö sittenkin perus-t-paitaan, kun minussa ei ole tippaakaan tuota urheilijan ainesta, joten en ihan viihdy urheiluvaatteissa..

Kirpparireissun jälkeen kokeilin onneani ja soitin ratsastuskoulu Chapeliin. Siinä sitten menin ilmoittautumaan maanantaiksi itseni ratsastustunnille! Jännittää, pelottaa, kauhistuttaa ja kaikkea muutakin. Olen tosiaan viimeksi ratsastanut joskus 10 vuotta sitten ja lopettanut "urani" pudottuani ja murrettuani ranteeni. Pari kertaa ollaan käyty Lapissa ratsastamassa vaellushevosille, mutta siinä ei pitänyt paljoa muuta tehdä kuin istua ja nauttia maisemista. Nyt pitäisi kai osata vähän muitakin juttuja. Uskon kyllä, että opin ainakin perusjutut nopeasti, kun ne tuolla jossain takaraivossa kerran jo ovat. Jos mahdollinen uusi harrastukseni johonkin katkeaa niin tuskin siihen, ettenkö oppisi juttuja vaan lähinnä siihen, että opiskelijan budjetti huutaa hoosiannaa, kun yksi tunti maksaa 24€. Onneksi olin koko joululoman töissä niin voin hyvin mielin ainakin muutaman kerran käydä hevostelemassa!

Kävin heti riemuissani kertomassa äitille, että menen taas pitkästä aikaa ratsastamaan. Siinä sitten ruvettiin pohtimaan, mitä mahdan pistää päälleni ja lopputulos oli, etten tosiaankaan tiedä. Nykyiset toppahousuni eivät kestä kyykistymistä repeämättä ja ainoa takki, jonka voin uhrata haisemaan hevosenlannalta olisi valkoinen, eikä se nyt oikein sovi. Lähdiin siis Citymarkettiin etsimään jotain sopivaa.
Ensinnäkin lämpimät housut. Nämä todellisuudessa kirkkaan pinkit toppahousut roikkuivat lastenosaston alerekissä. Koko oli 160cm enkä kyllä uskonut näiden mahtuvan päälleni, mutta piruuttani sovitin ja yllätyin: juuri sopivan kokoiset! On se vaan niin kätevää, kun on sen verran kääpiö, että mahtuu lastenvaatteisiin. Toppahousut maksoivat nimittäin vain 20€ (norm. 40€)! Eivät kylläkään pidä vettä, mutta väliäkö tuon?

Ja näissä on söpöt henkselitkin!

 Lisäksi Citymarketistä lähti mukaan Skilan fleecejakku tarjouksesta, 20€.

Menin "aamulla" vasta klo 12.45 kouluun, joten kerkesin ennen sitä hieman ompelemaan. Minuun iski jokin ihme ompeluinnostus ja ryhdyin tekemään valmiiksi ennen joulua äitille aloittamaani paitaa. Käytin varastoista löytyviä Triteksin trikoita ja kaavana Joka Tyypin Kaavakirjasta raglanpaita muokattuna. Käytin pohjana XL-kokoista kaavaa ja paidasta tuli kyllä turhan leveä, mutta koska tämä on koti- ja työvälipaidaksi vain tarkoitettu, en usko turhan leveyden haittaavan ketään.

Lisäksi surautin itselleni uuden seeprakuvioisen pipon.

 Minulla taitaa olla elämässäni jokin tietty vakio kuikuttelevia objekteja päivää kohden. Yleensähän se on Vila, joka ryppyilee, mutta tällä kertaa, kun koiruudet ovat hoidossa, se olikin vaihteeksi tuo Jussi Audi-armas, jolle tuli varhaisteini-ikä.. Ensiksi en saanut ovia auki, kun avaimen painikkeet eivät vain yksinkertaisesti toimineet vaikka kuinka rämpytin. Eipä myöskään onnistunut ovien avaaminen manuaalisesti, kun se yksi ainut lukkopesä, joka autosta löytyy oli umpijäässä ja arvatkaapas vain, missä lukkosula on? No hansikaslokerossa tietenkin.. Koulun jälkeen kaverini poikaystävä tuli katsomaan, mistä on oikein kyse ja tottakai ovet aukesivatkin ensimmäisellä painalluksella.. Ihan kiva siinä selitellä, että kun ne ihan tosi ei toiminu aiemmin.
Nyt pääsen jo autoon sisälle, mutta heti käynnistämisen jälkeen ilmestyy näytölle jäähdytysnesteestä varoittava kuva. Silloin ei ilmeisesti saa ajaa, joten pikainen puhelu Jussin isälle, joka ystävällisesti tuli melkein heti tarkistamaan tilanteen ja soitti huoltoon, josta käskettiin tulla näyttämään autoa. Eipä tuo muuten olisi niin ärsyttänyt, mutta kun auto oli juuri viime viikolla astetta tyyriimmässä huollossa, joten olisi voinut olettaa ettei mitään vikoja ilmene ihan seuraavalla viikolla kuitenkaan. Mönkään meni luulot ja autossa tosiaan oli liian vähän jäähdytysnestettä. Onneksi asia korjaantui nopeasti, eikä mikään ehtinyt räjähtämään tai muuten vain tuhoutumaan..