torstai 28. helmikuuta 2013

Ratitan uudet vaatteet

Kierreltiin viikonloppuna kirpparilla ja käteeni tarttui aivan ihana vaaleanpunainen koirantakki, jonka mukana tuli myös vaaleanpunainen timanttipanta. Hengitystä pidätellen kurkkasin, minkä kokoinen takki on ja olihan sen pakko olla juurikin kokoa Ratita eli size 30! Jotenkin pääkoppani ei ihan olisi sallinut minun jättää ostamatta Ratitalle sopivaa vaaleanpunaista takkia+timanttipantaa, kun yhteishintaakin oli vain 10€ (tavarat olivat siis täysin uudenveroisia, alkuperäisessä paketissaan, jossa oli vielä hintalappukin päällä, 44€). Valitettavasti pääkoppani ei ollut yksin vastuussa ostopäätöksestä ja sainkin melko kovasti perustella Jussille, miksi Ratita muka tarvitsee kyseisiä vermeitä. Minun mielestäni on täysin epänormaalia edes ajatella, etteikö koiraneiti muka tarvitsisi timanttipantaa!?


Sain näköjään tahtoni läpi, jes!


Takissa on ihanan pehmeä fleecevuori ja päällinen on taipuisaa sadekangasta. Pantakin oli juuri sopivan mittainen Ratitalle! Ylisöpöä!


Huppu päähän ja menoksi ;)


Koiralinjalla jatkaakseni, muutama kuva väsähtäneistä koiruuksista. Älysin laittaa kameraan pitkän putken, joten kuvaaminen onnistui kauempaa eivätkä koirat edes tajunneet olevansa tähtäimessä. Yleensä jos lähestyn kameran kanssa, Ratita luikkii pakoon ja Vila näyttää hölmöltä.





Maailman turhauttavin asia? No tämä! Eli pissailualustaksi jätetyn sanomalehden viereen kuseminen.. Argh! :D


Kauppareissulla käytiin Iccon eläinkaupassa ja ostin koirille yllätysherkkupussin kahdella eurolla. Kotona availtiin pussia jännityksellä odottaen, että mitä sieltä paljastuukaan. (huomaa herkuille uskollinen Vila jonottamassa omaansa :D)


Siinä oli viikonlopun juttuja. Eilen olin käymässä sotkussa ja tänään käytiin Jussin porukoitten ja itse tykkimiehen kanssa syömässä Kankaanpäässä.
Tänä aamuna paistoi niin ihanasti aurinko, kun vein koiria ulos, että innostuin pukeutumaan shortseihin. Ihan paljain kintuin en sentään lähtenyt kohti Kankaanpää, oli minulla siellä sukkahousut alla :D


Löysin koirakuvien seasta yhden Jussikuvankin!


tiistai 26. helmikuuta 2013

Pieni keijukaistyttönen


Käytiin lauantaina koirapuistoilemassa ja otin kameran mukaani. Tarkoituksenani oli kuvata molempia koiria, mutta Vila keskittyi haukkumaan kaikki ohi ajavat pyöräilijät ja näkökenttään tulevat koirat, että päädyinkin sitten napsimaan söpöjä kuvia vain Ratitasta. Vilalle oma vika pikku sika jos ei osaa käyttäytyä edes koirapuistossa!


Ratita on niin ihana pieni enkelityttönen, myös luonteeltaan.




Vila on possu.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Vähän täytettä vaatehuoneeseen

Minun vaatehuoneenihan on niin kovin tyhjä, että sinne piti ehdottomasti saada vähän täytettä (lue: vaatehuoneeni on niin täynnä etteivät nuo uudet vaatteet edes mahdu sinne..)
Oli miten oli, kävin taaas kerran kirpparilla ja ostin taaas kerran jotain sieltä. "Hups" ei taida enää riittää, olisko aika hakeutua hoitoon? :D

Vaaleanoranssi (vai mikä lie persikka) ohut (juoksu)takki, 4€. Kokolapussa luki S ja luotin siihen. Kotona rupesin kuitenkin epäilemään, oliko se sittenkin miesten S! Jussi vakuutti, ettei miehet käytä tuollaisia takkeja, eli kyseessä on vain äärettömän iso naisten S-koko. Tämä on sitä varten, kun alan juoksemaan (ahahaha, hyvä vitsi! Ei näillä polvilla!). Todellisuudessa ostin takin siinä toivossa, että Sofia innostuisi siitä ja haluaisi sen, mutta XL-kokoa vastaava säkki ei tainnutkaan olla ihan niin hieno :D
Valokuvaajastani on tullut turhan vaativa.. Enää ei riitä, että törötän kuin kalapuikko ja tuijotan kameraan. Nyt piti kuulemma esittää olevansa urheilija.. Mitä ne urheilijat sitten tekee? No venyttelee!



Alitajuntani yrittää ilmeisesti kasvattaa urheilumotivaatiotani kirpparilöytöjen avulla. Löysin urheilutopin 1,2€. Olen mennyt lupaamaan sekä Jussille että Sofialle, että hommaan salikortin kunhan tästä pikkaisen vielä ryhdistäydyn. Liikkuminenhan olisi muuten tosi jees jos voisin ensin käydä nurkan takana vaihdattamassa polveni. Pienikin polvia rasittava urheilusuoritus saa kintut särkemään ihan älyttömästi. Onko se helvetillinen särky sen liikunnan arvoista? No ei, ainakaan minun mielestäni!


H&M:n poistojen poistot-alerekistä löytyi vitosella kivan värinen neule. Tässä ei ole mitään kiinnitysmekanismia ja ajattelinkin kaupassa, että lisään eteen pari hakasta. Sovittelun päätteeksi totesinkin, että tämä on juurikin kiva tälläisenä viittana.


Jussikin pistäytyi hurjaksi ja osti itselleen vitosen t-paidan H&M:stä. Vaikka herralta löytyy pari miljoonaa t-paitaa, ne ovat kaikki printtipaitoja. Uusien housujen kanssa piti saada yksivärisiä yläosia ja päädyttiin kivan siniseen.
Miksi Jussi hallitsee tuon kuvattavana olemisen niin paljon paremmin kuin minä!? Käskin laittamaan uuden paidan päälle, että saan kuvattua sen ja parilla otoksella homma oli valmis.. Tai sitten minä olen vain niin hyvä kuvajaa ;)


Hahaa! Tj23! Eli "ensimmäinen luukku suklaakalenterista avattu" (harmi kun joulukalentereita ei enää myydä.. Olisin halunnut sellaisen!). Aamujen vähäisyydestä johtuvaa riemua hieman rajoittaa Jussin ensi viikonlopun kiinniolo, auts. Mutta se on vihoviimeinen gines! Ikinäikinäikinä!

PS. En minä aina ole ollut laiska liikunnanvihaaja! Sofia oli löytänyt tämän vanhan Parlööri-lehdessä ilmestyneen jutun ja oli viskannut siitä kuvan sähköpostiini. Olen todistetusti jaksanut joskus juosta 1500m! Ja oli minulla C-tulos kolmiloikastakin! Eikä se Cooperissakaan kauas jäänyt :D

Päivä kuvina, lauantai 23.2

Ensimmäinen "päivä kuvina"-postaukseni.. Saa nähdä tuleeko tästä yhtään mitään :D

Herättiin kymmenen maissa ja Jussi lähti viemään koiria ulos. Minä sen sijaan makasin sängyssä vielä tunnin, kun ei vaan löytynyt jaksoa nousta ylös :D Jussi olisi ehdottomasti halunnut ottaa päivän ensimmäisen kuvan minun naamataulustani, mutta tiukkojen neuvottelujen päätteeksi sovittiin, että säästetään lukijat järkytykseltä ;)


Sitten valmistauduttiin lähtemään kaupungille ja käymään Jussin äidin kanssa kahvilla.


Kotiin jäi odottelemaan kaksi masentunutta nelijalkaista..


Käytiin Petra's Cafe:ssa ja herkuteltiin oikein kunnolla. Oli kyllä aamiainen minun makuuni! :D


Kaupungilla pyöriskelyn jälkeen päädyttiin vielä kirpparille, jossa oltiinkin sitten valomerkkiin asti. Mukaan lähti kasa tavaraa, jälleen kerran. Salkkarit-peli on Minkalle, itselleni ostin tuubihuivin ja Kilon poliisi-kirjan. Jussi osti Suljettu saari-leffan.


Kotona meitä oli vastassa tuollainen onnellinen minimaneto (toinen koiruus oli tietenkin pöydän alla piilossa..). Ja mekin olimme aivan yhtä onnellisia: ei yhtäkään lätäkköä lattioilla!


Lähdettiin viemään koiria ulos ja pistäydyttiin koirapuistossakin. Valitettavasti tuo koirapuistoilu on nykyään melko mahdotonta, kun Vila luulee omistavansa koko puiston ja räksyttää kaikelle/kaikille ohi menevälle. Ja se on noloa. Ja muita koiria neiti ei salli lainkaan hänen puistoonsa.. Se mikään koirapuisto ole vaan Vilanpuisto!


Illemmalla lähdettiin vielä kaupan kautta Noormarkkuun tekemään ruokaa. Tehtiin toiseen kertaan sitä pari viikkoa sitten mökillä kokeiltua tortilla-jauhelijavuokamitälietä. Ennen uuniin menemistä:


Ja tarjoiluvalmiina. Oli hywää!


Syömisen jälkeen mentiin sulattelemaan ähkyämme telkkarin pariin ja palattiin takaisin kotiin. Kotona katsottiin vielä Musta Dahlia-leffa, joka oli vähintäänkin omituinen. Tai oikeastaan se oli niin hankala, etten tajunnut yhtään mistä oli kyse..


Siinä oli meidän peruslauantai ;)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Vala I/13 @Niinisalo

Minulle ei riittänytkään yhdessä sotilasvalassa käyminen (eli Jussin vala elokuussa Teuvalla), vaan pitihän tuo I/13-erän valakin käydä seuraamassa.


Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, en suinkaan lähtenyt Niinisaloon saakka kuuntelemaan itse valatilaisuutta vaan menin katsomaan Jussia, joka toimi koko päivän sotilaspoliisin tehtävissä (eli ohjasi liikennettä ja valvoi yleistä järjestystä).



Onneksi Sofia lähti minulle seuraksi! Olisi muuten voinut tulla ihan pikkaisen tylsää, kun vala alkoi klo 11 ja Jussi pääsi lomille 16.30. Hyvässä seurassa sain loistavasti tuon ajan kulumaan tutustuen varuskunnan rakennuksiin ja syömällä sotkussa.


Niin ja olihan Sofiasta kuvausapuakin, kun yritin muka huomaamattomasti käydä poseeraamassa muonituskeskuksen ovien edessä partioivan sotilaspoliisin vieressä. Kyllähän me hetkeksi siihen jäätiin juttelemaankin, mutta aina kun liki kulki jokin isoherra, Jussi rupesi selittämään "ulos pääsee joko tuota kautta tai sitten tätä reittiä..". Siis enhän mä tuota heijastinliiviheppua tunne, kunhan vain pysähdyin kysymään neuvoa.


Alokkaat, tai siis tuoreet tykkimiehet, pääsivät lomille klo 15. Jussin (+muiden sotilaspoliisien tietenkin) oli määrä ohjata lähtevät autot vielä pois alueelta, joten mentiin siksi aikaa Sofian kanssa sotkuun venailemaan. Käppäiltiin Kasarmitietä (eli kasarmin alueen halki menevää pitkää suoraa tietä) kohti portteja, mutta jäinkin napsasemaan pari kuvaa lomapuhuttelua kuuntelevista tykkimiehistä.


Sitten kuului "LOMALLE POISTU" ja koko yli satapäinen joukko lomille hamuavia varusmiehiä lähtivät säntäämään meitä kohti. Tuli kiirus loikata pois tieltä lumihankeen, ettei vaan jääty alle :D


Itse valahan oli jälleen kerran hieno tilaisuus ja oli mukava esitellä Sofialle paikkoja ikään kuin olisin niistä jotain tiennyt. Tuolla kulkiessani ja selittäessäni Sofialle, että "tuolla tyypillä on luutnantin natsat ja tuo on alikersantti" tajusin, että tiedän ihan liikaa armeijasta siihen nähden, etten ole itse käynyt sitä.

torstai 21. helmikuuta 2013

Kaaauan odottamani kortti

Lähetin Jussille ensimmäisen kortin joskus alokaskaudella, eli silloin kun TJ oli vielä reilut 200. Siitä lähtien olen odottanut saavani edes jonkunnäköistä etanapostia Niinisalon suunnalta. Pari kuukautta sitten turhauduin odottelemiseen ja vinkkasin Jussille, että posti kulkee myös sieltä suunnasta tänne. Ja ihan kädestä pitäen näytin, missä Sotkun postilaatikko sijaitsee. Sitten odottelin.
Ystävänpäivänä pengoin roskapostit erityisen tarkkaan, olin ihan varma, että nyt olisi kortti odottamassa. No löytyihän silloin pari korttia, muttei Jussilta kylläkään.
Tänään olin viskaamassa Sokoksen kuvastoa lehtiroskikseen, kun jokin ylempi voima pakottikin minut selaamaan sen äkkiä läpi. No mitä sieltä löytyikään? Jussin lähettämä kortti, vihdoin ja viimein! Ja minä meinasin tosiaan heittää sen roskikseen :D



Tänään on TJ-27. Eilen oli jäljellä tasan neljä viikkoa armeijaa.. Mitä ihmettä!? Nyt alkaa olemaan nuo luvut jo niin pieniä, ettei niitä kykene edes käsittämään.. Siis 27 aamua eikä minun tarvitse enää ikinäikinäikinä ajaa Niinisaloon räntäsateessa säkkipimeällä. Ei tarvitse enää tuntea itseään äärimmäisen yksinäiseksi, eikä myöskään koittaa selvitä arjen rulianssista aivan yksin. Eikä enää niitä joka iltaisia yli tunnin mittaisia puheluja, joista tulee korvalehti kipeäksi! Mää oon niiin happyyy!
Ja tässäpä taas kuvaa virallisesta TJ-kalenterista (,joka taitaa itseasiassa olla päivällä myöhässä.. hmm.). En malta odottaa päivää, jona saan ruksata tuon vihoviimeisenkin ruudun ja voin suurta mielihyvää tuntien repiä tuon aivan järkyttävän ruman kartongin pois eteisen kaapinovesta! Eihän se ole ollut seuranani kuin reilut puoli vuotta, yök!


Huomaan itsekin, että kirjoitan Jussin armeijasta ihan kuin olisin itse siellä ottamassa paskaa niskaani.. Minä se vain täällä kotona istun koneella ja syön wokkia, kun Jussi taitaa näillä hetkillä joko kantaa huomista valatilaisuutta varten aitoja paikoilleen tai harjoitella liikenteenohjausta (esittämällä autoa..). Silti ollaan tultu Jussin kanssa siihen lopputulokseen, että koko armeija on minulle paljon isompi juttu kuin Jussille itselleen. Hän vain tekee, mitä käsketään. Kuka meikäläistä käskisi..?

ps. Olisin voinut heittää tietokoneen parvekkeelta alas viime yönä, kun selailin koulun sähköpostiani. Olin pistänyt harjoitteluani ohjanneelle opettajalle kyselyä, miksi harjoittelun opintopisteet eivät vieläkään ole napsahtaneet WinhaWilleen (9OP, ihan tuntuva määrä). Sainpa nyt sitten vastauksen tähänkin asiaan: minulla on puoli tuntia harjoitustuntia korvaamatta! Siis PUOLI TUNTIA. Meillä oli harjoittelutunteja koululla 20h ja itse harjoittelua oli 200h. Olen ollut tuosta 220 tunnista 30min poissa ja tämän takia opintopisteeni jäivät roikkumaan viime lukukaudelta, mikä taas tarkoittaa sitä, että Kelalta voi tulla vinee asiasta.. Eniten ärsyttää se, että olin tuon 30min Vilan kanssa eläinlääkärissä, kun aikaa ei saanut muuhun kohtaan kuin tuntien kanssa päällekkäin. Kävin kysymässä asiasta opettajalta ja hän sanoi, että periaatteessa tuo aika pitäisi korvata, mutta katsotaan nyt. Sen jälkeen tästä asiasta ei ole puhuttu mitään, joten oletin, että tuo "katsotaan nyt" tarkoitti että annetaan asian olla ja ollaan hissunkissun. Juu, ei ihan tarkoittanut sitä! Onneksi tuo kyseinen opettaja on jo läksinyt koulustamme, koska muuten saattaisin mennä ihan pikkaisen avautumaan tästä asiasta!
Mitäs sitä nyt sitten tekisikään sen puoli tuntia? Voin ihan ilomielin mennä vaikka seisomaan päälleni puoleksi tunniksi keskelle Porin toria mikäli vain saan nuo pisteeni!

Kotipizza naminami

Aika tasan kaksi kuukautta sitten lupasin Jussille, että tarjoan hänelle mäkin luukulta aterian mikäli hän jaksaa heittää ja hakea minut töistä lähes jokaisena joululoman päivänä. Jussille diili sopi oikein hyvin ja vain kerran jouduin hurauttamaan yksinäni seiskaksi töihin, kun Jussilla oli kuulemma pikkaisen heikko olo aamulla..

Mielestäni jääkylmään autoon istahtaminen klo 22 iltavuoron jälkeen... se on ihan järkyttävää! Siksi valmiiksi lämmitetty auto ja kuski, joka pystyy keskittymään liikenteeseen, on melko mahti juttu, kun itse on möhkinyt töissä koko päivän/illan.


Tänään tuli vihdoin aika toteuttaa lupaukseni, ja koska Kankaanpää cityssä ei tosiaankaan ole mäkin luukkua, päädyttiin Kotipizzan tiskille. Annoin Jussille luvan valita ihan mitä vain ja minä tietenkin maksaisin. Hetki siinä meni ruokalistaa tuijotellessa, kun se vaihtu puolen minuutin välein ruotsinkieliseksi ja taas suomenkieliseksi.. Tosi kätevä -,-
Minä päädyin VegeMonsteriin ja Jussi LihaMonsteriin. En edes muista, koska olen viimeksi syönyt Kotipizzassa, mutta pakko kyllä sanoa: yllätyin positiivisesti! Olihan nuo kalliimpia kuin peruskebab-pizzerioissa, mutta huomattavasti myös herkullisempia!




Kerettiin hetken verran syömään pizzojamme, kun pöydän viereen lampsi toppahousuihin pukeutunut mies ja kysäisi: "tahdotteko pehmikset jälkiruuaksi? Talo tarjoaa.". No totta hemmetissä me haluttiin! :D


Pizzan ja pehmiksen jälkeen meinattiin molemmat laatoittaa lattia uusiksi tai vähintäänkin kuolla ylensyöntiin.. Kohtuus - sitä vain ei ole.
Eipä sitten poikettukkaan lähipubissa kaljoilla, vaikka vähän silleen meinattiin (tai siis Jussi kaljalla, minä kokiksella. Olinhan sentään autolla liikkeellä!). Pyörittiin lopulta molemmat autoon ja köröteltiin hetkeksi Sotkuun vielä juomaan kahvikupposet (ja valittamaan pahaa oloa :D). Lähtiessäni huomasin, etteivät ihan kaikki olleetkaan päättäneet jättää kaljoja väliin: sotkun parkkipaikalle saapui autollinen varusmiehiä - ympäripäissään...
Jussi raotti minulle hieman totuuksia: mikäli varusmies palaa humalassa iltalomilta, siihen ei puututa mikäli hän pystyy omin jaloin kulkemaan. On siis ihan ok tulla täysin jurrissa takaisin kasarmille, mutta jos lähtee 5minuuttia etuajassa sotkuun, siitä seuraa kauhea tsembalo ja esitutkinta ja puhuttelu ja kirjallinen huomautus ja ja ja. Miksiii!? (ja tähän isi varmaan vastaisi: "sellaista se armeija on" ;)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Extreme makeover

Siivoilin viime vuoden lopulla Jussin vaatekaappia ja tajusin, että tyyppi omistaa vähintään 200 t-paitaa, 20 kauluspaitaa, 15 hupparia ja yhdet farkut. Lähes kolmessa vuodessa olen pikkuhiljaa alkanut kyllästymään iänikuiseen farkut&huppari-tyyliin, jossa Jussi yleensä esiintyy julkisilla paikoilla. Joskus harvoin hupparin saattaa korvata kauluspaita, mutta niitäkin on tullut katteltua jo ihan liikaa. Jussin vaatekaappi oli siis kipeästi uusien tuulien tarpeessa! Koska satuttiin olemaan koko viikonloppu pääkaupunkiseudulla hyvien shoppailumahdollisuuksien ääressä ja mukanamme oli varsin innokas makutuomari (eli Sofia), päätettiin lähteä hakemaan Jussille uutta tyyliä.


Beiget ja harmaat housut 50€/kpl, vaaleanharmaa vyö 30€ ja pari mustaa pitkähihaista paitaa 15€/kpl. Kaikki vaatteet ovat Jack&Jones, mutta osa ostettiin Ison Omenan J&J:sta ja osa Tapiolan Stockmannin nuortenosastolta.
Itsehän olin todella innoissani, kun Jussi suostui edes sovittamaan joitain muita housuja kuin farkkuja, mutta Jussi se vasta innoissaan uusista kuteista olikin! Illemmalla oli kova pohdinta: "kummat housut mä ny sinne leffaan laittasinkaan?". Ja sitten kuljettiin ryhti suorassa ja hymy huulilla, kun "mulla on nyt tää uus tyyli!". Ihana Jussi on söpö innostuessaan :)


Mekin löydettiin Sofian kanssa uudet "tyylit"! Ei varmaan kovin vaikea arvata, ketä esikuvanani toimi ;)



Shoppailureissulta tarttui mukaan myös uudet ruokailualustat koirille. Nämä löytyivät Ison Omenan Tigerista, 1€/kpl.


Prismasta löytyi ihania kertakäyttöastioita edullisesti 1€/pkt!



Tänään minulla alkoi kolmen päivän hiihtoloma! Jää kylläkin hiihtämiset vähemmälle, kun menen huomenna koko päiväksi lastenhoitajaksi ja perjantaina menen katsomaan uuden saapumiserän valaa (kurkkusalaattilandia tuntuu vetävän minua puoleensa...). Sentään torstai minulla taitaa olla kokonaan vapaata! Pitää katsoa mitä sitä keksisi vai meneekö koko vapaapäivä laiskotteluun..