torstai 21. helmikuuta 2013

Kaaauan odottamani kortti

Lähetin Jussille ensimmäisen kortin joskus alokaskaudella, eli silloin kun TJ oli vielä reilut 200. Siitä lähtien olen odottanut saavani edes jonkunnäköistä etanapostia Niinisalon suunnalta. Pari kuukautta sitten turhauduin odottelemiseen ja vinkkasin Jussille, että posti kulkee myös sieltä suunnasta tänne. Ja ihan kädestä pitäen näytin, missä Sotkun postilaatikko sijaitsee. Sitten odottelin.
Ystävänpäivänä pengoin roskapostit erityisen tarkkaan, olin ihan varma, että nyt olisi kortti odottamassa. No löytyihän silloin pari korttia, muttei Jussilta kylläkään.
Tänään olin viskaamassa Sokoksen kuvastoa lehtiroskikseen, kun jokin ylempi voima pakottikin minut selaamaan sen äkkiä läpi. No mitä sieltä löytyikään? Jussin lähettämä kortti, vihdoin ja viimein! Ja minä meinasin tosiaan heittää sen roskikseen :D



Tänään on TJ-27. Eilen oli jäljellä tasan neljä viikkoa armeijaa.. Mitä ihmettä!? Nyt alkaa olemaan nuo luvut jo niin pieniä, ettei niitä kykene edes käsittämään.. Siis 27 aamua eikä minun tarvitse enää ikinäikinäikinä ajaa Niinisaloon räntäsateessa säkkipimeällä. Ei tarvitse enää tuntea itseään äärimmäisen yksinäiseksi, eikä myöskään koittaa selvitä arjen rulianssista aivan yksin. Eikä enää niitä joka iltaisia yli tunnin mittaisia puheluja, joista tulee korvalehti kipeäksi! Mää oon niiin happyyy!
Ja tässäpä taas kuvaa virallisesta TJ-kalenterista (,joka taitaa itseasiassa olla päivällä myöhässä.. hmm.). En malta odottaa päivää, jona saan ruksata tuon vihoviimeisenkin ruudun ja voin suurta mielihyvää tuntien repiä tuon aivan järkyttävän ruman kartongin pois eteisen kaapinovesta! Eihän se ole ollut seuranani kuin reilut puoli vuotta, yök!


Huomaan itsekin, että kirjoitan Jussin armeijasta ihan kuin olisin itse siellä ottamassa paskaa niskaani.. Minä se vain täällä kotona istun koneella ja syön wokkia, kun Jussi taitaa näillä hetkillä joko kantaa huomista valatilaisuutta varten aitoja paikoilleen tai harjoitella liikenteenohjausta (esittämällä autoa..). Silti ollaan tultu Jussin kanssa siihen lopputulokseen, että koko armeija on minulle paljon isompi juttu kuin Jussille itselleen. Hän vain tekee, mitä käsketään. Kuka meikäläistä käskisi..?

ps. Olisin voinut heittää tietokoneen parvekkeelta alas viime yönä, kun selailin koulun sähköpostiani. Olin pistänyt harjoitteluani ohjanneelle opettajalle kyselyä, miksi harjoittelun opintopisteet eivät vieläkään ole napsahtaneet WinhaWilleen (9OP, ihan tuntuva määrä). Sainpa nyt sitten vastauksen tähänkin asiaan: minulla on puoli tuntia harjoitustuntia korvaamatta! Siis PUOLI TUNTIA. Meillä oli harjoittelutunteja koululla 20h ja itse harjoittelua oli 200h. Olen ollut tuosta 220 tunnista 30min poissa ja tämän takia opintopisteeni jäivät roikkumaan viime lukukaudelta, mikä taas tarkoittaa sitä, että Kelalta voi tulla vinee asiasta.. Eniten ärsyttää se, että olin tuon 30min Vilan kanssa eläinlääkärissä, kun aikaa ei saanut muuhun kohtaan kuin tuntien kanssa päällekkäin. Kävin kysymässä asiasta opettajalta ja hän sanoi, että periaatteessa tuo aika pitäisi korvata, mutta katsotaan nyt. Sen jälkeen tästä asiasta ei ole puhuttu mitään, joten oletin, että tuo "katsotaan nyt" tarkoitti että annetaan asian olla ja ollaan hissunkissun. Juu, ei ihan tarkoittanut sitä! Onneksi tuo kyseinen opettaja on jo läksinyt koulustamme, koska muuten saattaisin mennä ihan pikkaisen avautumaan tästä asiasta!
Mitäs sitä nyt sitten tekisikään sen puoli tuntia? Voin ihan ilomielin mennä vaikka seisomaan päälleni puoleksi tunniksi keskelle Porin toria mikäli vain saan nuo pisteeni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti