Korvaeläin

Olen meinannu vallan unohtaa kirjoitella Vilan uudesta haalarista! Tämä valmistui jo viime viikonloppuna. Ihanan paksu ja pehmoinen fleece on peräisin samaisesta aamutakista, josta ompelin myös Ratitalle lämmintä päälle. Kaava on jälleen omasta päästä ja apuna käytin vanhoja haalareita.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä haalariin hupun ja olihan tilaisuus käytettävä hyväksi laittamalla huppuun korvat!

Hupusta tuli kyllä niin valtava, että jouduin lisäämään siihen pari KAM-nepparia pitämään sitä "kasassa". Toinen neppari on kaulalla ja toinen niskassa. Huppu ei siltikään pysy päässä, mutta eipä sen niin väliä. Lisäsin mahan alle taas nepparihalkion helpottamaan pukemista.

Melko suloinenhan tuosta tuli, mutta jälleen kerran, kuten kaikissa edellisissäkin huppareissa & kaupan valmisvaatteissa, tässä on yksi vika: etummaiset hihareiät kiristävät. En vain pysty käsittämään, mistä se johtuu! Olen kokeillut suurentaa aukkoa, vaihtaa sen paikkaa, muokata mallia, lisätä tilaa rinnanseudulle ja vaikka mitä. Mikään ei tunnu auttavan, vaan kaikki haalarit painavat siitä samaisesta kohdasta! Ollaan kuitenkin todettu Jussin kanssa, ettei painaminen haittaa Vila sen enempää ja koska Vila käyttää haalaria niin lyhyen ajan kerrallaa, ei anneta asian haitata sen enempää. Minua vain ärsyttää, kun tiedostan tuon ongelman enkä pysty korjaamaan sitä :D

Kuvaussession jälkeen Vilalle tuli läheisyydenkaipuu ja piti äkkiä kipittää Ratitan viekkuun makoilemaan.

Olisin niin halunnut kuvata nämäkin kuvat ulkona luonnonvalossa, mutta sitten olisin joutunut odottamaan kaksi viikoa, että saan jälleen kuvausapulaisen käyttööni. Koirien kuvaaminen ulkona yksin on nimittäin ihan mahdotonta! Ja siinäpä taas yksi asia, minkä takia en millään malta odottaa, että 45 aamua hurahtaisivat ohi..