Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä.

Kuulin vinkkiä, että aiemmin Ratitalle ompelemani neule on hieman hankala saada puettua, joten ryhdyin suunnittelemaan jotain helpommin puettavissa olevaa lämmikettä pienelle. Päätin hyötykäyttää minulle pieneksi jääneen, jo monta vuotta palvelleen aamutakin ja leikkelin siitä ilman mitään kaavoja takkikappaleen. Hihat ovat pinkkiä resoria ja mahan alle ompelin leikellystä heijastinliivistä pelastamani vetoketjun. Sovituksessa kuitenkin ilmeni, että takki on Ratitalle turhan piukka ja jouduin lisäämään selkään levennyskappaleen. Siinä kohtaa en vain pystynyt vastustamaan kiusausta ja ompelin takkiin myös siivet... Hups!

Vetoketju helpottaa huomattavasti pukemista!

Siivet ovat kaksinkertaista valkoista askarteluhuopaa, johon ompelin mustalla langalla korostuksia.

Minun mielestäni on kiva pukea koirille sellaisia vaatteita, joissa on jokin juju tai hauska lisä. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että on lapsellista/tyhmää ulkoiluttaa siivillä varustettuun takkiin pukeutunutta koiraa. Näiden ihmisten mielipiteistä huolimatta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos saan yhdenkin ihmisen hymyilemään sillä, että koirallani on siivet, se on ehdottomasti sen arvoista. Eihän siivistä Ratitalle mitään haittaa ole, pukisin sille anyway takin ulos. Samapa se varmaan koiralle on, onko päällä musta yksivärinen takki vai punainen siipipuku.

Viime viikkoisen koirien kuvaussession päätteeksi halusin ottaa vielä yhden kuvan, jossa on Jussi kaikkine koirineen (eli kaikki neljä koiraa samassa kuvassa ;). Kovan työn jälkeen saatiin kaikki koirat aisoihin ja olemaan sekunnin paikallaan kuvausta varten. Lopullinen otos käytiin suurentamassa ja Jussi antoi sen äidilleen. Ajattelin itsekin kehystää tämän kuvan, kun se on vain niiin suloinen :)

Harmi, että yksi kuvan koirista on taas viikonlopun kiinni..