torstai 30. elokuuta 2012

Elämänkoulu. Eiku elämäni on koulu

Neljäs koulupäivä takana ja nyt jo tuntuu, että jaksaminen loppuu! Olin tänään 8.30-17 koululla ja voi luoja, kuinka väsytti, kun pääsin kotiin! Olin lähtenyt kotoa aamulla klo 8 ja palasin tosiaankin klo 17. Koirat olivat siis ennätykselliset 9 tuntia keskenään kotona! Olin valmistautunut siivoamaan sadat kuset lattialta, mutta Vila ja Ratita olivatkin päättäneet piristää väsynyttä äippää: lattialta ei löytynyt yhtään yllätystä! Ei yhen yhtäkään! Olin niin iloinen ja ylpeä, mun pienet osasivat olla kunnolla noin pitkän ajan! JES!
Lähdettiin suoraan koirapuistoon, jotta tytöt pääsevät purkamaan energiaa kunnolla. Ja minä pääsin viettämään höpötysaikaa Annin kanssa, kun sovittiin sinne treffit. Oli taas niin ihana nähdä Annia ja siinä jutellessa nopeasti unohtuivat kaikki koulun aiheuttama väsy. Ja koska ollaan ihania ja ansaitaan vain parasta, käytiin Hesellä hakemassa purilaiset!

Jussi, jos ensimmäistä kertaa eläissäsi eksyt blogiini, ole hyvä ja mene pois ;)

Nuo ylipitkät koulupäivät ovat todella shokki ja menee hetki ennen kuin totun moiseen rytmiin. Huominen on kuitenkin lyhyempi (9-12!). Minun piti olla neljään saakka, mutta sain puhuttua itseni toiseen tietotekniikan ryhmään, joten pääsenkin jo aikaisin perjantaina (olin vastaavasti viiteen saakka tänään..). En kertonut Jussille, etten olekkaan koulussa neljään ja sovin Jussin isän kanssa, että lähden messiin hakemaan ihanaa sotilastani Niinisalosta. Hah, haluan nähdä Jussin ilmeen, kun olenkin autossa enkä koulussa :P

Koko elämä on yhtä koulua tällä hetkellä, joten paljoakaan muuta en ole kerennyt tekemään. Eilen oltiin ryhmäytymässä Kirjurissa ja ainakin minulla oli ihan huippuhauskaa! Olen kyllä osunut todella mahtavaan ryhmään, onneksi. Kaikennäköisiä leikkejä ja pelejä tuli eilen kokeiltua ja onnistuinpa myöskin vetämään kunnon faceplantin koko ryhmän edessä! Oltiin kyllä ennen sitä pyöritty 15 kertaa itsemme ympäri, jonka jälkeen oli tarkoitus juosta repulle ja takaisin. No, en ihan pysynyt pystyssä... Ja olin sentään autolla liikkeellä!


Piti mahtua viisi henkeä yhdelle sanomalehdelle.. Helppo homma, eiku..
Kirjuri-päivästä löytyy miljoona kuvaa naamakirjasta, mutten viitsi julkaista kenenkään puolivieraiden naamoja täällä.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Stockel-nostalgiaa

Nyt tulee niin pitkällä viiveellä tämä postaus, että ihan hävettää. Ajattelin nimittäin vielä palata Belgian reissuumme, jonka teimme tuossa ihan hetki sitten. Ennen juhannusta.
Meidän hotellihan oli Brysselin keskustassa, mutta halusin välttämättä käydä katsomassa entisiä kotikulmiani ja kenties hieman näyttää Jussille, missä olen asunut yli puolet elämästäni. Keskustasta ei mene kuin puolisen tuntia metrolla Stockeliin. Tuskin Jussia kauheasti kiinnosti minun lapsuudenmaisemat, mutta onneksi hän veti kiinostuneen roolia oikein loistavasti ja sain selittää kaikkea mahdollista, mitä vain mestasta muistin. Asuttiin siis näillä seuduilla vuodesta -94 vuoteen -04 (pari viimeistä vuotta hieman eri paikassa, mutta silti samoilla seuduilla). Hämmästyttävän moni asia oli kuten ennen! Ensimmäisenähän vastaan tuli Stockelin metropäätepysäkki, jonka ulkoasusta on vastannut itse Herge! Olihan tuohon tullut hieman modernimmat metrolipunleimauslaitteet ja joku uusi kahvila, mutta sama passikuvakioski vuosien takaa vielä löytyi omalta paikaltaan.


Vanhalla koulullani sattui olemaan juuri välitunti menossa, enkä bongannut pihalta ketään tuttua opettajaa, jota olisi voinut mennä morjestamaan. En sitten viitsinyt ruveta kuvailemaankaan, kun epäilyttäväähän se saattaisi olla :D Kuvassa siis liikenneympyrä koulun vierestä.


Tämän kadun nimen kyllä tiedän, mutten kuollaksenikaan muista... Vander Elst kenties? Jaa-a..
Jalkakäytävien reunoilla on nuo samaiset puupylväät vieläkin :D


Tätä katua on tullut pienenä kuljettua ainakin miljoona kertaa edes-takas. Kyseessä siis entinen kotikatu, avenue des bouleaux. Samaiselle kadulle on tullut myös kaatuiltua kiitettävän monta kertaa. Kerran levisin potkulautani kanssa tällä kadulla niin kunnolla, että vietin kolme päivää sairaalassa. Ja onhan niissä lyhtypylväissäkin tullut kiipeiltyä muutamaan otteeseen..


Kävin harrastamassa epäilyttäviä toimia ja kuvaamassa entisen kotitalon. Eipä varmaan asukkaat yhtään ihmetelleet, hups.


Ihanat vaahterapuut kastanjat (minua hieman oikaistiin, enkä siis tunnista edes vaahteraa... Kyseessä on siis kastanjapuu, ei vaahtera :S)! Kun muutettiin Suomeen ja menin 5. luokalle, en tunnistanut mitään muuta puuta kuin vaahteran. Mistään koivuista, kuusista ja männyistä mitään tiennyt silloin! (edit: Ja tämän lisäksi tuo katu, jolla asuin on suomeksi Koivukatu! Voi elämä, en tiennyt...)


The kreikkalainen ravintola, joka harmi vain oli suljettu juuri silloin, kun me kuljettiin ohi!


Käytiin Stockel Square-liikekeskuksen kahvilassa lounaalla. Montakohan kokista olen mahtanut tuossa mestassa juoda? Tällä kertaa kylläkin päädyttiin kirsikkaoluuseen ;P


Poikettiin myöskin Woluwe Shopping-kauppakeskuksessa ja uskalsin mennä tuohon kahvilaan, jossa käytiin aikoinaan varsin usein. Hieman pelotti, muistavatkohan ne vielä, että minä olin juurikin se pikkutyttö, joka kaatoi viiden minuutin sisään kaksi kertaa kokislasinsa lattialle. Eipä hymyilyttänyt enää toisella kertaa edes tarjoilijaa, hups. Nyt onnistuin pitämään lasini pystyssä ja taas oli kokis vaihtunut kirsikkaoluuseen :D


Oli kyllä hieno päästä kiertelemään vanhoja mestoja ja toivottavasti Jussillekkin jäi jotain käteen tuosta kierroksesta. En tähän hätään muista mitään muita "mielipiteitä" Jussin suusta kuin "täällähän saa ajaa ihan sairaan lujaa, ihme ettet ole jäänyt lapsena auton alle". No, silleekin on meinannut käydä - useasti.

ps. Lisäsin blogin oikeeseen laitaan inttileski-TJ-laskurin ;)

tiistai 28. elokuuta 2012

Kylpylähotelli Eden

Nyt voin olla todellinen hotellikriitikko ja arvioida viime viikonloppuisen kylpylähotellireissun Edeniin. Varasin meille perushuoneen ja sain sen k-tarjoushintaan 250e/2vrk/2henkeä. Summa tuntui varsin pieneltä, kun siihen kuitenkin sisältyi aamiainen ja kylpylän vapaa käyttö. Huomasin vasta varauksen tehtyäni, että koko ulkoallaskompleksi ja rengasliukumäki ovat huollon takia suljettu meidän oleskelun ajan. Harmitti aikalailla (se ulkoalas, ei se liukumäki :D)! Saatiin kuitenkin 20€ alennusta kokonaishinnasta sen takia, joten koko reissulle ei jäänyt kuin 230€ hintaa yhteensä.

Edulliseen hintaan nähden huone oli todella kiva: siisti ja tilava. Telkkari oli kyllä suoraan 1800-luvulta (joku 20" kuvaputki...), itse kun olen tottunut pyyhkimään pölyjä niistä Omenan 42 tuumaisista plasmaruuduista.. Kylpyläosasto oli iso ja oikein kiva. Altaiden vesi ei edes ollut jääkylmää toisin kuin Naantalissa!
Todella todella edustava kuva!


Nyt kun kaikki on ollut vain kivaa niin voin kertoa, mikä ei todellakaan ollut kiva: kylpylähotellin ravintolan buffet! Maksettiin 28€/naamataulu mauttomasta ja kylmäksi jäähtyneestä ruuasta. Ärsytti. Paljon. En suosittele! Samaa ruokaa saa tuosta Porin Sarpin lounasravintolasta tai Soman lounasbuffetista hintaan 8€/naama. Yök, yök, yök. Myöskin tarjoilijan todella omituinen käytös ärsytti. Hän taisi kyllä olla harjoittelija nimilaatasta päätellen, mutta silti! Jussi tilasin jonkun juoman ja tarjoilija katsoi hetken aikaa suu auki ja totesi "ööööööööh... no just.". Ja se tilattu juoma oli ihan joku alkoholiton limsajuttu vain suoraan listalta.
Huono tuuri ruokien kanssa jatkui Tampereen Tesoman Pizza Hutissa. Käytiin syömässä Hutin pitsaa Brysselissä ja se oli niin herkullista, että oli pakko päästä uudestaan. Oli hieman eri meininki tuolla Tampereella! Pizza oli ylikallis, pieni, täysin kuiva ja mauton. Kylläpä kannatti taas!
Onneksi edes aulan kahvilasta sai hyvää cafe lattea...


Ja varmasti hyvää siideriäkin.


Oltiin muuten todellisia juoppoja tuolla reissussa! Vietiin 8 omaa oluttölkkiä minibaariin ja sunnuntaina kun köröteltiin kohti Poria satuin kysymään missä ne meidän oluet on, kun ei kerran juotu yhtäkään.... Seuraavan viikonlopun juomat siivoojalle, ole hyvä!

Tänään oli se kaaauan jännitetty "haaveet kaatuu"-päivä. Onneksi Jussin kohdalla haaveet eivät sitten kaatuneetkaan! Lopullinen tuomio: sotilaspoliisimiehistö ja 9kk. JES! Jussista siis tosiaankin tulee sotilaspoliisi, eikä se joudu olemaan kokonaista vuotta armeijassa! Olen niin iloinen ja ylpeä, minun oma sotilaspoliisini :) (jolla on TJ204, eli ei ihan heti ole koitiutumista luvassa....)

Ihmettelen suuresti, kuinka olen muka kirjoittamassa tätä postausta enkä esim. maatunut koulussa. Aika paha tuo 8.30-18, on muuten hiukan häntäluu kipeänä istumisesta! Huomenna meillä onkin joku tutustumispäivä Kirjurissa ja mennään sinne leikkimään (jee..). Pukeutumiskoodina on musta alaosa, valkoinen yläosa ja kravaatti :D

maanantai 27. elokuuta 2012

Paluu koulunpenkille..

Puolen vuoden "kesäloman" jälkeen tuntui aika shokeeraavalta istahtaa takaisin koulunpenkille! Olen jo pari kuukautta odottanut, että koulu vihdoin alkaisi, jottei minun enää tarvitsisi tehdä siivoushommia. Nyt kun kurkkaan tulevaa lukujärjestystäni, se siivoilu tuntuu oikeastaan aika leppoisalta. Viimeiset puoli vuotta lukiossa minulla oli mukavia 12-14 tai 10-12 päiviä. En enää muistanutkaan miltä tuntuu, kun lukujärjestys on täynnä joka päivä vähintään 8.30-16. Esimerkiksi huomenna näyttäisi olevan tunteja 8.30-18. Taitaa siis mennä hetki ennen kuin totun jälleen opiskelijana olemiseen...
Ja vaikka minä tottuisinkin niin voi Vila ja Ratita, mitä teillä on edessä! Onneksi huomiseksi saatiin järkättyä niin, että käyn viemässä koirat lounastauolla hoitoon, ettei tule ihan niin kauhean pitkää yksinoloa näin ensialkuun. Pikkuhiljaa pitänee siis ruveta tottumaan tyttöjä olemaan pidempiäkin aikoja yksinään. Tänään olin n. 4 tuntia poissa ja sillä aikaa Vila oli leikkinyt ninjaa ja hypännyt sohvan käsinojan kautta yli koiraportin ja pissanut eteiseen... Onneksi apu on kuitenkin aina lähellä. Sain juuri sovittua parin viikon päähän koirille hoitopaikan, kun koulupäivä on lukujärjestyksen mukaan vaatimaton 8.30-19.30..

En nyt meinaa millään päästä tästä yli: joudun tosiaankin jälleen opiskelemaan. Onneksi meidän ryhmässä on todella mukavan oloisia tyyppejä ja vertaistuutorimme ovat ihan huippuja. Myöskin tutor-opettajamme vaikuttaa mukavalta. Osui siis onni kohdalle, paitsi tietotekniikan pienryhmien kanssa: joudun olemaan aina perjantaisin klo 16 asti koulussa. Jussille tulee aika pitkäksi venailessaan minua hakemaan häntä armeijasta :D

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Sotilasvala Teuvalla

Jussista tuli ihan oikea tykkimies (mikä sinänsä on aika koomista, kun eivät ole vielä tyykkiin edes koskeneet. Eivätkä välttämättä tule koskaan koskemaankaan..) Itse vala tapahtui jossain peräkylässä nimeltään Teuva. Sinne ajoi Porista pari tuntia ja mesta ainakin vaikutti todelliselta tuppukylältä. Juuri sopiva paikka sotilasvalan järjestämiseksi siis!
(bongaa Jussi :D)


Väkeä oli odotetustikin paljon, kuuluttajan mukaan 5000-6000 henkeä. Onneksi varsinaiset juhlallisuudet pidettiin Teuvan urheilukentällä, jonka ympärillä oli paaaljon vapaata lääniä. Ei siis tarvinnut seistä kuin sillit purkissa ja silti näki hyvin, mitä kentällä tapahtui. Itseltäni meni puolet toiminnasta ihan ohi, kun kännykkään pirisi sekunnin välein tekstiviestejä ja minun tuli juuri sillä nimenomaisella hetkellä väitellä, ovatko koirani kakkapäitä vai eivät. Ilmeisesti koirani todella olivat moisia, kun molemmat koirahoitajiksi lupeutuneet muistivatkin, että tänä viikonloppuna on venetsialaiset ja juhliminen on paljon mukavampaa kuin pikkusiskon typerien piskien vahtiminen ja siirsivät koirahoitolan äitin luokse. Onneks meidän koirilla on ihanat "mummulat", joissa ne todella viihtyvät!


Jussi oli edellisenä iltana kertonut, missä kohtaa ohimarssia hän itse sijaitsee. Hieman piti keskittyä, jotta a) muistaa b) ymmärtää nämä yksinkertaiset ohjeistukset: "siinä tulee eka numeropatterit ja niitten edellä on ehkä lippu. Sitten tulee esikuntapatterin lippu ja mä oon siinä tokassa joukossa, tokassa rivissä, keskimmäisessä jonossa." Joo tota... Toka jono ja mikä se rivi nyt sit olikaan?


Hyvin sujui sotapojilta marssiminen (lukuunottamatta niitä yksittäisiä laiskamatoja, jotka vain raahautuivat joukon mukana ja kulkivat täysin epätahtiin. Osalle jopa minun teki mieli huutaa "SKARPPAAS NY HIUKAN!"). Jussilla oli kuulemma ollut pieniä hankaluuksia pokan pitämisen kanssa, kun satuttiin bongaamaan heidät ennen ohimarssin alkua tarkistamassa, onko rivit suoria. Ei naurata yhtään ei :D


Kaikkien virallisuuksien jälkeen sai sotilaskodin tarjoaman valalounaan, eli hernekeittoa. Itse skippasin tämän varmasti todella herkullisen aterian ja tyydyin evääksi ottamiini välipalapatukoihin.
Sofia muuten kerkesi juuri edellisenä iltana värjäämään minun hiukseni ja perjantaiaamuna hän teki pikaiset kiharat kartikihartimella.


Valapäivän asuna tosiaan jo aiemmin kertomani farkut ja paljettipaita. Olisi kyllä hyvin tarjennut mekossakin! No, sainpahan yllättää kerrankin Jussin pukeutumalla johonkin muuhun kuin mekkoon. Kuvassa olin jo kerennyt vaihtamaan mukavammat kengät jalkaani. Alunperin minulla oli ne ihanat 8€-kirpparinilkkurit jalassani. Ja kuvassa näytän varsin dorgalta, mahtoi olla jotain hauskaa meneillään..


Nyt on sitten alokas ylentynyt tykkimieheksi ja tiistaina saadaan tietää, minne tie vie. Samalla ratkeaa myös lopullinen palvelusaika, onko minulla edessäni vielä reilut 4, 7 vai 10 kuukautta tuskaista yksinäisyyttä. Jotta kaikki varmasti huomaisivat, ettei kyseessä ole enää alokas vaan tykkimies, sai takkiin kiinnittää tyhjän tarranauhalätkän. Ennen maastonvihreä lätkä on nyt .... maastonvihreä! JES! (ja taas yksi asia, jota meikäläinen ei tajua...)


Huomisen HL:n peruuntumisen myötä jouduinkin viemään sotilaani jo tänään takaisin varuskuntaan. Että kun harmittikin! Huomenna minulle alkaa koulu ja Jussilla piti olla vapaata, mutta ei. Ei mene ikinä suunitelmien mukaan nämä jutut! Palasin tunti sitten kotiin täysin murheen murtamana, kun huomasin tietokonepöydällä jotain omituista. Siinä oli ne ihanat korvakorut, joita olin lauantaina ihaillut, mutta silti jättänyt ostamatta. En tajua, missä välissä Jussi oli käynyt ostamassa ne täysin minulta salaa! Oli kyllä ihana yllätys ja mielikin koheni välittömästi. Ihana Jussi!


lauantai 25. elokuuta 2012

Kylpyläään!

Eilen oltiin katsomassa se Jussin sotilasvala Teuvalla ja sieltä sitten köröteltiin Nokialle viettämään minun viimeistä lomaviikonloppuani ja Jussin tykkimieheksi ylenemistä kylpylärentoutumisen merkeissä. Koko kylpylään meneminen oli viimeiseen asti vaakalaudalla, kun ei meinannut koiranhoitoasia järjestyä sitten millään. Lopulta saatiin koirat hoitoon ja suuret vihat niskaamme siitä. Taas kerran: loppu hyvin, kaikki hyvin - ehkä.
Matkalla käytiin nauttimassa maittava välipala Heselle. Se olikin tähän mennessä reissumme paras ruoka, mutta siitä lisää kunhan pääsen kunnon näppiksen ääreen.
Illalla käytiin altailla ja mentiin varsin aikasin nukkumaan. Nyt ollaan matkalla Ideaparkiin ja Ikeaan. Päivän asuna Budapestin Terranovasta tehty löytö: harmaa neule, alehintaan n. 4e! Jussille tuliaiseksi tuomani Bershkan t-paita.
Eilen siellä valassa minulla ei ollut edes mekkoa! Siellä piti sataa, joten laitoin farkut ja paidan. Eipä sitten satanutkaan..


torstai 23. elokuuta 2012

Raitahiirulainen

Pidettiin eilen illalla Sofian kanssa leffailta ja katsottiin Sinkkuelämää-leffa, jonka löysin kirpparilta viime viikolla (2€). Sofia jäi tänne yöksi ja meillä on kyllä niin erilaiset rytmit kuin olla ja voi! Itse menin nukkumaan klo 1, Sofia meni joskus klo 3. Aamulla heräsin silmä kourassa klo 10 viemään koiria ulos, kun Sofia istui jo pöydän ääressä ja luki lehteä laittautuneena ja valmiina lähtemään salille.. Itselläni on hieman hitaampi startti päivään :D

Heitin Sofian salille ja rupesin ompelemaan hiiripehmoa. Ostin 1,5x1m kokoisen velourkankaan kirpparilta (5€) ja se oli niin ihanan värikästä ja pehmeää, että ajattelin ommella siitä (yllätys yllätys) Jussille jonkun mosselon. Tällä kertaa minun oli oikeastaan pakko tehdä jokin olio, koska tein virheen ja annoin Jussille pari päivää sitten virkkaamani otuksen, joka oli niin ruma etten kehdannut sitä edes täällä esitellä! Tuotos tosiaankin muistutti kakkapökälettä ja Jussi oli kuulemma laittanut sen kaappinsa hyllylle, jotta "aina kun avaan kaapin nään sen ja se muistuttaa mua susta". Juu, ei tule kuuloonkaan moinen! Jos koko tykistöprikaatissa on tasan yksi esine, joka muistuttaa minusta, se vaan ei voi olla kamalan ruma virkattu musta epämuodostunut kikkare! Sovittiin siis, että jos teen jotain hieman edustavampaa, Jussi saattaa ottaa ruman kikkareen pois hyllyltä.



Mosselon lisäksi annan Jussille Espritin vaaleanpunaisen lyhythihaiset kauluspaidan. Kangas on tuollaista tahallaan ryppyistä, eli kyseessä on rento kauluspaita, ei mikään muodollinen ;) En voinut olla ostamatta tätä, löytyi nimittäin kirpparilta hintaan 5€! Kunto on todella hyvä ja koko juuri sopiva. Kysyin joskus Jussilta, saanko ostaa hänelle jotain kirpparilta jos löydän ja sain myöntevän vastauksen. Ehkä Jussi ei sillä hetkellä tullut ajatelleeksi, että löydän vaaleanpunaisen paidan, jota hänen on pakko käyttää koska ostin sen jo. Niin, kun tuo vaaleanpunainen ei edelleenkään ole Jussi lempivärejä..


Huomenna olisi viimein ja vihdoin luvassa se sotilasvala, jota on odotettu vasta 7 viikkoa. Ja sen jälkeen tiedossa olisi pari päivää kylpylässä löhöämistä, jes jes! Sitten alkaakin arki oikein kunnolla, kun koulu alkaa maanantaina klo 10. Jussille piti olla tuo maanantai vapaana, mutta koska armeija on niin ihana niin sekin vapaa peruttiin...

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Väsynyttä porukkaa

Miten sitä jaksaisi ryhtyä siivoamaan, kun sohvalta löytyy kaksi tuollaista? Saisinkohan liittyä seuraan *haukotus*.


maanantai 20. elokuuta 2012

Kenkä.

Budapestissä tuli eteen hetki, jolloin minun oli vain iihan pakko hankkia uudet kengät. Olin pakannut mukaani kahdet balleriinat: valkoiset pitsiset ja luottoystäväni mustat nahkaiset. Nuo mustat ovat kulkeneet matkassani jo kolme vuotta eivätkä ole koskaan aiheuttaneet yhtäkään rakkoa, tällä reissulla taidettiin siis kävellä ihan ylipaljon kun jonain aamuna jouduin teippaamaan jalkoihini 8 laastaria, jotta pääsin kävelemään aamupalalle.. Oli siis pakko hankkia kengät, joihin voisi laittaa sukat sisään, jottei ihan jokainen askel tuntuisi kuin kytevillä hiilillä kävelisi.


Terranovan -70% hyllyltä ylisöpöt tennarit. Näihin jäi hintaa n. 7€ ja näilläpä pääsi kulkemaan kivuttomasti kaupunkia edestakas. Myönnän kyllä olleeni koominen näky, kun ei sattunut olemaan mukana yhtäkään vaatekappaletta, joka olisi edes puoliksi sopinut käytettäväksi tennareitten kanssa. Tällä kertaa mukavuus voitti muodikkuuden!

Tänään löysin kirpparikierroksellani Paanakedonkadun kirpparilta täysin käyttämättömät H&M:n beiget korkokengät, 4€. Eivät ole järin mukavat jalkaa, mutta hienot! Ja oikean kokoiset! Ja edulliset! Jussi ehdottelikin jo puhelimessa jos rakennettaisiin olohuoneeseen kenkähylly niin nämä minun "mutku ne oli hienot"-kenkälöytöni pääsisivät edes johonkin käyttöön, vaikka sitten koristeiksi. Ja pyh, ei minulle edes ole paljoa kenkiä..


Ehkäpä olohuoneen seinälle viritetty kenkähylly olisikin ihan hyvä ajatus, kun meillä asuu nykyisin pieni kenkätuholainen. Ratita on varsin viehättynyt kenkiin ja varsinkin kengännauhoihin. Omat työkenkäni ovat hieman kärsineet.. Ja Ratitan nakertamisobsessio ei rajoitukkaan pelkästään jalkineisiin, myöskin kalenterini on saanut osansa. Ja Sinkkuelämää boksini! Arg.


Yhden pikaompeluksenkin olen kerennyt saada aikaiseksi. Valittelin eilen Jussille ettei minulla ole mitään tekemistä ja hän meni lipauttamaan "tee vaikka mulle pipo". No problem, itseppä kerjäsit verta nenästä!


Tuskin Jussi tuota koskaan päähänsä pistää, mutta teinpähän pipon.

Vilaa ilmeisesti häiritsee minun bloggaaminen: tietokonetuolin taakse oli ilmestynyt minipissa.. Ärsyttävää.

Huomenna köröttelen taas kohti Niinisaloa ja toivon, että Jussi pääsee iltalomille. Ajateltiin käydä syömässä Kankaanpäässä jos lupa kasarmilta poistumiseen myönnetään. Minnekkäs luxusravintolaan sitä menisi, Heseen, kebabille vai Kotipizzaan?

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Budapestin reissu

Eilen iltasella palattiin pieneltä Budapestin reissultamme Sofian kanssa. Lähdettiin matkaan tiistaina, eli vietettiin neljän yön kaupunkiloma tuossa minulle entuudestaan täysin tuntemattomassa kohteessa. Sofia oli käynyt kaupungissa keväällä, joten osasi onneksi hieman paikkoja jo entuudestaan. Kartan avulla suunnistaminen kun ei ole meidän kummankaan vahvin osa-alue..
Lennettiin RyanAirin lennoilla ja kaikista epäilyistä huolimatta kone ei edes syöksynyt maahan tai tehnyt muutakaan halpalentoyhtiömäistä, ihme! Lennot olivat ajallaan ja kaikki niihin liittyvä sujui todella mutkattomasti. Oikeastaan koko reissu meni kommelluksitta, mikä on hyvin epätavallista kun ottaa huomioon, että matkasimme blondin isosiskoni kanssa kahdestaan.
Minulla oli järkkäri mukana, mutten jaksanut kantaa sitä käsilaukussa. Harvat kuvat, jotka reissusta jäivät käteen ovat siis Sofian pokkarilla otettuja.


Tapani mukaan onnistuin sairastumaan tiistaiaamuna johonkin suuremman valtakunnan flunssaan. En ole ollut koko kesään kipeänä ja nythän olikin juuri se sopiva hetki sairastua! Onneksi olin pakannut mukaan Duactia ja Buranaa, niillä pahemmat oireet sai nujerrettua ja loput oli vain kestettävä.

Yövyttiin Ibis Budapest Centrum-hotellissa. Kyseessä oli kolmen tähden hotelli, mutta mesta oli todella hintansa arvoinen! Todella siisti huone, 24h respa, mukava henkilökunta ja aamiainenkin maksoi vain kympin! Käytiinkin kolmena aamuna syömässä itsemme täyteen siellä ennen kuin lähdettiin kävelemään kaupungille.


Ei pahemmin harrastettu perusturismia ja jätettiin nähtävyydet väliin. Sen sijaan keskityttiin kaupungilla kulkemiseen, shoppailuun ja auringosta nauttimiseen. Pelkästään kaupungilla kuljeskelu auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta loi aika mahtavan fiiliksen. Kahtena päivänä käytiin palvomassa aurinkoa Margit saaressa.


Vaikka käveltiin päivittäin likemmäs parikymmentä kilometriä ja sen lisäksi loikoiltiin auringonpaisteessa, minä en siltikään palanut. Enkä myöskään ruskettunut.. En käsitä, miten ihoni ei muka kärventynyt, kun mittari näytti päivisin +35 varjossa..

Ruokakulttuuri meni meiltä ihan totaalisesti ohi. Kipeänä minun ruokahaluni oli nolla, joten syöminen ei ollut päälimmäisenä mielessä. Ensi kerralla kun käyn Budapestissa, lupaan maistaa paikallisia herkkuja (jos en taas satu olemaan kipeä..). Ja ensi kerta tulee varmasti, tuo kaupunki on nimittäin juuri sellainen, jossa Jussi tykkäisi varmastikkin vierailla.

Biletyspuolikin jäi todella köyhäksi, kun matkamme kerran sijoittui keskelle viikkoa. Iltaisin oli liikkeellä varsin vähän ihmisiä ja yökerhot olivat kiinni. Toisaalta hyvä niin: kipeänä ei tee mieli syödä eikä varmastikkaan mieli juhlia! Tutustuttiin kuitenkin erääseen italialaiseen, joka erehtyi kysymään meiltä neuvoa kaupungilla. Lopulta äijä jäi roikkumaan meidän seuraamme moneksi tunniksi ja luvattiin mennä hänen kanssaan syömään illalla. Ainoa yhteinen kieli oli englanti ja yllätyin todella, kun tajusin etten olekkaan totaalinen surkimus puhumaan enkkua! Olen aina ollut englannin tunneilla se kaikkein huonoin ja surkein, mutta pystyin silti mainiosti juttelemaan italiaanon kanssa suomalaisesta ruuasta, yhteiskunnasta ja armeijasta.

Tapani mukaan onnistuin kuluttamaan kiitettävän summan rahaa shoppailuun. Esittelen ostokset myöhemmin, mutta uudesta kellostani tahdon heti kertoa! Valkoinen Madison NY:n Candy Time. Ah, niin ihana! Maksoi 10 000forinttia eli n. 40€.


Niin mukavasti mennyt matka sai ei-niin-mukavan loppuhuipennuksen, kun matkalla Tampereelta Poriin puhelimeni soi ja sain kuulla, että Vila oli päässyt karkaamaan ja häntä ollaan juuri hakemassa rankkurilta. Hetken aikaa piti kelailla, mitä mahdoin juuri kuulla. Onneksi joku todella ihana ihminen oli huomannut Vilan kuljeksimasta vapaana ja toimittanut sen rankkurille ennen kuin mitään kamalampaa ehti tapahtua. Koko juttu oli aluksi vain niin suuri järkytys etten tiennyt yhtään millä tavalla suhtautuisin siihen. Lopulta ei kuitenkaan voinut muuta todeta kuin "loppu hyvin, kaikki hyvin", ihan turha ketään on syytellä. Pitää vain jatkossa olla hieman tarkempi valjaiden kanssa, neiti kun oli niistä päässyt sujahtamaan läpi.

Kävin tänään moikkaamassa Jussia sotkussa. Ei oltu puhuttu maanantain jälkeen ja oli kyllä ihan ylimahtavaa päästä juttelemaan oikein kasvotusten. Jussihan pääsi olemaan gines tämän viikonlopun, mutta ensi viikonloppuna edessä olisi onneksi vapaata. Koska minulla alkaa viikon päästä koulu ja  tuskin on sen jälkeen näin kauheasti luppoaikaa, päätin varata meille kylpyläviikonlopun Edeniin ensi viikonlopuksi. Lähdetään siis suoraan Jussin valatilaisuudesta löhöämään kylpylään, luksusta! Tuntuu, että elämä on pelkkää reissaamista, menemistä ja tulemista, mutta opiskelujen alkaessa siihenkin tulee muutos.

maanantai 13. elokuuta 2012

Kesämekkoja reissuun!

Jahas, huomenna se olisi sitten tarkoitus lennähtää Sofian kanssa Tampereelta neljäksi yöksi Budapestiin. Mitään pakkaamistahan en tietenkään ole vielä aloittanut, miksi ihmeessä sen tekisi hyvissä ajoin kun viime tipassa tavaroiden tunkeminen laukkuun on niin paljon jännempää.. Oikeastaan tällä hetkellä minulla on kauhea valinnanvaikeus: mitkä mekot otan mukaan ja mitkä jäävät kotiin odottamaan ensi kesää? Ja koska itsellänihän ei ole vielä yhtään tarpeeksi mekkoja, ihana ystäväni toi muutaman kesämekon vielä lainaksi! Saan hieman kesäistä väriä noiden omien mustapainoitteisten kolttujen joukkoon.
Korallinpunainen (?) toppimekko, jonka alla oikesti on sortsit. Tähän ihastuin totaalisesti, yli-ihana täyskellohelma, kuinka suloinen! Pitää vain hieman näyttää tälle silitysrautaa ennen pakkaamista.


Kelta-valkoinen puuvillainen nakikuori. Iiihanan pirteä väri!


Ja sitten lainasin vielä yhden liilan mekon, jonka unohdin kuvata. On muuten aika täydellistä, kun on sellainen ystävä, joka on täysin samaa kokoa! Tehtiin vaatevaihtarit, jossa pääsin muutamasta itselleni turhasta yksilöstä eroon ja sain vaihtureina täydellisen värisen trikoomekon ja rennon "kauluspaidan" (jollaista olen metsästänyt kirpparilta jo jonkin aikaa). Kätevää!


Kävin myös kirppuilemassa tänään ja mukaani lähti Sinkkuelämää-leffa, 2€ sekä vaaleanpunainen urheilujakku Sofiaa varten, 2€. Niistä en huomannut ottaa kuvia.

Inttituliaisena sain Jussilta pari käsikranaatin sokkaa. Toinen on kuulemma ihan oikeasta käsikranaatista ja toinen vain harjoitusversiosta. Yksi päätyi tietenkin avaimenperäksi avainnippuun ja toinen vielä odottaa kohtaloon, mihin keksinkään sen laittaa.


Hmm, nyt voisi ehkä mennä tekemään ne vaikeat ja tuskaiset päätökset mukaan lähtevien mekkojen suhteen.. Tai ehkä ihan eka valitsen, minkä matkalaukun meinaan ottaa mukaani.

ps. kohta on koirapataa taas tarjolla: kävin illemmalla heittämässä Annin kotiin ja kipaisin kaupassa. Kotiin palatessa raikasi taas rappu siihen malliin, että meinasi mennä hermo! Kotona en huomioinut Vilaa mitenkään vaan neiti sai hävetä haukkumista olohuoneessa portin takana. Hetken päästä huomasin, kuinka tyyppi loikkasi sohvan käsinojalta portin yli ja heilutteli onnellisena häntäänsä "hää hää, mä olinkin sua ovelampi". Onneksi juttelin juuri samaan aikaan Jussin kanssa puhelimessa, olisin muuten about hermostunut NÄÄÄÄÄIN paljon. Ja protestina sille, etten ollut huomioinut prinsessa-Vilaa, oli olohuoneen lattialla kaksi miniminipissaa ja kunnon tortut. Ulkonahan on kivempi pelleillä, hieroa itseään jätekasoihin, syödä ruohoa ja jahdata lintuja. Sisälle voi ihan yhtä hyvin tehdä sitten tarpeensa, kun alkaa tarpeeksi v*tuttamaan.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kesäjuhlat!

Eilen vietettiin koko kesän kohokohtaa eli kesäjuhlia. Kummini (eli äitini sisko ja hänen miehensä) ovat järjestäneet nämä perinteeksi muodostuneet juhlat jo ties kuinka monena kesänä. Nyt on kyse sellaisista pippaloista, joita odotetaan jo puoli vuotta ennakkoon ja muistellaan puoli vuotta jälkikäteen :D
Tällä kertaa meitä oli yhteensä 11 henkeä ja kaikilla näytti olevan todella kivaa. Jussikin pääsi rientoihin alkuillaksi mukaan, mutta joutui kahdeksan jälkeen lähtemään takaisin armeijaan. Häneltä jäivät siis golf-puttauksen ja tikanheiton grande finaalit väliin. Päästiin silti harjoittelemaan hieman etukäteen:




Vila ja Ratitakin olivat messissä tietenkin. Hyvin pysyivät pihassa vapaina, vaikka Vila päivystikin mielummin keittiössä siltä varalta jos sieltä lentäisi paahtopaistin siivuja lattialle. Ratita kykki suurimman osan ajasta tuolin tai keinun alla..


Ja syliin nostettuna ilme oli melko.... epäileväinen.


Pakotin tuon sotilaankin kuvattavaksi koiriensa kanssa, ettei pääse liika äijyys nousemaan hattuun :DD En siltikään saa kuulemma ulkoituttaa koiria Sotkun pihassa jos ympärillä on muita varusmiehiä ja joku voisin tunnistaa koirat Jussin omaisuudeksi. Miten niin Jussi häpeää vaaleanpunaisiin valjaisiin puettua 3,5-kiloista hauvaansa?



Ja yksi pakollinen perhepotretti ;)