Budapestin reissu

Eilen iltasella palattiin pieneltä Budapestin reissultamme Sofian kanssa. Lähdettiin matkaan tiistaina, eli vietettiin neljän yön kaupunkiloma tuossa minulle entuudestaan täysin tuntemattomassa kohteessa. Sofia oli käynyt kaupungissa keväällä, joten osasi onneksi hieman paikkoja jo entuudestaan. Kartan avulla suunnistaminen kun ei ole meidän kummankaan vahvin osa-alue..
Lennettiin RyanAirin lennoilla ja kaikista epäilyistä huolimatta kone ei edes syöksynyt maahan tai tehnyt muutakaan halpalentoyhtiömäistä, ihme! Lennot olivat ajallaan ja kaikki niihin liittyvä sujui todella mutkattomasti. Oikeastaan koko reissu meni kommelluksitta, mikä on hyvin epätavallista kun ottaa huomioon, että matkasimme blondin isosiskoni kanssa kahdestaan.
Minulla oli järkkäri mukana, mutten jaksanut kantaa sitä käsilaukussa. Harvat kuvat, jotka reissusta jäivät käteen ovat siis Sofian pokkarilla otettuja.

Tapani mukaan onnistuin sairastumaan tiistaiaamuna johonkin suuremman valtakunnan flunssaan. En ole ollut koko kesään kipeänä ja nythän olikin juuri se sopiva hetki sairastua! Onneksi olin pakannut mukaan Duactia ja Buranaa, niillä pahemmat oireet sai nujerrettua ja loput oli vain kestettävä.

Yövyttiin Ibis Budapest Centrum-hotellissa. Kyseessä oli kolmen tähden hotelli, mutta mesta oli todella hintansa arvoinen! Todella siisti huone, 24h respa, mukava henkilökunta ja aamiainenkin maksoi vain kympin! Käytiinkin kolmena aamuna syömässä itsemme täyteen siellä ennen kuin lähdettiin kävelemään kaupungille.

Ei pahemmin harrastettu perusturismia ja jätettiin nähtävyydet väliin. Sen sijaan keskityttiin kaupungilla kulkemiseen, shoppailuun ja auringosta nauttimiseen. Pelkästään kaupungilla kuljeskelu auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta loi aika mahtavan fiiliksen. Kahtena päivänä käytiin palvomassa aurinkoa Margit saaressa.

Vaikka käveltiin päivittäin likemmäs parikymmentä kilometriä ja sen lisäksi loikoiltiin auringonpaisteessa, minä en siltikään palanut. Enkä myöskään ruskettunut.. En käsitä, miten ihoni ei muka kärventynyt, kun mittari näytti päivisin +35 varjossa..

Ruokakulttuuri meni meiltä ihan totaalisesti ohi. Kipeänä minun ruokahaluni oli nolla, joten syöminen ei ollut päälimmäisenä mielessä. Ensi kerralla kun käyn Budapestissa, lupaan maistaa paikallisia herkkuja (jos en taas satu olemaan kipeä..). Ja ensi kerta tulee varmasti, tuo kaupunki on nimittäin juuri sellainen, jossa Jussi tykkäisi varmastikkin vierailla.

Biletyspuolikin jäi todella köyhäksi, kun matkamme kerran sijoittui keskelle viikkoa. Iltaisin oli liikkeellä varsin vähän ihmisiä ja yökerhot olivat kiinni. Toisaalta hyvä niin: kipeänä ei tee mieli syödä eikä varmastikkaan mieli juhlia! Tutustuttiin kuitenkin erääseen italialaiseen, joka erehtyi kysymään meiltä neuvoa kaupungilla. Lopulta äijä jäi roikkumaan meidän seuraamme moneksi tunniksi ja luvattiin mennä hänen kanssaan syömään illalla. Ainoa yhteinen kieli oli englanti ja yllätyin todella, kun tajusin etten olekkaan totaalinen surkimus puhumaan enkkua! Olen aina ollut englannin tunneilla se kaikkein huonoin ja surkein, mutta pystyin silti mainiosti juttelemaan italiaanon kanssa suomalaisesta ruuasta, yhteiskunnasta ja armeijasta.

Tapani mukaan onnistuin kuluttamaan kiitettävän summan rahaa shoppailuun. Esittelen ostokset myöhemmin, mutta uudesta kellostani tahdon heti kertoa! Valkoinen Madison NY:n Candy Time. Ah, niin ihana! Maksoi 10 000forinttia eli n. 40€.

Niin mukavasti mennyt matka sai ei-niin-mukavan loppuhuipennuksen, kun matkalla Tampereelta Poriin puhelimeni soi ja sain kuulla, että Vila oli päässyt karkaamaan ja häntä ollaan juuri hakemassa rankkurilta. Hetken aikaa piti kelailla, mitä mahdoin juuri kuulla. Onneksi joku todella ihana ihminen oli huomannut Vilan kuljeksimasta vapaana ja toimittanut sen rankkurille ennen kuin mitään kamalampaa ehti tapahtua. Koko juttu oli aluksi vain niin suuri järkytys etten tiennyt yhtään millä tavalla suhtautuisin siihen. Lopulta ei kuitenkaan voinut muuta todeta kuin "loppu hyvin, kaikki hyvin", ihan turha ketään on syytellä. Pitää vain jatkossa olla hieman tarkempi valjaiden kanssa, neiti kun oli niistä päässyt sujahtamaan läpi.

Kävin tänään moikkaamassa Jussia sotkussa. Ei oltu puhuttu maanantain jälkeen ja oli kyllä ihan ylimahtavaa päästä juttelemaan oikein kasvotusten. Jussihan pääsi olemaan gines tämän viikonlopun, mutta ensi viikonloppuna edessä olisi onneksi vapaata. Koska minulla alkaa viikon päästä koulu ja  tuskin on sen jälkeen näin kauheasti luppoaikaa, päätin varata meille kylpyläviikonlopun Edeniin ensi viikonlopuksi. Lähdetään siis suoraan Jussin valatilaisuudesta löhöämään kylpylään, luksusta! Tuntuu, että elämä on pelkkää reissaamista, menemistä ja tulemista, mutta opiskelujen alkaessa siihenkin tulee muutos.