Kesämekkoja reissuun!

Jahas, huomenna se olisi sitten tarkoitus lennähtää Sofian kanssa Tampereelta neljäksi yöksi Budapestiin. Mitään pakkaamistahan en tietenkään ole vielä aloittanut, miksi ihmeessä sen tekisi hyvissä ajoin kun viime tipassa tavaroiden tunkeminen laukkuun on niin paljon jännempää.. Oikeastaan tällä hetkellä minulla on kauhea valinnanvaikeus: mitkä mekot otan mukaan ja mitkä jäävät kotiin odottamaan ensi kesää? Ja koska itsellänihän ei ole vielä yhtään tarpeeksi mekkoja, ihana ystäväni toi muutaman kesämekon vielä lainaksi! Saan hieman kesäistä väriä noiden omien mustapainoitteisten kolttujen joukkoon.
Korallinpunainen (?) toppimekko, jonka alla oikesti on sortsit. Tähän ihastuin totaalisesti, yli-ihana täyskellohelma, kuinka suloinen! Pitää vain hieman näyttää tälle silitysrautaa ennen pakkaamista.

Kelta-valkoinen puuvillainen nakikuori. Iiihanan pirteä väri!

Ja sitten lainasin vielä yhden liilan mekon, jonka unohdin kuvata. On muuten aika täydellistä, kun on sellainen ystävä, joka on täysin samaa kokoa! Tehtiin vaatevaihtarit, jossa pääsin muutamasta itselleni turhasta yksilöstä eroon ja sain vaihtureina täydellisen värisen trikoomekon ja rennon "kauluspaidan" (jollaista olen metsästänyt kirpparilta jo jonkin aikaa). Kätevää!

Kävin myös kirppuilemassa tänään ja mukaani lähti Sinkkuelämää-leffa, 2€ sekä vaaleanpunainen urheilujakku Sofiaa varten, 2€. Niistä en huomannut ottaa kuvia.

Inttituliaisena sain Jussilta pari käsikranaatin sokkaa. Toinen on kuulemma ihan oikeasta käsikranaatista ja toinen vain harjoitusversiosta. Yksi päätyi tietenkin avaimenperäksi avainnippuun ja toinen vielä odottaa kohtaloon, mihin keksinkään sen laittaa.

Hmm, nyt voisi ehkä mennä tekemään ne vaikeat ja tuskaiset päätökset mukaan lähtevien mekkojen suhteen.. Tai ehkä ihan eka valitsen, minkä matkalaukun meinaan ottaa mukaani.

ps. kohta on koirapataa taas tarjolla: kävin illemmalla heittämässä Annin kotiin ja kipaisin kaupassa. Kotiin palatessa raikasi taas rappu siihen malliin, että meinasi mennä hermo! Kotona en huomioinut Vilaa mitenkään vaan neiti sai hävetä haukkumista olohuoneessa portin takana. Hetken päästä huomasin, kuinka tyyppi loikkasi sohvan käsinojalta portin yli ja heilutteli onnellisena häntäänsä "hää hää, mä olinkin sua ovelampi". Onneksi juttelin juuri samaan aikaan Jussin kanssa puhelimessa, olisin muuten about hermostunut NÄÄÄÄÄIN paljon. Ja protestina sille, etten ollut huomioinut prinsessa-Vilaa, oli olohuoneen lattialla kaksi miniminipissaa ja kunnon tortut. Ulkonahan on kivempi pelleillä, hieroa itseään jätekasoihin, syödä ruohoa ja jahdata lintuja. Sisälle voi ihan yhtä hyvin tehdä sitten tarpeensa, kun alkaa tarpeeksi v*tuttamaan.