Sotilasvala Teuvalla

Jussista tuli ihan oikea tykkimies (mikä sinänsä on aika koomista, kun eivät ole vielä tyykkiin edes koskeneet. Eivätkä välttämättä tule koskaan koskemaankaan..) Itse vala tapahtui jossain peräkylässä nimeltään Teuva. Sinne ajoi Porista pari tuntia ja mesta ainakin vaikutti todelliselta tuppukylältä. Juuri sopiva paikka sotilasvalan järjestämiseksi siis!
(bongaa Jussi :D)

Väkeä oli odotetustikin paljon, kuuluttajan mukaan 5000-6000 henkeä. Onneksi varsinaiset juhlallisuudet pidettiin Teuvan urheilukentällä, jonka ympärillä oli paaaljon vapaata lääniä. Ei siis tarvinnut seistä kuin sillit purkissa ja silti näki hyvin, mitä kentällä tapahtui. Itseltäni meni puolet toiminnasta ihan ohi, kun kännykkään pirisi sekunnin välein tekstiviestejä ja minun tuli juuri sillä nimenomaisella hetkellä väitellä, ovatko koirani kakkapäitä vai eivät. Ilmeisesti koirani todella olivat moisia, kun molemmat koirahoitajiksi lupeutuneet muistivatkin, että tänä viikonloppuna on venetsialaiset ja juhliminen on paljon mukavampaa kuin pikkusiskon typerien piskien vahtiminen ja siirsivät koirahoitolan äitin luokse. Onneks meidän koirilla on ihanat "mummulat", joissa ne todella viihtyvät!

Jussi oli edellisenä iltana kertonut, missä kohtaa ohimarssia hän itse sijaitsee. Hieman piti keskittyä, jotta a) muistaa b) ymmärtää nämä yksinkertaiset ohjeistukset: "siinä tulee eka numeropatterit ja niitten edellä on ehkä lippu. Sitten tulee esikuntapatterin lippu ja mä oon siinä tokassa joukossa, tokassa rivissä, keskimmäisessä jonossa." Joo tota... Toka jono ja mikä se rivi nyt sit olikaan?

Hyvin sujui sotapojilta marssiminen (lukuunottamatta niitä yksittäisiä laiskamatoja, jotka vain raahautuivat joukon mukana ja kulkivat täysin epätahtiin. Osalle jopa minun teki mieli huutaa "SKARPPAAS NY HIUKAN!"). Jussilla oli kuulemma ollut pieniä hankaluuksia pokan pitämisen kanssa, kun satuttiin bongaamaan heidät ennen ohimarssin alkua tarkistamassa, onko rivit suoria. Ei naurata yhtään ei :D

Kaikkien virallisuuksien jälkeen sai sotilaskodin tarjoaman valalounaan, eli hernekeittoa. Itse skippasin tämän varmasti todella herkullisen aterian ja tyydyin evääksi ottamiini välipalapatukoihin.
Sofia muuten kerkesi juuri edellisenä iltana värjäämään minun hiukseni ja perjantaiaamuna hän teki pikaiset kiharat kartikihartimella.

Valapäivän asuna tosiaan jo aiemmin kertomani farkut ja paljettipaita. Olisi kyllä hyvin tarjennut mekossakin! No, sainpahan yllättää kerrankin Jussin pukeutumalla johonkin muuhun kuin mekkoon. Kuvassa olin jo kerennyt vaihtamaan mukavammat kengät jalkaani. Alunperin minulla oli ne ihanat 8€-kirpparinilkkurit jalassani. Ja kuvassa näytän varsin dorgalta, mahtoi olla jotain hauskaa meneillään..

Nyt on sitten alokas ylentynyt tykkimieheksi ja tiistaina saadaan tietää, minne tie vie. Samalla ratkeaa myös lopullinen palvelusaika, onko minulla edessäni vielä reilut 4, 7 vai 10 kuukautta tuskaista yksinäisyyttä. Jotta kaikki varmasti huomaisivat, ettei kyseessä ole enää alokas vaan tykkimies, sai takkiin kiinnittää tyhjän tarranauhalätkän. Ennen maastonvihreä lätkä on nyt .... maastonvihreä! JES! (ja taas yksi asia, jota meikäläinen ei tajua...)

Huomisen HL:n peruuntumisen myötä jouduinkin viemään sotilaani jo tänään takaisin varuskuntaan. Että kun harmittikin! Huomenna minulle alkaa koulu ja Jussilla piti olla vapaata, mutta ei. Ei mene ikinä suunitelmien mukaan nämä jutut! Palasin tunti sitten kotiin täysin murheen murtamana, kun huomasin tietokonepöydällä jotain omituista. Siinä oli ne ihanat korvakorut, joita olin lauantaina ihaillut, mutta silti jättänyt ostamatta. En tajua, missä välissä Jussi oli käynyt ostamassa ne täysin minulta salaa! Oli kyllä ihana yllätys ja mielikin koheni välittömästi. Ihana Jussi!