Vila, Pötkö, Matami, Köntys, Kompura, Vilpertti, Pötkylä... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja tämä rakas lapsi on ollut tasan puoli vuotta Suomessa. Siitä on nyt 6kuukautta, kun haettiin todella pelokas ja arka koira lentokentältä. Ensimmäiset pari viikkoa olivat yhtä epätoivoa: ei tämä koira tule enää koskaan luottamaan ihmiseen. Väärässä oltiin, kuten monien muidenkin asioiden suhteen!
Vila tänään, 5.8.2012:
Vila silloin, 5.2.2012:
Kuvistakin jo näkee, kuinka tuo kultainen koira onkaan muuttunut. Kaikista huomattavampia saavutuksia ovat sisäsiisteyden saavuttaminen, eroahdistuksen helpottuminen ja kyky luottaa ihmisiin. Ennen niin peloissaan piileskellyt koira tuntuu nykyään vain huokuvan itseluottamusta: ei pelota tutustua uusiin ihmisiin tai äristä itseään 10 kertaa suuremmalle koiralle. Myöskin ulkonäkö on muttunut valtavasti: hapsuinen, karkea ja paksu turkki on vaihtunut silkkiseen ja kiiltävään karvaan, Lähes kilon verran on tullut lisäpainoa ja nokan päällä oleva arpikin on häipynyt.
Ennen:
Nyt:
Vila tietää, kuinka paljon siitä tykätään tässä lähipiirissä. Ehdottomia lempparijuttuja ovat "mummuloissa" vieraileminen. Ihmeen hyvin on kuitenkin tuo koiruus sopeutunut muuttuneeseen ympäristöön. Talvella tehty Lapin reissukin oli neidille ihan perushuttua, vaikka onkin todellinen espanjatar. Vila on ollut meidän elämässä ihan täysille mukana ja nyt tuntuisi oudolta ajtella elämää ilman koiria!
Ja todella huonon omatunnon saattelemana voin myöntää: meiltä meni Vilan 3-vuotis synttärit täysin ohi! Passin mukaan Vilan synttäreitä siis vietetään 1.8 ja nyt hän siis täytti 3 vuotta. Kuten äiti joskus totesikin: sellaiset passin synttärit ovat mennyttä elämää, välitetään me mielummin näistä Suomi-synttäreistä.
Hienoa työtä olette tehneet, kun koira näyttää nykyisin noin tyytyväiseltä ja hyvinvoivalta! :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :)
Poista