Molemmilla kerroilla ratsastin samaa, Pompei-nimistä hevosta (, joka on myöskin syntynyt -93! Jeij!). Zilpan nettisivujen mukaan se on 160cm puoliverinen ruuna. Viime kerralla meillä meni Pompein kanssa oikein hyvin mikäli ei lasketa sitä, etten meinannut saada hevosta koko tunnin aikana ravaamaan.. Mutta se johtui pelkästään minusta ja siitä, että olen avuton (heppa on kuulemma H:A-tasoa, eli se todellakin OSAA ravata jos selässä ei istu meikäläisen tasoinen pölvästi).
Tällä kerralla tunti alkoikin varsin jännittävissä tunnelmissa, kun sitä pitämään tuli vieras ratsastuksenopettaja. Itse opettajassa ei ollut mitään jännää, vaan siinä että Pompei kammoksui tätä ihmistä ihan sikana. Eka yritykseni nousta hevosen selkään päättyi varsin nolosti, kun hevonen lähti lähestyvää opettajaa "pakoon" ja minä seisoin jakkaralla toinen jalka jalustimessa.... Onneksi onnistuin hyppäämään jakkaralta suoraan jaloilleni! Toisella yrittämällä pääsinkin jo satulaan saakka, mutta keskittymiseni herpaantui hetkeksi, kun rupesin miettimään, mahdoinko kiristää satulavyön tarpeeksi kireällä. Samalla hetkellä toinen tunnilla ollut hevonen hermostui jostain ja tiputti ratsastajansa pois kyydistä. Valmiiksi hermona ollut Pompei (, jonka kyydissä minä epäonnekseni tönötin) kuvitteli, että nyt varmaan puuma hyökkää ja sekin päätti pillastua. En käsitä miten pysyin hevosen kyydissä sen poukkoillessa pitkin kenttää! Jollain ihmeen kaupalla sain kuitenkin hevosen pysähtymään ja huomasin, että istun yhä ahteri tukevasti satulassa. Hetken päästä näkökin jo palautui (miksi näkö katoaa, kun säikähtää!? Tosi kätevä ilmiö...). Lopputunnin koitin olla ajattelematta sitä, että voin lentää 160cm korkeudelta suoraan päälleni millä hetkellä hyvänsä... Mutta tällä kertaa sain hevosen jo ravaamaan!
Kuva Pompeista Zilpan nettisivuilta
en vaa käsit millee uskallat, mä en uskaltas enää : DD
VastaaPoistaPakko kyllä myöntää, että eilen kyllä pelotti hetken aikaa aika sikana :D
Poista