Muutama miete blogista ja sen kirjoittamisesta

Törmäsin sattumalta, tuolla blogimaailmassa vaeltaessani, aivan loistavaan postaukseen, joka kiteytti täydellisesti minunkin ajatukset blogin pitämisestä. Alkuperäiseen postaukseen ja blogiin pääsee TÄSTÄ.

Jo postauksen otsikko on todella osuva: "I'm (not) here for your entertainment". Vaikka blogini on julkinen ja tarkoitettu kaikkien kiinostuneiden/halukkaiden luettavaksi, en silti (vaikka se karulta kuulostaakin..) kirjoita sitä pelkästään lukijoita varten. Tietenkin arvostan suuresti jokaista blogissani vierailevaa lukijaa, ja kommenttinne todella ilahduttavat minua. Silti blogini pääasiallinen tarkoitus on olla paikka, jossa voin a) purkaa hieman ajatuksiani b) arkistoida tapahtumia päiväkirjamaisesti c) päivitellä kuulumisia mm. äitille ja isille, jotka pysyvät ajantasalla elämästäni huomattavasti paremmin mikäli kurkkaavat blogiani aina silloin tällöin.

Blogin kirjoittaminen on minulle rakas harrastus. Myönnän etten edes ole siinä kovinkaan hyvä, en osaa muokata upeita kuvia, ladata niitä minkään kuvapalvelun kautta tänne, en hallitse html-koodin käyttöä enkä oikeastaan osaa edes kirjoittaa. Postaukseni ovat lähes aina vain sekalaista ajatuksenvirtaani ja tekstitkin saattavat muuttua kesken postauksen kirjakielestä porin murteen kautta johonki teinislangiin. Kirjoitan, mitä pääni ajattelee, enkä pahemmin pohdiskele tekstini virheettömyyttä. Tiedän, että postausten lukeminen on hankalaa, kun siitä puuttuu looginen jäsentely. Mutta tälläinen huithapeli olen, mieleeni tulee ajatus sieltä ja ajatus täältä.

Blogillani ei ole mitään tiettyä teemaa, se vain on minun blogini täynnä kaikkea, mitä minä olen ja mistä pidän. Koska kirjoittelen tänne netin ihmeelliseen maailmaan omilla kasvoillani, en kovinkaan usein voi kertoa kaikista asioista läheskään kaikkia yksityiskohtia. Eri asia olisi, jos kirjoittelisin täysin anonyymisti, jolloin voisin avautua täysin vapaasti kipeimmistäkin asioista, kuten masennuksesta, menneisyydesta tai ihmissuhdesotkuista. Välillä pelkään, että annan itsestäni superpinnallisen kuvan tämän blogin kautta. Ikään kuin elämäni olisi vain yhtä ruusuilla tanssimista, kirpparilöytöjen tekemistä ja Niinisalossa käymistä. Eihän se niin ole, blogini kertoo siitä elämäni valoisammasta puolesta ja hyvä niin. On aina niin mukava palata hyviin hetkiin ja muistoihin selailemalla postauksiaan vuosien varrelta, en edes haluisi revitellä kaikkea ikävää joka kerta auki tätä kautta.

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä höpötyksilläni. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että jokainen lukijani ylläpitää bloginpitämismotivaatiotani, kiitos kun luette!