Ratitan kootut ilmeet

Vajaan viikon päästä tulee kuukausi täyteen siitä, kun haettiin pieni Ratita-tyttönen lentokentältä. Vaikka Ratita ei ole meillä kauaa ollutkaan, tuntuu kuin se olisi aina ollut menossa mukana. Ehkäpä siksi, ettei kauheata sisäsiistiksi opettamisvaihetta ollut niin neiti vain sulautui meidän arkeemme eikä hiljaisella luonteellaan sitä pysty paljoakaan järisyttämään. Siitä huolimatta ei voitaisi missään nimessä enää luopua tästä ihanasta koirasta. Ihana nähdä, kuinka päivä päivältä neiti kerää rohkeutta ja tuo esille uusia puoliaan. Ihana hauva ja Vilan kanssa nuo ovat kuin paita ja peppu!

Nykyään Ratita uskaltaa nukkua meidän seurassamme eikä avaa silmiään ihan jokaiseen pieneen ääneen. Välillä koko kämppä kaikuu Ratitan kuorsauksista :D

Syliin nukahtaminenkin oli ihan uutta. Ratita ei selvästikkään tykkää olla sylissä, mutta kynsien leikkaamisen ajaksi nappasin jäykistyneen koiran syliini. Siihenhän se sitten jäi ja vieläpä nukahti. Ihana hammaspeikko!

Yleensä Vila ja Ratita nukkuvat sohvalla toisissaan kiinni. Vila ei niin välitä Ratitan läheisyydestä, muttei silti laita vastaankaan vaikka pieni käpertyisi hänen päälleen..

Ratita on edelleenkin tosi arka, mutta parempaan päin ollaan kokoajan menossa. Nykyisin ruoka voittaa ihmispelon ja muiden koirien seurassa uskalletaan mitä vain.