Otin kameran kouraan ja rupesin kuvailemaan kaikkea, mitä en ole täällä vielä esitellyt. Ja kuvattavaa riitti! Varoituksena siis: tulossa 16 kuvaa sisältävä kilometripostaus ;)
Mistäs sitä enää edes aloittaisi? Eilinen kirpparilöytö on varmaan hyvä aihe, jolla laskeutua taas bloggailun pariin :) Elikkäs Superkirpparilta löytynyt harmaa neuletakki, 3€. Totesin juuri viime viikolla, ettei räjähtämäisillään olevasta vaatehuoneesta löydy mitään oikeasti päälle laitettavaa. Kaiken maailman paljettitoppeja, kukkahameita ja kesämekkoja kyllä löytyy, mutta perusT-paitoja, farkkuja tai neuleita ei. Siinä siis uusi projekti: osta jotain puettavaa.
Sukat ovat Prahan tuliainen Jussin porukoilta. Saatiin muuten ihan mahtavia tuliaisia, tuntui ihan jouluaatolta, kun ruvettiin availemaan niitä :)
Kaupungilla on tullut käytyä yhdessä viikonlopussa enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Sitähän se joulunaika on, ostamista! Onneksi joululahjahankinnat ovat jo voiton puolella ja budjettikin pysyi kasassa, kun sain reilun satasen veronpalautuksiakin. Itselleni ostin Yrjönkadulle nousseesta Vilan pop-up-myymälästä perustoppeja, 2€/kpl. Piti ostaa jokaista väriä, kun olivat niin edullisesti tarjolla.
Minun piti muuten esitellä meidän hienot joulukalenterit täällä - ennen luukkujen avaamista... Nyt niistä on avattu 16 luukkua, ihan eivät ole enää niin edustavia, kun silloin marraskuun lopulla :D
Jussille ostin armeijaan SuperMariokalenterin ja sain vastalahjana PikkyMyyn. Perinteisesti ostin Sofiallekin suklaakalenterin, ylivoimaisesti hienoimman Disneyn Prinsessat-kalendaarin! Harmi ettei tullut otettua kuvaa ;)
Suklaakalenterin lisäksi myös TJ-kalenterista on ropissut aamuja huimaa tahtia pois. Tänään taitaa olla TJ94 ja "rasti ruutuun"-paperiversio rupeaa näyttämään melko lupaavalta (ja kärsineeltä).
Ja kuten kuvasta huomaa, Jussilla alkaa torstaina 14 päivän yhtäjaksoinen loma! Siis 2 viikkoa putkeen! WOU!
Tässä vielä vertailun vuoksi, miltä kalenteri näytti syyskuun 19., kun sen esittelin ekaa kertaa blogissa:
Perjantaina Jussi tuli lomille mukanaan uusi Puman urheiluasu. Intin smurffin värinen urheilupuku oli kuulemma alkanut tympimään ja nuo olivat sotilaspoliisien kesken tilanneet itselleen astetta päheemmän puvut. Nuo kirjailuthan tuosta tekee vaan niin hienon ;)
Urheilupuvun lisäksi he olivat tilanneet myöskin uudet laukut, päheillä kirjailuilla myöskin varustettuina.
Jussin yo-kiitoskortitkin vihdoin näkivät päivänvalon. Ihan kätevähän nämä on sujauttaa joulukorttien kanssa samaan kuoreen ;)
Ainiin! Meidän maanvaivat eli koirat. Vila on aloittanut jälleen sisälle pissailun ja Ratita ei suostu toimittamaan asioitaan lainkaan ulos mikäli mittarilukema laskee alle nollan. Kotona on siis lähes joka päivä vastassa muutama lätäkkö ja pari kasaa sitä itseään. Rasittavaa, mutten pysty asialle mitään tekemäänkään. Suurempi huoli on se Vilan hommaama valituslappu, joka tuli silloin reilu kuukausi sitten, kun olin iltavuorossa harjoittelupaikalla. Vastaavaa ehkäisemään olen joutunut viemään koiria liian usein hoitoon ja hankittiin varmuuden vuoksi vielä sitruunapantakin. Pannan toimivuudesta ei ole todisteita, mutta nyt ei ole tullut lisääkään valituksia, kun olen aina vienyt koirat mummolaan jos olen ollut epänormaaliin aikaan poissa (normaali aika on 8-15 välillä, kaikki siitä ohi menevä on Vilan mielestä hämäävää ja silloin pitää haukkua sydämen pohjasta..) Tosi kätevä käydä koulua ja koittaa välillä hommata muutama lisäeuro työnteolla, kun koirat vaativat kokoaikaisen läsnäolon -,-
Ollaan koitettu nyt myös jättää koirille puruluita jos jätetään ne yksin. Ainakin Vilalle on kelvannut luut ja Ratitakin on uskaltautunut maistamaan.
Ratita on edelleenkin se pieni viaton oma itsensä, mutta joitain tuholaisen piirteitä on tullut esiin. Neiti on repinyt mm. yhden kirjan jo palasiksi. Ja sisälle asioiminenhan on äärimmäisen rasittavaa..
Ostettiin Ratitalle oma kantolaukku. Se Vilalle ostettu, josta onkin jo kerran tultu läpi ja sen jälkeen sitä on paikkailtu, on liian painava koiran kuljettamiseen. Tämä kevyempi ja pienempi versio on Tokmannilta, 25€. Laukku ja Ratita yhdessä painavat juuri sen verran, että jopa minä jaksan niitä hetken aikaa kantaa olallani.
Ompelin Rattikselle myös uuden lämpöliivin. Ratita on äärimmäisen tarkka vaatetuksestaan ja mikäli vaatteet ovat hiemankaan häiritsevät, ei neiti suostu liikkumaan saatikka tekemään asioitaan tipan vertaakaan. Parhaaksi yhdistelmäksi olen havainnut kylmillä keleillä velour- tai trikoohaalarin ja päälle lämpöliivin. Tässä liivissä on vuorina fleece, välissä lämpövanu ja päällä inttikuosinen sadekangas. Ihan piruuttani vielä ompelin helmaan SotilasPoliisin kirjaimet, pinkillä ;)
Malli ei tosiaan suojaa etutassujen isoja lihaksia, mutta tämä on ainoa manttelimalli, jossa Ratita suostuu liikkumaan. Liivin idea on siis olla lisälämpönä ja sadesuojana haalarin päällä sekä lämmittämässä kaulaa, joka on melko altis kylmyydelle, kun haalarissa on vain löysä resorikaulus.
Esittelin edellisessä, tabletilla postatussa kirjoituksessa Mosan. Mosa on siis Jussi etukäteisjoululahja (eli lahja, josta ilmoitin "Jussi, sä hommaat ton mulle eiks nii?"). Mosa on melko ihana ja pehmeä. Ja iso.
Jokavuotisen jouluaskartelupakon suoritin väkertämällä tuollaisen paperisen tähtisysteemin. Opin tekniikan harjoittelupaikassa, jossa eräs työntekijä askarteli näitä asukkaiden huoneisiin koristeiksi. Tuollaisen tekemiseen menee reilu tunti ja hermot palavat sen about 40987 kertaa. Valmista silti tuli ;)
Ja loppuun vielä mahtava älynväläys, jonka sain eilen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tuollaiset äärimmäisen rumat pelikuulokkeet pyörimässä tiellä, kun koittaa hoitaa jotain tietokoneella. Halusin ottaa opikseni Jussin edellisten kuulokkeiden kohtalosta, joiden piuha katkesi, kun meikäläinen vähän runnasi niiden päältä tuolin kanssa. Nyt olen siis koittanut varjella kuulokkeiden johtoa ja vihdoinkin löysin ratkaisun: koukku tietokonepöydän sivuun kiinni. Vautsi, ansaitsisin muuten jonkun palkinnon! Varsinkin, kun Jussin lyttäsi hienon neronleimaukseni: "Mulla on semmonen koukku, mutta siitä on liima kuivunu eikä se pysy kiinni". Eli ainoa kunnia, jonka lopulta sain oli liimata tuo jo olemassaoleva koukku pikaliimalla kiinni...
kiva että kerkesit kirjottelee :)
VastaaPoista