Kuten olen aina sanonut: paskan määrä elämässä on vakio. Tapahtuu huonoja asioita ja sitten hyvä ja taas huonoja. Tuo ajatus auttaa jaksamaan huonojen aikojen ohi, mutta se myöskin tekee minusta varsin pessimistisen "kaikki menee kuitenkin pilalle"-tyypin. Ja niinhän kaikki tuntuu menevänkin!
Ensin kaikki oli niin päin mäntyä: minulta oli lompakko kaikkine kortteineen ja henkkareineen hukassa, eräs henkilö lemppasi minut melko ärsyttävästi ja tuli riideltyä ystävän kanssa ihan liikaa.
Sitten asioihin tuli kohennusta: lompakkoni löytyi yli viikon kadoksissa olon jälkeen Jussin taskusta (:DD), tajusin että minua lähinnä naurattaa huono onneni parisuhderintamalla, sain sovittua ristiriidat ystäväiseni kanssa ja sain ensi kevääksi harjoittelupaikan! Tuota harjoittelupaikkaa onkin pakko vähän hehkuttaa tähän väliin (ennen kuin joku ilmoittaa minulle, etten saanutkaan sitä :D). Menen ensi keväänä mielenterveystyön harjoitteluun ja nappasin itselleni Jobstepista paikan Porin nuorisopsykiatrisen päiväyksikön päiväosastolta! En halunnut minnekkään osastolle ja siksi olenkin niin tyytyväinen tuohon.
Ei hetkeäkään, kun alamäki alkaa jälleen: ajelen aamutuimaan kohti harjoittelupaikkaani ja säpsähdän puolihorroksestani hereille kauhean kopahduksen myötä. Hetken ihmettelin, mitäs ihmettä, kunnes nään tuulilasissa olevan vajaan 10cm pitkän särön...... AARGH! Edellä ajaneen rekan renkaasta sinkoutunut kivi saa juuri löytyneen kukkaroni kevenemään 150€. Toisaalta onni onnettomuudessa: autossa oli tuulilasivakuutus ja tuo 150e on sen omavastuu. Kuulin jo kauhutarinoita 700€ maksaneista tuulilasinvaihdoista!? Ja sitä paitsi, Jussi saa auton lainaamisesta kiitokseksi uuden tuulilasin naarmuuntuneen tilalle, reilua?
Mitäköhän seuraavaksi mahtaa tapahtua!? Kyllä kohtalo minulle jotain lokaa heittää niskaan, kun olen näköjään saanut yhdestä tentistä, johon en ollut edes aineistoa hankkinut (enkä siis sanaakaan lukenut), arvosanaksi 3+!
ps. Mikäli joku muistaa, mitä hehkutin muutama viikko sitten ja totesin lopuksi, että kaikki menee kuitenkin mönkään.. No, oikeassa olin! Eipä olisi uskonut taas :D
Tuttu tunne, itselle tapahtunut tässä viimeaikoina tuo sama, ensin alamäkeen ja lujaa, sitten hitaasti ylämäkeen ja taas lujaa mennään alamäessä.
VastaaPoistaMusta taas tuntuu, että kaikkee paskaa tapahtuu omalla kohdalla enemmän kuin pitäisi ja nää on vielä isoja paskoja mitä päälle sataa :D.
Toivotaan nyt, että joku sieltä läjän keskeltä nostaisi ja pelastaisi :D
Toivossa on aina hyvä elää, eikähön tämä paska vielä joskus lopu :D
PoistaMusta on tullu sellanen positiivisesti kyyninen ihminen, tiedän et kaikki menee vituiks kuitenkin niin osaan ottaa siitä hetkestä ilon irti kun kaikki on hyvin. :) Otan nykyään sellasen asenteen kaikkeen et mikään ei onnistu, joten oon aina sitten ilonen niistä onnistumisista. Mut koko aika sellanen perusvitutus päällänsä. Mut kyl se siitä sitten! :)
VastaaPoistaTuollainen asenne olisi kyllä niiiin hyvä minullekkin.. En vaan osaa olla positiivinen jos tiedän, että kohta taas vituttaa :D
PoistaKyl se siitä vielä !
VastaaPoistaMut toi sun harjoittelupaikka, onneks olkoon ! Oon ihan sika kateellinen (eh eh, 16 vee tyttö kirjottaa), toi ois sellanen paikka jos haluisin olla ! :D
Oon kyllä tosi tyytyväinen tohon paikkaan! Varmaan melko haastava paikka, kun nuorten kanssa pitäisi osata toimia.. Ehkä mä selviän :)
Poista