Koirien oma aitaus

Koiruudet saivat vihdoin "mummolaan" ihan oman aidatun pihakaistaleen! Tai oikeastaanhan tuo on vanhaherra-Valton reviiriä, mutta onneksi tuo löntystelijä ei pahemmin piittaa vaikka hänen alueillaan vipeltäisikin pari minimanetoa. Onhan se iso helpotus Jussin porukoille, silloin kun koirat ovat siellä hoidossa, aamusin vain avata ovi ja päästää kolme koiraa tarpeilleen saatikka sitten alkaa pukemaan jokaiselle hihnaa ja valjasta.

Kummisetäni vaimo lähetti minulle yhden koiranpaidan ja se sattuikin olemaan juuri täydellinen Vilalle! Selässä lukee strasseilla "I <3 MOM" :)

Tänään kääntyi harjoittelun "aamujuna", eli edessä vähemmän kuin takana. Aloitin maanantaina Kankaanpään neuvolassa pariviikkoisen jakson ja tuntuuhan se työmatkan lyheneminen 15km ihan mukavalta. Minulle sattui jälleen kerran todella mukava ohjaaja, eli onneni jatkuu yhäkin sillä rintamalla (sitä odotellessa, kun saan jonkun kamalan korppikotkan ohjaajakseni..). Tällä viikolla olen tehnyt täysin itsenäisesti 5-luokan tarkastuksia sekä 4- ja 6-vuotisLENEjä (leikki-ikäisen neurologinen testi). Kyllähän se alkuunsa aina vähän jännittää, mutta jotenkin nuokin tilanteet vain etenevät omalla painollaan ja hengissä niistä on tullut selvittyä. Ainoa todellinen ongelmani on kesken päivän nukahteleminen... Melko noloa säpsähtää hereille, kun on juuri kaatumaisillaan tuolilta lattialle :D