Työharjoittelun viimeinen koitos

Tänään kruunasin työharjoitteluni viimeisen päivän pitämällä neljä seksuaaliterveyden oppituntia 7- ja 8-luokkalaisille. Harvoin saan olla itsestäni ylpeä, mutta nyt on kyllä aihetta siihen (vaikka itse sanonkin).
Olen äärimmäisen esiintymiskammoinen ihminen. Ihan normaali kahvipöytäkeskutelukin vieraammassa seurassa saa aikaan kauhean jännittämisen, paniikin ja epämukavan olon. Puhumattakaan koulun esitelmistä! Olen aina inhonnut esiintymistä, koska en pysty hillitsemään älytöntä jännittämistä, ja sitä on kuuntelijan mahdoton olla huomaamatta: ääni tärisee, kädet tärisee, hikoiluttaa ja posket punottaa. Tosi noloa...
Kun ohjaajani sanoi viisi viikkoa sitten, että saan hommakseni pitää yläastelaisille oppitunnit liittyen seksuaalisuuteen, ehkäisyyn ja sukupuolitauteihin, menin ihan paniikkiin. Siis minäkö muka a) opettamassa b) vieläpä tuollaisesta aiheesta!? Eipä siinä kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua (halusin tosiaankin saada hyväksytyn tästä harjoittelusta..). Onneksi sain sentään melkein 5 viikkoa aikaa valmistautua ja prepata itseäni koitokseen.

Ilmeisesti onnistuin valmistautumaan tuomiopäivääni melko hyvin, sillä olen yhäkin elossa! Sain vieläpä hyvää palautetta koulun terveystiedonopettajalta, jonka sanomista yksi tietty kohta jäi varsin hyvin mieleen: "Ai sua jännitti? Eihän sitä huomannut yhtään, tosi luontevasti ja rauhallisesti vedit". SUCCESSSS!

Näin jälkeenpäin olen vain tyytyväinen, että jouduin tälläisen "haasteen" eteen. Minun oli vain pakko päästä esiintymiskammostani yli ja nyt tuntuu, että voisin mennä kertomaan ihan kenelle vain ihan mistä aiheesta tahansa :D

ps. Onnistumiseni takaa taitaa löytyä Jussi ja Tuomas, jotka jaksoivat kerta toisensa jälkeen toimia harjoitusyleisönäni paasatessani esityksiä läpi. Jussikaan ei nukahtanut kuin kerran esitelmieni aikana! ;)