Käytiin sunnuntaina ratsastamassa islanninhevosilla. Parin tunnin vaellus Lapin luonnossa oli todella mahtavaa! Olenkin joskus muinoin harrastanut ratsastusta, mutta lopetin tiputtuani ja murrettuani ranteeni. Viime kerrasta hevosen selässä on aikaa, enkä muistanutkaan kuinka mahtavaa ratsastaminen on!
Sain houkuteltua myös Jussin ja hänen isänsä mukaan. Ensikertalaiset olivat tosi positiivisesti yllättyneitä; hevosen selästä ei pudonnutkaan joka askeleella!
Kokeiltiin myös tölttiä, islanninhevosten oma askel, joka on käynnin ja ravin välimaastoa. Minun ratsuni mielestä ravi oli asiallisempaa, eli minulta jäi varsinainen töltti lähes kokematta..
Löysin Jussin isän kamerasta ihanan kuvan liittyen edelliseen postaukseen! Suoraan kuin minä ja Jussi! (ja Jussi on tuo hiljaa taustalla mököttävä yksilö ;)
Huomio äitille: mullakin oli kypärä, kun ratsastettiin vaikkei se kuvassa vielä päässä olekkaan :)
Kivoja kuvia ! Minäkin hevosten ystävä. (:
VastaaPoistaPs. Mulla on sulle jotain blogissani. (: