Huoh..

Hyvää juhannusta hippasen myöhässä!

Oma jussini koostui pienestä torstaisesta ylilyönnistä ja perjantaina olinkin sitten kavereitten kanssa mökillä nauttien pelkkiä alkoholittomia. Ei ole viime päivinä huvittanut oikein mikään, kun tuntuu olevan mieli niin maassa. Minun piti maanantaina, palattuani Italian reissultani, kertoa täällä kuinka olen tutustunut aivan ihanaan ihmiseen, joka on pitkästä aikaa saanut minut tuntemaan itseni todella onnelliseksi. Tapasin tämän täydelliseltä tuntuvan pojan vajaa pari kuukautta sitten ja lyhyessä ajassa meistä tuli varsin läheiset vaikka hän olikin armeijassa samaan aikaan. Sitten kävikin niin, että hän jätti minut yllättäen syystä, jolle en itse voinut mitään. En tiedä onko sitä edes soveliasta paljastaa täällä, mutta ongelmana oli eriävät näkemyksemme uskon asioista. Minä kun en valitettavasti ole kovinkaan hengellinen ihminen ja mitäpä sitä salailemaankaan.. Kukin uskoo mihin itse tykkää, sitä mieltä olen itse.. Ja itselläni ei olisi ollut mitään ongelmaa hyväksyä häntä ja hänen vakaumustaan, siksi en oikein pysty käsittämään tätä juttua ja tuntuukin, että minulla on ihan ääretön ikävä sitä ihmistä. Tyhmä sydän kun menee rakastumaan niin älyttömän nopeasti, kun toinen tuntuu vain niin oikealta.

Anyway nyt tuntuu että elämä on melko epäreilua. Sain taas siipeeni suhderintamalla.. Paljoa mikään ei tunnu auttavan tähän täysin hylätyksi tulemisen tunteeseen. Paitsi yksi fakta lainattuna Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen-biisistä:

"Ystäväsi huolehtii, kun askelees on hatarat. Elämässä pitää kii jos sen päältä putoat"