Tämä päivä päätti mennä mönkään jo ihan aamusta lähtien: nukuin pommiin ja heräsin 25min ennen kuin piti lähteä kouluun. Eihän tuo niin paha ole, mutta tarkoitukseni oli pestä hiukset aamulla, kun en jaksanut viime yönä enää käydä suihkussa.. Lisäksi olin nukkunut yöllä vain pari tuntia kunnolla, jonka jälkeen heräilin jatkuvasti kamalaan tuskahikeen. Olisin toki voinut mennä nukkumaan aiemmin kuin 2.30, kun tiedän, että sängyssä tulee aina pyörittyä ennen kuin saan unenpäästä kiinni. Eli lopputuloksena riensin kouluun kauheassa paniikissa, ilman meikkiä, rättiväsyneenä, hiukset likasena ja kulahtaneet colleget jalassa. Ja tämä kaikki vain sen takia, että pääsin tekemään tenttiä, johon en ollut lukenut minuuttiakaan, ja jonka tekeminen tuntui vallan lottokupongin täyttämiseltä.. Success!
Tänään ei olekkaan ratsastusta, kun tunti siirtyi keskiviikolle. Minulla on siis kivasti aikaa lukea keskiviikkoiseen näytteenoton tenttiin (jooo, mä hei luen!). Onneksi ihan just alkaa kesäloma! Tuo opiskelumotivaatio on niin matalalla, etten tiedä mitä tekisin jos ei nyt tulisi pieni tauko siitä hommasta. Ja ulkonakin on niin pirun kuuma, että sisälle läkähtyy. Ja ulkonahan ei voi olla koska itikka. Elämä on hankalaa!
Pientä piritsystä pitää kuitenkin aina keksiä! Käytiin Annin kanssa kiertelemässä edellisviikolla kauppoja ja löysin H&M:n lastenosastolta ihan sairaan mageita sukkia! Koko oli 37-39, eli juurikin sopivia minun jalkaani. Nuo 3 paria maksoivat 7€. (ja kukaan ei huomaa sukissa olevia miljoonia koirankarvoja, eiks nii?)
Koiruuksien kuulumisia. Kerrankin minun ei tarvitse valittaa, kuinka Vila käy hermolle! Neiti on ollut oikein nätisti viime aikoina, sisälle pissailu on loppunut ja yhä niskan päälle pyrkivä eroahdistus on saatu kuriin sitruunapannalla. Ulkoiluthan ovat edelleenkin aivan kaaottisia, mutta kaipa siihenkin tulee jossain kohtaa muutos.
Ratitalla on huomenna 1v-Suomisynttärit! Siitä tosiaan on jo vuosi, kun haettiin tuo rääpäle lentokentältä uuteen kotiinsa.
Koskaan ei kaikki voi olla hyvin, siksipä saatiin vähän vettä myllyyn liittyen kamalaan leishmania-pelkooni. Vilalla on syytä epäillä tuota tautia ja tuntuu kyllä niin musertavalta edes ajatella, että häneltä se löytyisi.. Edessä olisi loppuelämän mittainen läkitys. Epäilys johtuu Vilan silmien ympärillä olevan pigmentin vaalentumisesta ja eräs enemmän asiasta tietävä henkilö suositteli pikimmiten ottamaan verikokeet asian varmistamiseksi.
Mitäpä muuten? Samaa shaibaa kuin ennenkin. Ehkä tämä vielä tästä.
PS. Tästäkin on jo tasan vuosi (+1pv)!?
Kannattaa seurailla mahdollisia muutoksia myös Vilan kirsussa sekä jos toinen rupeaa äkillisesti selittämättömästi laihtumaan. Tsemppiä kovasti ettei kyseessä olisi leishmania!
VastaaPoistaToivoisin niin kovasti, ettei kyseessä olisi tuo tauti (tai yhtään mikään tauti!). Muutosten seuraaminen on vain niin hankalaa, kun itse näkee koiraa joka päivä.. Ei tuollaisia asioita vain pistä merkille :/
Poista