I can run but I can also hide

No nyt on tapahtunut ihme, kun meikäläinen on löytänyt itsensä kuntoilun parista jo useampana päivänä tälläkin viikolla! Ei se vaatinut kuin trainerinani toimivan isosiskoni potkun persuksille, reeniohjelman ja uhkaavan nopeasti lähestyvän valintatilaisuuden (mä niiiin elän toivossa, että ne ottaa mut kesäksi sinne parempiin hoiviin!).
Eilen oltiin piiskurini kanssa kirjurissa juoksentelemassa. Edellispäiväinen intervallitreeni meni ihan plörinäksi, koska minä idiootti söin tuntia ennen urheilusuoritusta.. Fiksu tyttö! Eilen sen sijaan ajoitin ruokailuni hiukan fiksummin ja selvisin lopulta ilman mitään sen suurempia "aij mua pistää kylkeen"-draamoja. Hölkkäsin 25min yhtäjaksoisesti ja tuli kyllä niin ylpee olo itsestään! Tästä se lähtee!

Sain vihdoinkin viriteltyä ompelukoneeni käyttökuntoon muuton jäljiltä ja pitihän sitä päästä heti vähän surruttelemaan! Ompelin harjoituskappaleena keltaisesta trikoosta tuollaisen urheilutopin, johon keräsin kaikki haluamani ominaisuudet: painijaselkämys, ei liian avara kaula-aukko, pitkä ja helmasta levenevä malli. Tuli taas todettua, että itse tekemällä saa juuri sellaisen kuin haluaa! Tämä jää siis odottaa lämpimämpiä juoksukelejä. Hiukanhan tuo on vinksahtanut ja epäsymmetrinen, mutta ei se niin nokonuukaa ol!
Kuvan tein kontaktimuovisabluunalla ja mustalla kangasvärillä, tekstin kirjoitin vain vapaalla kädellä.  (kuvanlaadusta vastaa iPhone+Picasa yhdistelmä :S)

Ja päivän koirapläjäys: Vila tuhoaa jotain leluaan virne naamalla kun taas Ratita hymyilee unissaan.