Itse tekemällä saa juuri sellaisen kuin haluaa, eli tässä tapauksessa takajalat hyvin suojaavan mallin. Etutassujen aukkoihin lisäsin ekstrapaljon tilaa, jotta tuo rintava töppöjalka pääsee kulkemaan ilman, että takki estää jalan liikettä.
Kiinnitys tapahtuu kätevästi tarranauhalla. Takaosa on ommeltu muotolaskoksilla hieman pussittavaksi istuvuuden takaamiseksi. Ja vuoriahan tässä ei ole lainkaan :)
Kerkesinkin jo tuossa hehkuttelemaan uusia tuulia asumisrintamalla. Nyt olisi tosiaan vuokrasopimukset allekirjoitettu ja hermot menetetty satoja kertoja tämän asian tiimoilta. En tiedä olenko ollut jotenkin etuoikeutettu, kun olen asunut reilut pari vuotta sellaisen miehen kanssa, jolle kaikki ehdottamani sisustusratkaisut ovat kelvanneet ja muutenkin olen aika pitkälti saanut päättää kaapin paikan (Jussi on tietenkin pitänyt huolen, että järjen ääni on ollut edes osittain matkassa).
Nyt minun pitäisikin muuttaa samaan asuntoon sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa joudun riitelemään huonejaoista, sisustusratkaisuista, kotivakuutuksesta ja siitä, saako olohuoneeseen laittaa millaisia valokuvia seinälle.. Viikon verran on tullut näitä asoita puitua, miljoonittain on päässyt ärräpäitä ja litrakaupalla kyyneleitä, ja vielä on ihan kaikki auki.. Turhauttavaaa! En kyllä millään haluaisi antaa periksi isomman makkarin suhteen, onhan meitä kuitenkin koirat mukaan laskettuna 3 elävää olentoa muuttamassa samaan huoneeseen, miksi minun pitäisi ängetä pienempään makkariin? Miesten logiikka on jotenkin vaan niiiin viallinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti