Viikonloppu inttileirillä

Viikonlopun rankkuudesta kertoo ehkä se, että minun oli ihan pakko nukkua kolmen tunnin tirsat heti kotiin päästyäni, jotta saatoin edes kuvitella jaksavani istahtaa koneelle kirjoittelemaan hieman kertomusta parin edellisen päivän menoista ja meiningeistä. Kokonaisuudessaan "sotilaan perustutkinto naisille"-kurssilla viettämäni viikonlopun voisi tiivistää muutamaan sanaan: äärettömän raskas, mutta todella opettavainen kokemus! Tässä vähän tarkemmin kaikesta, mitä tehtiin:

PERJANTAI

Tuomas lähti puolen päivän aikaan heittämään meikäläistä Tampereelle, josta olin sopinut parin muun kurssilaisen kanssa kimppakyydin Hämeenlinnaan, Parolaan. Vaihdoin siis autoa Kolmenkulman ABC-asemalla ja onneksi sain heti huomata, että kaksi samassa autossa istuvaa kurssilaista olivat ihan tosi mukavia. Saavuttiin Parolannummeen, panssariprikaatin, melko ajoissa, joten käytiin tappamassa aikaa sotkussa, jonka jälkeen kokonnuttiin odottelemaan kaikkia kurssilaisia paikalle siinä 16.30 aikoihin. Yhteensä naisia saapui 25kpl, eli melko kiitettävä määrä.

Lampsittiin tupiin, joissa oli tarkoitus viettää ensimmäinen yö. Minun tuvassani oli vain kolme muuta naista, eli melko väljää oli! Jätettiin kamat sinne ja lähdettiin varusvarastolle hakemaan vähän lisää rojuja käytettäväksi. Ja sitä rojua meinaan tuli ja tuli ja tuli! Olin itse ainakin lyyhistyä reppujen ja aseen kanssa, kun käveltiin takaisin tupiin. Varusteläjä näytti siis tältä:

Ja varusteluettelo tältä:

Heitettiin maastopuvut niskaan, pistettiin aseet varastoon ja aloitettiin kurssin ensimmäinen varsinainen koulutus eli sulkeiset! Jotenkin tykkään ihan hirmusti noista sulkeisista, vaikka tulikin vinee vähän joka asiasta vähän joka välissä. Milloin oli jalkojen välissä liian vähän tilaa ja milloin takin vetoketju pari milliä auki.. No, sellaista se siellä intissä on, kaikesta turhastakin pitää nipottaa :D

Sulkeisten jälkeen mentiin luokkahuoneeseen kuuntelemaan kurssinjohtajan, kouluttajien ja kapteenin yleistä lätinää ja samalla saatiin vähän iltapalaa. Sen jälkeen oli vuorossa vähän "pitsinnypläämistä" eli lisätaskujen pujotteleminen taisteluliiviin. Saatiin taskuja 4 kpl, lipastasku, kenttäpullon tasku, suojanaamarin tasku ja kenttälapion tasku. Jokaisella taskulla oli oma paikkansa, johon se kuului liivissä kiinnittää ja itse kiinnitys tapahtui pujottelemalla naylonnauhoja vuoroin liivin ja vuoroin taskun lenkkien läpi. Kun kaikki oli saanut liivinsä valmiiksi, pidettiin iltavahvuuslaskenta, jossa tarkistetaan että kaikki ovat paikalla. Kouluttajien todettua, että kaikki 25 kurssilaista ovat paikalla, he pistivät meidät vähän pelleilemään mm. tekemään robin hood-ojennuksen (katso youtubesta esimerkkivideo! KLIK!). Valitettavasti satuin olemaan viimeisen ruodun ensimmäisessä rivissä, joten olin "maalitaulu" :D

Pelleilyjen päätteeksi siirryttiin punkkiin nukkumaan. Tai itse ainakin pyörin koko yön levottomana ja nukuin vain lyhyitä pätkiä. Heräilin välillä kamalaan janoon, nälkään, johonkin kopahdukseen, ihmeelliseen uneen tai siihen, että kännykkäni tärisi klo 4 yöllä, kun baarista kotiutuva kaveri pisti viestiä :D

LAUANTAI

Havahduin hereille  jo 5.20 ja jäin odottelemaan klo 5.30 tapahtuvaa herätystä. Tällä kertaa meillä ei (onneksi!) ollut ohjattuja aamutoimia, eli saatiin puoli tuntia aikaa pistää ittemme kuntoon ja valmiiksi sulkeisia varten. Tuossa ajassa kerkesi vallan mainiosti vähän puuteroimaan naamatauluakin. Aamuliikunta oli toteutettu sulkeisten muodossa ja harjoiteltiin eri suuntiin poistumista (eli kymmenen askeleen verran säntäämistä käskettyyn suuntaan ja siihen ojentautumista muotoon). Oli kyllä ihme, miten vajaan parin tunnin sulkeisharjoituksilla kouluttajat olivat saaneet meistä melko esittelykelpoisen joukon, joka hallitsi tahdissa marssimisen, käännökset ja kaarrokset! Siinä sitten marssittiin aamupalalle mättämään puuroa ja sämpylää.

Aamiaisen jälkeen käytiin kuuntelemassa vähän oppituntia, jonka jälkeen puettiin kamppeet niskaan, kypärä päähän ja reppu selkään valmiina siirtymään maastoon (, joka sijaitsi alle sadan metrin päässä yksiköstä). Aamupäivällä tutustuttiin kevyisiin kertasinkoihin, telamiinoihin, käsikranaatteihin ja siihen omaan "kullannuppuun" eli rynnäkkökivääriin, joka kulki ihan joka sekuntti matkassa mukana. Jos rynkkynsä unohti jonnekkin, kouluttajat pistivät ryömien sen hakemaan... Eli kannatti vain muistaa pitää ase kourassa ihan kokoajan. Niin ja pystytettiin tietenkin teltat ja roudattiin kaikki kamat sinne sisälle.

Lounas syötiin maastossa pakeista ja luojalle kiitos, että saatiin pakkipussit! Ei siis tarvinnut syödä kaikkia aterioita likaisesta pakista, kun tuotahan ei oikein pääse pesemään välissä. Lounaalla oli jotain lihakeittoa, joka maistui ihan älyttömän hyvältä supernälkäsenä:

Ruokailun jälkeen ruvettiin harjoittelemaan taistelijan erilaisia etenemismuotoja maastossa (eli hiipimistä, konttaamista, ryömimistä ja mikä ihaninta, syöksymistä). Perehdyttiin myös siihen, mitä tulee tehdä suojeluvaroituksen (pistää sadeasu niskaan ja valmistella suojanaamari käyttövalmiiksi) ja suojeluhälytyksen aikana (salamannopeasti kiskaista kypärä veks, repästä naamari laukusta naamalle, kiristää tiiviiksi, pistää huppu päähän ja koko komeuden päälle vielä kypärä). Käytiin siinä sitten hölkkäilemässä pieni lenkki naamarit kasvoilla ja meinasihan siinä vallan happi loppua, kun filtterin läpi ei kauheasti sitä virtaa. Ennen päivällistä meidän "mini-AUK:ssa" koulutetut ryhmänjohtajan tulivat osoittamaan meille meidän omat puolustusasemat (omani oli suht mukavasti pienessä ylämäessä ison puun juuressa), jotka tuli muistaa. Muutama kerta harjoiteltiin puolustusasemiin menemistä (eli säntäämistä niin lujaa kuin kintuista irtoo sille omalle paikalleen makaamaan ja tähystämään vihollista).

Siinä kohtaa, kun nälkä meinasi olla jo aivan liian iso, saatiin kenttäpäivälliseksi jotain perunamössösysteemiä, joka maistui jälleen kerran älyttömän hyvältä vesisateessa märällä maalla syötynä. Kaikki ruokailuihin jonottamiset tehtiin ilmasuojassa eli niin, että n. 5-10metrin välein jokaisen puun alla on yksi taistelija korkeassa polviasennossa (kosimisasento) ja jono etenee aina puulta puulle siirtyen. Ruokailun jälkeen oli vuorossa jotain, mitä tehdessä ajattelin "jos tästä nyt selviän niin selviän mistä vain", eli lähdettiin tekemään hyökkäyksiä. Ideanahan on se, että ensin edetään avorivissä metsän poikki pikkuhiljaa käppäillen ja kun päästään tarpeeksi liki vihollista, syöksytään maahan ja eteneminen jatkuu taistelijapareittain syöksymällä. Toinen parista huutaa "ETENEN!" ja toinen vastaa "SUOJAAN!", jolloin etenijä pinkaisee muutaman asekeleen verran pöpelikössä eteenpäin ja syöksyy takaisin maahan ryömien hyvään suojaan. Ja sitten hän suojaa parinsa etenemistä. Tuo kuulostaa melko iisiltä, mutta se kaikki roina yllä tuo oli ihan tappavan rankkaa! Maastopuvun päällä sadeasu ja sen päällä taisteluliivi, jossa roikkuu niitä pusseja joka puolella. Päässä kypärä ja kourassa se rynkky, joka itsessäänkin jo painaa 3,5kg ja on ihan äärettömän kömpelö ja iso vehje raahata mukanaan. Jalassa tietenkin pari kokoa liian isot kumpparit. Jossain kohtaa voimat alkoivat olemaan jo niin loppu, että maasta ylös pääseminen tuotti huomattavia hankaluuksia ja kehonhallinta petti melkolailla. Siinä kohtaa meikäläinen juoksi pää edellä päin puuta... Onneksi oli se kamalan kämpelö komposiittikypärä päässä!
Taisteluliivin etumusta, lipastasku ja kenttäpullotasku.

Kaiken aivan järkyttävän sykkimisen päätteeksi päästiin suihkuun ja huomasin, että polveni olivat turvonneet tuplakokoisiksi ja muutenkin niiden varassa tekeminen oli ihan tuskaista. Ei ole meikäläisen kinttuja luotu moiseen! Peseytymisen jälkeen kuunneltiin joku tietoisku liittyen vartioparien toimintaan ja yhdessä ryhmänjohtajien kanssa jaettiin yölliset lähivartiovuorot. Koska minä en ollut omalla autolla liikkeellä (eikä täten minun tarvinnut nukkua kunnolla), sain melko kakkamaisen vuoron klo 5-6. Iltapalaksi saatiin Saarioisten kylmät roiskeläpät ja vaikka yleensä inhoan niitä yli kaiken, tällä kertaa piti melkein ahmia se alas, kun niin hyvältä se maistui. Siinä 23 aikaan siirryttiin telttoihin nukkumaan. Meikäläisen tuuri tuntien, minun paikkani oli loivassa mäessä niin, että pää oli jalkoja paljon alempana ja alustalla oli todella tukala maata. Ei auttanut ruveta valittamaan, joten koitin saada unta edes hieman, vaikka jokaisen vartiovuoron vaihtuessa ja aina kun kaminaan lisättii puita, heräsin.

SUNNUNTAI

Vartiovuorossa oleva tuli potkaisemaan minut hereille klo 4 ja kun ihmettelin aikaa (vuoroni oli tosiaan 5-6), hän sanoi että olen listassa seuraavana. Ryhmänjohtaja oli onnistunut sotkemaan ajat ja meillä oli yksi vartiovuoro jäänyt väliin, joten menin töröttämään ulos täydessä varustuksessa ase kourassa neljästä viiteen. Viiden jälkeen kävin yksikössä vessassa ja käytin hyväkseni rauhallisen hetken teinipeiliposettamiseen! :D Kiiruhdin takaisin telttaan ja nukahdin joskus kuuden pintaan.

Eipä siinä kovinkaan montaa minuuttia saanut silmiään lepuuttaa, kun ulkoa kuului kauhea huuto "HÄLYTYS! KAIKKI PUOLUSTUSASEMIIN!". Olin totaalisen pihalla, mitä tapahtuu, mutta vaistomaisesti rupesin kiiruhtamaan varusteita niskaan ja ryntäsin kypärä ja ase kourassa, taisteluliivi puoliksi auki ja kumpparit hädin tuskin kintuissa omalle asemalleni makoilemaan. Onneksi en sentään ollut niin epäonninen kuin eräs kurssilainen, joka oli joutunut juoksemaan pöpelikköön alaosanaan pelkät kalsarit ja naapurin kanssa kiireessä vaihtuneet 4kokoa liian pienet kumpparit jaloissa. Kauaan ei onneksi siinä pötkötelty, mutta siinäkin ajassa sai ihmetellä, kuinka monta erilaista hämähäkkiä Suomen luonnosta löytyykään... HYI! Palattiin teltoille ja kuviteltiin, että tuo oli tuossa. Rupesin kaikessa rauhassa vaihtamaan kumisaappaita maastokenkiin ja kaivamaan pari Buranaa kassista, kun kuuluu taas "HÄLYTYS!". Ja taas oli mentävä kengännauhat auki ja Buranat tiukasti nyrkissä. Siitä jatkettiin suoraan tekemään hyökkäystä, eli syöksyilemään sinne ihanaan umpimetikköön. Kun tuo oli ohi, kuvittelin että kouluttajat armahtaisivat edes vähän, mutta turha luulo! Lähdettiin toteuttamaan uutta hyökkäystä ja hyvin hyvin ikävällä tavalla kajahti "SUOJELUHÄLYTYS"-huuto, jonka myötä piti iskeä se kamala suojanaamari kasvoille ja jatkaa hyökkäystä niin. Siitä seurasi koko leirin raskain osuus: syöksyttiin ja ryömittiin lepikossa suojanaamareissa, eli käytännössä oli juntturassa jossain oksien välissä, ei nähnyt okein mitään eikä myöskään saanut henkeä.. Ihanaa!

Järkyttävän sykkimisen lopuksi purettiin leiri, käytiin pesemässä varusteita, saatiin vihdoin aamupalaa ja putsattiin aseemme. Sitten ei ollut jäljellä enää kuin kamojen pakkaaminen, palauttaminen, tupien siivous ja palautteenantotilaisuus. Meidät "kotiutettiin" jo 13.30 ja lähdettiin kimppakyytini kanssa ajelemaan kohti Tamperetta, josta hesemätön jälkeen jatkoin matkaani Jussin kyydillä kotiin.

Jalkojen lihakset on tuskaisen kipeät ja sääret täynnä mustelmia, mutta siitä huolimatta takana on ihan huikea kurssi, josta innostuneena ilmoittauduinkin jo syyskuun lopulla olevalle jatkokurssille! Vähän tämä viikonloppu pisti mietityttämään, kestääkö kunto ja kroppa tuota älytöntä rasitusta, mutta automatkalla Jussin kertoessa kuinka Niinisalossa on huomattavasti lepposampaa, ajattelin että kyllä minusta on siihen! Yksi ongelma on vain ratkaisematta: pitkät hiukset nutturalla ja komposiittikypärä.. Ei toimi! Eli mihin ihmeeseen tungen kutrini?

Niin, saatiin kenttäpullot omiksi, jee!