maanantai 17. syyskuuta 2012

Hetkellinen maailmanloppu

Piti tulla kertomaan eilisistä kirpparilöydöistä ja viikonlopusta yleensä. Enpä nyt sitten jaksakkaan kirjoitella niistä, kun sain taas todellisia ilouutisia tuolta Niinisalon suunnalta.
Vein Jussin eilen kassulle sillä ajatuksella, että hän pääsee perjantaina lomilla ja maanantai olisi vieläpä HL. Luvassa olisi siis taas kolmen päivän loma! Eipä tuntunut yhtään niin pahalta jättää toista sinne Sotkun pihaan, kun lomaTJ oli vain 5.
Tänään tuli viestiä, että Jussi onkin kiinni viikonlopun, maanantain HL on siis myöskin peruttu! Harmitti ihan valtavasti, kun olin kerennyt jo suunnittelemaan mukavaa mökkiviikonloppua. No, ehkä nyt selviän, kun kaverini poikaystävä on myöskin kiinni ja voidaan käydä moikkaamaassa poikia sekä lauantaina että sunnuntaina.
Jotta elämä ei liian helpoksi menisi, tuli pieni tarkennus: Jussilla EI ole iltavapaata viikonloppuna eikä tällä viikolla ollenkaan. Eli moikkaamaankaan ei pääse, eikä soittamaan. Harmitti, itketti ja ärsytti. Miksei tälläisistä voi kertoa aiemmin? Ei ole kivoja tuollaiset pommit! Eivätkö ne yhtään ajattele meidän muudenkin opiskeluista stressaantuneiden ja ikävästä murtuneiden inttileskien tunteita? Ei ilmeisestikään. Tai sitten olen maailman ainoa inttileski, jonka mielestä tämä juttu on verrattavissa maailmanloppuun..


Onnen ja epäonnen määrähän on vakio. Minun epäonneni korvasi isosiskoni suuuri onni: hänen 800km päässä asuva poikaystävä sai täältä Porista töitä ja hän meinaa tässä lähiaikoina muuttaa tänne! Voi että kuinka olinkin onnellinen heidän puolestaan! Se etäsuhde tuntui raastavan isosiskoani ja samassa pisti myöskin uuteen valoon minun ja Jussin 60km-"etäsuhdetta"..

2 kommenttia:

  1. Ei ne kato osaa ajatella ne ihme kapiaiset normaaleja ihmisiä ku siellä tekevät tuollasia päätöksiä...
    Itsekin jotai tuollaista kokeneena, joskin välimatka intti aikana oli 200km... et ei siinä paljo käyty iltavapailla moikkaamassa... tasan yhesti kävin kassulla koko puolivuotisen armeija olon aikana... mutta sen muistan et armaani karvajalka oli iiiiihan muutaman vklopun kiinni tuona aikana... tuntu et se on joka vkloppu lomalla... mut sehän ei ollut pahasta...

    Ja tosi ihana et siskosi poikaystävä pääsee rakastaan lähelle... ei minustakaan olis moiseen kaukosuhteeseen vaikka kuinka olis luottamus kohdillaan... meillä ei koskaan oo moisia välimatkoja ollut mut kyllä se 40km välimatkakin välissä oli liikaa(silloin seurusteluaikana kun asuttiin eri paikkakunnilla) nyt ku on 7v asuttu yhessä ja jos toinen on vaikka vklopun menossa nii huhhuh!!!

    VastaaPoista
  2. Olen niin kiitollinen, että välimatka on kuitenkin noin lyhyt niin pääsee edes joskus moikkaamaan jos sattuu sopiva hetki! Eikä armeijaa ole kuin puoli vuotta enää jäljellä (uskottelen itselleni, ettei se muka ole paljoa...)

    VastaaPoista