maanantai 27. helmikuuta 2012

Angorahaalari ja untuvatyyny

Ostin pari viikkoa sitten kirpparilta miesten ruskean neuleslipoverin eurolla. Suunnitelmana oli alusta alkaen tehdä slipoverista Vilalle haalari, eikä suinkaan pukea vaatekappaletta Jussin niskaan ;). Neulos on tosi ohutta ja superjoustavaa, mutta silti tuntuu oikein lämpimältä. Tuotelapussa lukee "70% angoraa, 10%villaa, 10% polyaminidia, 10% elastaania", että eiköhän tuolla tarkene, kun luonnonkuituprosentti on 80%!


Kanttasin takajalkojen välissä olevan aukon turkoosilla resorilla, mutta eihän sitä resoria sitten riittänytkään kaulukseen. Pengoin tilkkulootaa ja löysin palasen sitä vaaleaa überpehmeää collegea, josta tein viime viikolla jumpIn-haalarin. Se olikin parempi vaihtoehto kaulukseksi, on nimittäin niin joustavaa, ettei takuulla kiristä, mutta silti tarpeeksi napakkaa, ettei myöskään lörpötä. Kuvissa kaulus on kaksinkerroin.


Eihän tuo mikään kaunis vaate ole, mutta kerrankin sain tehtyä käytännöllisen koiranvaatteen! Lahkeidensuissa hyödynsin slipoverin helmahuolittelua, eipä tarvinnut kääntää reunoja. Vaikka haalari on slimfit, on se kuitenkin niin joustava, ettei puserra tai paina pikkuista :)


Taas kerran, kun tulimme kotiin kuulin Jussin sanoneen "Taas sulle on tullut postia! Kui mun nimelläni ei tule koskaan mitään muuta kuin sähkölasku?". Tällä kertaa eteisen lattialla odottelivat Cosmo-lehden tilaajalahja, Lumenen meikkisetti (tämän takia oikeastaan maksoin tilauksesta 20€ :D) ja kokeilumielessä tilaamani öljyölaminoitu puuvillakangaspalanen. Kangas on kuvassa meikkien taustalla, on kyllä kaunis kuosi! Tästä tulee chihuahua-kokoisia sademantteleita kunhan saan aikaiseksi ryhtyä hommiin.


Käytiin myös hakemassa yksi paketti Mustista&Mirristä. Tilasin Hurtan kurahaalarin netistä, kun tajusin, että näitähän saa tuollaisina "Vila-mallisina". Samalla sekunnilla, kun avasin paketin autossa tajusin, ettei Vilan tassut kyllä niistä lahkeista läpi mene. Olen ostanut Vilalle kaksi valmisvaatetta kaupasta ja molemmissa sama ongelma! Vilalla on jättitassut, mutta onneksi osaan itse tehdä neidille vaatteet, joista räpylät mahtuu läpi. Luojan kiitos maksoin tästä haalarista ainoastaan tasan 5€ toimituskuluineen! Normaalihintaan (hipoo 50€) olisi ehkä voinut jopa harmittaa.


Ja yksi pikaompelus vielä tälle päivälle: makuualusta Vilalle. Se superhieno (ja superkallis) koppa on Vilan tarpeisiin vähän nafti. Neidillä kun sattuu olemaan tapana nukkua mahdollisimman suorana ja mahdollisimman poikittain. Pienessä kopassa ei mahdu kuin vetää itsensä keräkaaliksi.. Onneksi muistin, että äitillä on vanhasta sohvasta pelastetut istuintyynyt vielä tallella ja lähdettiin niitä hakemaan Jussin kanssa. Olisivat tyynyt kuulemma pian lentäneet roskiin, eli onneksi oli ajoitus kohdallaan ;)


Päällinen on teddypintaista kangasta EK:sta, alla on Ikean puuvillaa. Laitoin sivuun vetskarin, jotta saa päällisen tarvittaessa pesuun. Tyynyissähän on untuvaa, eli ihan luksusta Vilalle! Kuvasta saa kyllä sellaisen kuvan, että masentunut manetomme on pakotettu kököttämään tyynyllä kuvauksen ajan.. Vilalle näyttäisi myös olevan kolme korvaa (?)


Tänään oltiin sitten koirakoulussa ja jälleen kerran viisaampana tultiin sieltä ulos. Saatiin hyvät ohjeet istu-käskyn opettamiseksi ja nyt onkin kova harjoittelu meneillään. Hauska sattuma: kurssin viidestä koirasta toinenkin on Espanjasta pelastettu ja vieläpä Malagasta samoin kuin Vila! Sain myöskin ammattilaisen vahvistuksen mielipiteelleni, eli uskallan sen nyt sanoa ääneenkin: "anna tassu"-käsky on maailman turhin, enkä tahdo sitä koiralleni opettaa!
Koirakoulun ohjaajan innoittamana päätettiin myös kokeilla Vilalle raakaluita (kyllä, HYI!). Ostettiin kilon pussi naudan pakastettua rustoluuta ja kaikkien ällöttelyiden jälkeen sain tarjottua sellaisen Vilalle. Teljettiin neiti keittiöön syömään ettei raakaa lihamönjää olisi joka puolella ja ihme kyllä, maailman eroahdistunein koiramme ei edes huomannut olevansa yksin keittiössä, kun lähdettiin Jussin kanssa olohuoneeseen! Luu oli niin mielenkiintoinen ja herkullinen, että yksinoleminenkaan ei haitannut. Vila alkoi kylläkin välittömästi luun loputtua vikisemään ja haukkumaan meidän perään...

Note to self: tee PUL-kankaasta Vilalle sopiva kurahaalari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti