tiistai 15. tammikuuta 2013

keskellä sirKUSTA


Vila on taas järjestänyt sellaisen sirkuksen, että heikoimmat tippuisivat takuulla kyydistä. Ensimmäinen ohjelmanumero sai ensi-iltansa eilen aamulla ja se oli nimeltään "kusinen sänky, osa 20". Kyllä vain, taas oli neiti mennyt tyhjentämään rakkonsa meidän sänkyyn. Tällä kertaa olin sattumalta "peitellyt" sängyn peitoilla, joten pissa ei päässyt valumaan patjaan asti. Mutta Vilahan halusi silti maksimoida tuhon määrän ja oli lorotellessaan kulkenut eteenpäin niin, että pissalätäkkö ulottui molemmille peitoille. Ja esityksen loppuhuipennuksena jompi kumpi koirista oli tallonut lätäkölle ja marssinut molempien tyynyjen päältä. Söpöä!
Olin juuri miettinyt, että lakanat voisi vaihtaa.. No, nyt ainakin tuli vaihdettua lakanat ja sain koko tämän illan rampata pesutuvassa tunkemassa täkkejä ja tyynyjä koneeseen.

Seuraavana vuorossa tulee eilisen illan esitys "sujahdan valjaista pakoon" ja sekin taitaa olla vähintään osa 20. Eilen vain tilanne meinasi ajautua vakavaksi, kun lähdin vielä pissattamaan koirat ja Vila näki pyörätiellä toisen koiran. Siitä seurasi kauhea raivokohtaus ja rimpuilu ja hupsis! Koko koira sujahti valjaistaan ja juoksi toista koiraa kohti haukkuen. Kerkesin jo hetken pelätä, että Vila syö sen toisen koiran tai vähintäänkin raatelee, mutta ei! Vila meni vain sen viereen ja räksytti ja "hyökki" muttei purrut! Onneksi, sehän tästä olisi vielä puuttunut..
Juoksin Ratitan kanssa Vilan kiinni (mm. piikkipensaan läpi), mutta karkulainen oli sitä mieltä, että katukoiran elämä on ehdottomasti hienompaa ja tämä lähti kipittelemään pyörätietä pitkin poispäin. Taisin sen verran tiukkaan sävyyn komentaa, että tuokin lanttuaivo, joka ei ikinä tottele minua, otti käskyn vastaan ja palasi räksyttämään vähintään sydänkohtauksen saaneelle koiralle. Lopulta sain napattua ihanan koirani niskavilloista kainaloon. Taisin pyytää vähintään sata kertaa toisen koiran omistajalta anteeksi tapahtunutta, mutta onneksi tyyppi oli mukava ja vakuuttii, että kaikki ok (vaikka vapaana juokseva koirani meinasi juuri pistellä hänen Fifinsä poskeen..)

Viimeinen silaus tapahtui tänään, kun koulun jälkeen lähdin pissattamaan koiria. Minulla oli molemmat koirat flekseissä ja jumalaton kassi täkkejä ja peittopusseja, jotka minun piti heittää pesutupaan odottamaan, että lenkitän koirat. Oli siis hieman kädet täynnä enkä kerennyt avaamaan ulko-ovea siinä tavanomaisessa puolessa sekunnissa, minkä takia Vilan sisäinen kello meni niin sekaisin, että neiti pissasi kerrostalon etuoven kuramatolle. Kiitos Vila! Eipä siinä auttanut muu kuin moikata sisään tulevaa naapuria kuin mitään ei olisi tapahtunut ja lähteä hakemaan paperia sisältä...

Ihan pikkasen vain on hermo kireellä. Kaiken lisäksi olin aamulla hammaslääkärissä ja istuin 8 tuntia luennolla. Jotenkin on sellainen talviuni-fiilis: vois mennä nukkumaan ja herätä sitten, kun Jussi pääsee armeijasta. Eihän tässä muuten olisi mitään probleemaa, mutta Jussi on tosiaan viikonlopun kiinni ja se tietää sitä, että Vila pistää viimeistään viikonloppuna ihan ranttaliksi ja sen käytös pahenee 100 kertaa vielä tämänhetkisestä. En millään malta odottaa..

Kuvassa on kirpparilta ostamani magneetti, joka Jussin mukaan sopi niin hyvin minulle, että se oli vain pakko ostaa. Tuo kyllä sopisi Vilallekin melko osuvasti..

8 kommenttia:

  1. Eikö Ratitalla ole ollenkaan tuota pissailuongelmaa? Mitä eläinlääkäri sanoo tuosta Vilan jatkuvasta pissailusta? Ihan mielenkiinnosta kysyn :)

    Olen harkinnut ottaa toisen koiran ja se olisi mahdollisesti italiasta tuleva maanjäristysuhri. Sen kanssa varmaan pitää varautua myös pahimpaan, kun ovat eläneet niin erilaisessa ympäristössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratita ei ainakaan minun tietääkseni harrasta pissailua. Voihan se olla, että osa lätäköistä on hänen tuotoksiaan, mutten ainakaan koskaan ole saanut itse teosta kiinni.
      Ei olla viety Vilaa eläinlääkärin pissailun takia, koska sitähän on ollut koko sen vuoden ajan, jonka Vila on meillä kohta ollut. Välillä se vain on saatu kuriin ja usein muuttuvien tilanteiden yhteydessä pissailu taas alkaa (eli kun Jussi on pitkään kotona ja sitten lähteekin pois. Jussihan on meillä koirien "pomo"). Ja pissailu on saatu vähentymään, kun Vila on ollut hoidossa, eli tuntuu melko mahdottomalta, että kyseessä olisi jokin sairaus..

      Poista
    2. Niin, ja aina kannattaa varautua pahimpaan, jos nyt näin radikaalisti saa sanoa. Mekin varauduimme aika pahaan, mutta silti Vilan vaativuus ja ongelmat ovat yllättäneet meidän monia kertoja. Jotkut koirat ovat jo tullessaan lähes täydellisiä, kuten Ratita. Jotkut taas hieman vaativampia, mutta kyllähän ne silti kaikki niin kovin rakkaita ovat :)

      Poista
  2. Heitän uudestaan saman kommentin, kun tohon edelliseen vilavalitusta postaukseen:
    Ootko jutellu tosta pissailusta eläinlääkärille? Meillä nimittäin entinen koira rouva aikoinaan alkoi pissailemaan jatkuvasti sisälle, eläinlääkärillä todettiinkin sitten, että sillä oli pissarakontulehdus.
    Jos toi pissailu on alkanu ihan nyt ja tosiaan noin aktiivisesti, voi hyvinkin olla mahdollinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastailinkin jo edelliseen kommenttiin samasta aiheesta. Vaikea uskoa, että kyseessä olisi sairaus (ollaan kyllä asiaa kovasti mietitty ja tarkkailtu Vilan käytöstä). Vilan pissailu on vain ollut niin paljon siitä kiinni, onko Jussi kotona tai onko hän hoidossa, että tuskin sairaudesta on kyse. Muuta kuin korvien välisestä viasta :)

      Poista
    2. Kommenttisi ei näy ainakaan minulle alemmassa postauksessa, siksi laitoin uudelleen kun et ollut vastaillut :)
      Suosittelisin silti kysymään ekläinlääkäriltä neuvoa pissailu asian suhteen.

      Poista
  3. Moikka!

    Kannattaisi ehkä käyttää Vilaa eläinlääkärissä, jotta esimerkiksi leikatuilla nartuilla usein esiintyvä tahdosta riippumaton virtsankarkailu ja muut fysikaaliset syyt voitaisiin sulkea pois laskuista. Virtsankarkailuun on olemassa lääkitys.

    Mikäli eläinlääkärillä ei selviä mitään fysikaalista syytä pissailuun, kannattaa tarkkailla ja tutkailla omaa käyttäytymistä ja verrata sitä muiden, esimerkiksi Jussin, käyttäytymiseen samoissa tilanteissa. Jotkut koirat voivat olla hyvin herkkiä esimerkiksi ihmisen hiemankin kovempaan suhtautumiseen asioihin, esimerkiksi suuttumiseen tai ärtymiseen (koirat aistivat tunnetilat, vaikka et niitä näyttäisikään).

    Pissailu voi toki olla myös stressioire, jota voi esiintyä juurikin erilaisten muutosten yhteydessä. Stressiherkän koiran kanssa olisikin viisasta luoda rutiineja ja rauhoittaa elämä mahdollisuuksien mukaan.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moi!
      Ollaan nyt tehotarkkailtu Vilan käytöstä ja pohdittu, mistä tässä voisi oikein olla kyse. Luultavasti aiotaan viedä koira eläinlääkärille varmuuden vuoksi, vaikka vaiva todennäköisesti löytyykin vain korvien välistä (enhän minä sitä tietenkään voi varmaksi tietää, mutta erilaiset seikat puhuvat sen puolesta..).
      Minun ja Jussin käyttäytymiset ovat täysin eri maailmoista. Itse turhaudun todella helposti ja saatan reagoida sängystä löytyvään pissalätäkköön esimerkiksi hervottomalla itkukohtauksella. Jussi sen sijaan toteaa vain "kiva" ja ryhtyy siivoamaan. Olen yrittänyt olla täysin pokerface, kun olen löytänyt jotain ylläreitä, mutta aina se vaan ei onnistu..
      Voisin hyvin kuvitella, että Vila on varsin stressiherkkä koira, mutta valitettavasti opiskelijan elämään on hankala luoda rutiineja, kun joskus on koulua 8.30-16 ja joskus 12.45-14.15. Luultavasti sitten, kun Jussi taas tulee kotiin, saadaan hieman rutiineja aikaiseksi :)

      Poista