Pieni Vila vain.

Kävin aamupäivällä tekemässä yhden kotisiivouksen siivousparini kanssa ja pian lähden hoitamaan lasta. Siinä välissä ompelin valmiiksi yhden mantteliprojektin manttelin. Eli töiden jälkeen töitä ja siinä välissäkin vähän töitä! Nyt on kymmenestä tilatusta manttelista kaksi valmiina! Ja kymmenestä pannasta kolme. Pikkuhiljaa etenee!

Vila oli Jussin kanssa eilen koirakouluilemassa, minähän olin sen aikaa töissä (aij, ihanko tosi?). Olivat kuulemma harjoitelleet JÄTÄ-käskyä, jota me ei saadakkaan Vilalle harjoituttaa. Vila on liian arka vielä sellaiselle.. Sain kuitenkin sähköpostissa romaanin verran ohjeita eroahdistuksen ja muidenkin käytösongelmien hoitoon. Vielä kun saisi aikaiseksi noudattaa ohjeita, kuten "koira ei saa nukkua sängyssä", "koiraa ei saa pitää sylissä" ja "koiraa ei saa huomioida turhaan". Juupajoo, senhän takia me hankittiin koira, ettei sitä tarvitse edes katsoa päin! NOT!
Saaneen korostaa niitä varten, jotka ymmärtävät väärin: meidän ei todellakaan tarvitse kokoaikaa halitella ja pusutella Vilaa. Nykyään Vila saa huomiota vain ansaittuaan sen ja huomiolla pyritään myös vahvistamaan aran neidin luottamusta ihmisiin. Huomioimattomuus vain tuottaisi suurta takapakkia esim. sisäsiisteysharjoittelussa ja nimen opettelemisessa..

Juuri valmistuineista mantteleista ei tähään hätään ole kuvia, niistä siis myöhemmin juttua. Postauksen kuvat ovat eilisiä otoksia Noormarkusta. Saatiin Vilasta kitkettyä hieman lumikammoa pois viskaamalla pari nakinpalaa hankeen. Eipä kauaa neiti empinyt, kun oli jo korviaan myöden lumessa syömässä nakkeja!