Harjoitteluharmitus ja inttikangaskassi

Joopajoo... Jäinpä sitten ilman ensi syksyn harjoittelupaikka. Harmittaako? No ehkä piirun verran.

Tavoitteenani oli päästä Satakunnan keskussairaalan vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolle. Se olisi ollut varmasti ihan unelmamesta suorittaa harjoittelu, kun aikeissanihan on jatkaa sairaanhoitajapätevyyden jälkeen kätilöksi. Päivystin tunnin koneella harjoittelupaikkojen varaamiseen tarkoitetulla sivustolla, Jobstepissä. Viimeiset 5 minuuttia klikkailin päivitysnappia sekunnin välein ja syke hakkasi 120 (kyllä vain, minulla oli oikeasti sykemittari ihan tutkimusmielessä :D). Kello löi tasan 18.00, minulla meni pari sekuntia klikata oikeat viikot listalta ja mitäpä sitten? "Valitsemasi viikot ovat jo täynnä". FUUUUUUUCK!

En käsitä, miten joku kerkesi ennen? Tai miten 3 ihmistä oli kerennyt nopeammin? Eikä meitä siis kovin montaa ole samoille viikoille varaamassa lastenhoitotyön harjoittelua, ehkä 15. Se v*tutuksen määrä oli ihan sanoinkuvaamaton, teki vain mieli ruveta itkemään ja soittaa Jussille. Onneksi todellisuus palasi äkkiä, tajusin Jussin olevan metsässä kännykän tavoittelemattomissa ja rupesin selvittelemään tätä asiaa. Minun on vain yksinkertaisesti PAKKO saada jostain harjoittelupaikka, muuten joudun viideksi viikoksi päiväkotiin ja se olisi kyllä meikäläisen loppu! Olin kaksi viikkoa TET-harjoittelussa päiväkodissa.. Ne olivat melko hirveät kaksi viikkoa. Nyt tavoitteenani olisi päästä pääkaupunkiseudulle jollekkin lasten-/vastasyntyneiden osastolle harjoittelijaksi. Ihan mikä vain osasto kelpaisi.. Olen totaalisen epätoivoinen!

Tämä päivä on muutenki ollut ihan karsea. Risteilysuunnitelmat muuttuivat täysin. Taisin olla koko jutusta aivan liian innoissani, koska vain minun tuurillani kaikki menee mönkään jos on jotain kivaa luvassa. Risteily on ollut mielessäni kovasti ja olen ollut siitä todella riemuissani, en ole ennen ollut laivalla ilman "huoltajia" (eli viimeksi olin melkein 3v sitten Jussin porukoiden kanssa, sitä ennen isin ja hänen vaimonsa + lapsien kanssa ja vielä siitäkin taaksepäin äitin kanssa) ja ajatus TJ0:n juhlimisesta hyvällä meiningillä sekä laivan buffetista vain oli ihan huippukiva. Nyt tilanne on se, että joudunkin lähtemään sinne Jussin kanssa kaksin (mukaan lupautunut kolmas henkilö päättikin levauttaa. Ja sekin piti tietenkin tehdä vasta sitten, kun olin laittanut varauksen menemään ja koko reissu oli maksettu. Melko reilua? Jep!). Eihän siinä tietenkään mitään muuten olisi, mutta Jussin juhliessa SPOL-kavereidensa kanssa, olen melko syrjäytynyt. Ja pelkään, että Jussia pilkataan siitä, että hän toi tyttösystävänsä risteilylle mukaan. Muutenhan voisin jättää menemättä ja vain pakottaa Jussin menemään yksin (sitä hän ei kyllä haluaisi tehdä. TJ0 on kuulemma myös minun juhlaani, olenhan odottanut 8,5kk). Ongelmana on etukäteen maksettu buffet, arvo 32€. Tuo on jo sen verran iso raha, että menen mieluiten laivalle vain syömään ja nukkumaan hyttiin kuin jätän maksetun buffetlipun käyttämättä.. Saaneen vielä korostaa: en itse halunnut ängetä Jussin risteilylle mukaan. Hän itse pyysi, että tulisin messiin ja mitäpä minä voin siinä kohtaa tehdä muuta kuin suostua..?

Postauksen alkuperäinen aihe oli tänään ompelemani kangaskassi. Koulusta tullessani olin niin mieli maassa, että päätin taas vähän ommella ja askarrella. Ajatus kangaskassiin tuli viime yönä, jostain ihan randomisti se vain loikkasi päähäni. Elikkä kangaskassi, jossa on painatuksena Jussin inttiosoite!

 

Kirjaimet ovat painettu leimasimille jokainen yksitellen. Meinasi mennä hermo tuon "tykistöprikaatin" Y:n kohdalla :D Sinnikkäästi silti jaksoin töpötellä kangasväriä ja painaa kirjaimia kirjaimien perään. Pikkaisen vinksahtaneethan noista riveistä tuli, mutta jotenkin se tuntui sopivan tuohon inttimeininkiin (vaikka siellähän kaikki on niin prikulleen särmää!). Kahvat ovat maastokuosisella kankaalla päälystettyä paksua nylon-nauhaa. Ovat todella tukevat kädessä ja toivon mukaan myös kestävät!

Kankaanksi valitsin tuollaista äijämäistä Ikean paksua canvasta. Vuorina on tavallinen luonnonvalkoinen puuvillakassi. Toivottavasti tämä on tarpeeksi äijä, että Jussi kehtaisi myös käyttää tätä :)

Suunnitelmissa oli tehdä muitakin ompelujuttuja, mutta nyt on sellainen olo, että voisin vain kaivautua peiton alle ja olla siellä lauantaihin saakka, jolloin Jussi tulee lomille.. Todella piinaava viikko ollut, kun Jussilta on tullut viestejä kerran vuorokaudessa.. Olen tottunut siihen, että viestejä tulee ainakin aamulla, lounaalla ja sitten illalla.. Viikko enää tätä shaibaa ja sitten ohi on, luojan kiitos!

ps. huomenna menen katsomaan yhtä kaksiota! Siellä olisi astianpesukone ja pyykinpesukoneliitäntä! Vuokra on kyllä tämänhetkiseen verrattuna +100€, mutta kaipa tässä kituuttelemalla selvitään :D Onneksi kaverini lupasi tulla mukaani korvaamaan Jussia :P