Viimeinen inttileskiviikonloppu!

Tämän postauksen piti tulla jo eilen, mutta se olikin jäänyt roikkumaan luonnoksiin....

Kuinka uskomaton ajatus: tämä oli Jussin vihoviimeinen viikonloppuloma armeijasta, seuraavalla kerralla hän jääkin vähän pidemmälle vapaalle sieltä! Olen niin innoissani ja peloissani ja paniikissa ja onnellinen ja ja.. etten oikein tiedä mitä ajattelisin :D Kerrankin tuntui hienolta ajaa Niinisalosta Poriin jätettyäni Jussin kassulle! Se oli viimeinen kerta, kun ajan tuota kamalan tylsää ja pitkästyttävää tietä sunnuntai-iltana pimeässä yksikseni! Ja aamuja olisi jäljellä sellaiset kolme.

Matkalla rupesin miettimään, että Jussin armeijan ansiosta minähän olen oppinut ajamaan autoa! Ennen se olin minä, joka istuin lähes poikkeuksetta apukuskin penkissä fiilistelemässä musiikkia tai tekemässä jotain muuta yhtä hyödyllistä. Kun Jussi läksi armeijaan, minun oli vain ihan pakko ruveta itse ajamaan sinne sun tänne. Pelkkää Pori-Niinisalo-Pori väliä olen laskelmieni mukaan ajanut (tai istunut kyydissä jos Jussi on ajanut) 8520km! Eli 71 kertaa edestakasin lomille haku-, lomilta paluu- tai sotkureissuja.. Siinä on meinaa tullut vietettyä autossa muutama piiitkä ja tylsä tunti. Mitä nuo reilut 8500 kilsaa ovat opettaneet?:
- Vakionopeudensäädin on yksi maailmankaikkeuden kätevimmistä keksinnöistä
- Peura voi loikata tielle myös keskellä kirkasta päivää (minä kun luulin, että ne pomppivat vain ilta-/aamuhämärissä..)
- Ilman valoja ajavaa vastaantulijaa ei tosiaankaan huomaa kuin metrin päästä jos on vähänkään hämärä. Tuon tajuttuani, en ole uskaltanu paljoakaan ohitella. Edes niitä 40km/h ajavia traktoreita :D
- Rattiin voi torkahtaa vaikka miettisikin kokoajan "en mä nukahda, en mä nukahda". Kiitos energiajuoman keksijälle! Olet pelastanut useamman sotkureissuni.
- RadioSuomiPopilla soi aina sunnuntaisin klo 21.30-22.00 välillä Erinin ja sen toisen muikkelin siskobiisi.

Ja sitten takaisin kuluneeseen viikonloppuun! Jussi tuli lomille tosiaankin vasta lauantaina klo 9.30. Oltiin sovittu, että hän tulee tupakaverinsa kyydissä, jotta minä saan nukkua rauhassa. Tottakai heräsin kahdeksan jälkeen enkä saanut enää unta... Erittäin harvinaista meikäläiselle! Lauantaina kerettiin käymään kaupassa ja kirppareilla (siitä lisää myöhemmin) sekä Sofian luona kahvittelemassa ja Noormarkussa viettämässä iltaa. Sunnuntaina heräsin pelkät koirat seuranani ja hetken aikaa piti mietiskellä, että Jussinhan piti kyllä olla kotona, muttei herraa missään näy. Äijä oli nukahtanut sohvalle ja "korvaukseksi" siitä sain aamiaisen sänkyyn! Ei huono diili ;)

Reippaina nuorina oltiin klo 12 Kirjurissa koiralenkillä ja kyllä oli taas niin ihana keli! Harmi vain, että koiria ei meidän lisäksi lenkillä ollut kuin kolme. Silti Vila sai taas kunnon rähinät pystyyn.. Voi sitä häpeän määrää, kun neiti haukkuu kaikelle ja kokoajan.. Lenkin jälkeen jätettiin koirat toipumaan kotiin ja lähdettiin kaupoille. Seppälästä ostin vähän kaikenlaista:
Ihan törkeen hienot tennarit! Nämä maksoivat 15€ ja sataan kertaan harkitsin, ostanko vai en. Toisaalta en halunnut törsäillä, mutta toisaalta noille tulee kyllä käyttöä kesällä, kun edelliset tennarit ovat lähes puhkikulutetut. Lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että armeijakuosiset tennarit ovat ihan must jo lähestyvän TJ0:nkin takia!

Lisäksi kosketusnäytön käyttöön tarkoitetut sormikkaat (ALE 2€) ja villasukat (ALE 3€).

Pikkasen haikein mielin jouduin hyväksymään sen tosiasian, että tämä oli luultavasti viimeinen kerta, kun näen Jussin tuossa armeijan ihanassa asussa. Sydämeni itkee verta, mutta pakko kai se on vain hyväksyä, ei auta muu.. Jussi kyllä vakuutti, ettei hänelle ainakaan tule ikävä tuota pukua :D
Kuvassa myös se tekemäni inttikangaskassi! Yllätyin, kun Jussi suostui ottamaan sen mukaansa, kun hänen kaikki siviilikamppeensa eivät mahtuneetkaan isoon kassiin. Ajattelin, että hän pitää räpellystäni ihan nolona ja sulloo sen kaapinperukoille maatumaan.
Viimeinen lomiltapaluu ever:

Viimeinen "sotapoika ja inttileski"-kuva.. Haikeaa :D (ja meikäläinen ilman meikkiä näin sunnuntain kunniaksi :| )

Jussi pisti hetki sitten viestiä, että hän oli laittanut yöpaidaksi päälleen sen tekemäni "OHI ON 255"-paidan (, jonka annoinkin pikkasen etuajassa, koska olen malttamaton). Tupakaverit olivat kuulemma olleet kateudesta vihreitä ja tahtoneet samanlaiset :D Kyllähän se sydäntä lämmittää, kun parikymppiset miehenalut ovat kateellisia Jussille jostain minun tekemästäni!

Nyt voisi ehkäpä siirtyä unille, kun huomenna alkaa terveyskeskusharjoittelu ja minua jännittää ihan tuhottomasti jo pelkästään se nukunko pommiin, löydänkö perille, osaanko mitään ja ylipäänsä selviänkö viiden viikon harjoittelusta edes hengissä... Onneksi illalla pääsee taas ratsastamaan!