Ratitan vaatekaappi paisuu vain

Ratita on kronkeli vaatteiden suhteen. Jotkut vaatteet vain ovat neidin mielestä niin kamalia ettei niiden kanssa uskalla suorittaa mitään tarpeitaan. Eräskin tekemäni ihanan pirteä retrokukkamantteli on maannut laatikossa käyttämättömänä, kun ei Ratita tahtonut liikkua se yllään.. Sen verran olen oppinut, että kaikki haalarit ovat ok mutta mantteleista vain tietynlaiset kelpaavat. Viime viikolla kirpparilta ostettu vaaleanpunainen mantteli tuntui olevan ok myös käyttäjälleen. Minäpä fiksuna tyttönä ompelin sen avulla saman mallisen manttelin ja johan kelpasi nirsoilevallekin koiralle!

Päällinen on PUL-kangasta. Pengoin kangaskätköjäni ja löysin vaikka mitä ihania PUL-palasia, mutta mikään niistä ei riittänyt mantteliksi. Jouduin siis tyytymään tähän, koska palanen sattui olemaan tarpeeksi iso. Eihän tuokaan ruma ole, mutta pikkaisen jäi harmittamaan se suloinen leppäkerttuPUL, jota oli juuri hippasen liian pieni palanen jäljellä..

Edessä on tarrakiinnitys ja rinnan ympäri menee pistolukko. Mallimanttelissahan oli huppu, mutta vaihdoin sen kaulukseksi ihan käytännöllisyyden vuoksi. Mahakappale on pinkkiä PUL-kangasta ja vuori kirkkaankeltaista trikoota (ihan kammottavia väriyhdistelmiä, mutta väliäkö sillä?). Välissä lämmikkeenä ohut lämpövanu.

Ratitan kuvaaminen oli taas astetta hankalampaa, kun neiti juoksi kameraa karkuun kuin hullu. Lisäksi olohuoneessa on pimeää kuin luolassa, joten kuvasin salamalla niin, että pistin käteni siihen eteen, ettei Ratita häikäisty ja sokeudu loppuiäkseen :D Mikäli onnistuin pääsemään tarpeeksi lähelle kuvauskohdettani ja mahdollisesti myös siirtämään sormeni laukaisimelle....Vila ryntää eteen "minä olen tässä! minäminä! huomaa minut!" AAARGH! (sieltä se on tulossa, vasemmasta alareunasta ;)

Manttelista tuli kuitenkin todella sopiva ja olen siihen tyytyväinen (vaikka tuhrasin siihen aaaaivan liian paljon aikaa).

En muista esitelleeni kirpparilta löytynyttä tuubihuivia, jonka ostin viime viikolla (3€). Minulla ei ole ennen ollut tuubihuiveja, mutta Sofian lainattua moista minulle viime perjantain valaan, innostuin ja oli pakko hommata omaksikin sellainen. Tapani mukaan en raaskinut kaupasta uutena ostaa, joten kirppari pääsi taas kerran yllättämään.