Haalaria joka lähtöön!

Lisää haalareita Vilalle, kyllä! Nyt Vilan garderoobista löytyy fleece-, villa-, trikoo- ja sadehaalati, sekä liian pieni seepravelourhaalari. Koira on tullut omistajaansa: vaatevarastoja on kerättävä, vaikkei kaikkia tamineita kerkeisikään käyttää ;)
Ensin ompelin trikoohaalarin. Tätä käytetään silloin, kun "villa- ja fleecehaalarit ovat liian lämpimiä, mutta lunta lentää masun alle ja pakkautuu sinne", elikkäs nollakeleillä tämä haalari. Tämän on myös tarkoitus palvella sadehaalarin alla.

Sivukappaleet ovat Jussin äidin antamasta Nanson tunikasta, selkäosa Kangashamstereiden kautta ostamastani tilkkukasasta ja mahan alla paksuhko fleece pitämässä sen lentävän lumen ja loskan loitolla. Kaulalla piitkä resori, joka on ehkä liiankin ihonmyötäinen.. Yritettiin sitä venyttää Jussin kanssa: toinen kisko toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Ihme ettei revennyt koko haalari kahtia!

Toinen haalari on sadehaalari. Hurtan Nordic-kurapukuhan ei Vilalle mahtunutkaan, eli oli pakko tehdä itse. Tämän piti olla pelkkä harjoitusversio, jonka tein kirppari-sadekankaasta, mutta rupesin kehittelemään tätä sen verran pitkälle, etten raaskinutkaan viskata roskikseen ja aloittaa uutta.

 Kaulus on tilava ja muutenkin puvun alle mahtuu esim. trikoo- tai villahaalari tarvittaessa. Hieman tämä kyllä kahisee ja etulahkeet ompelin (tuli jonkin sortin aivopieru..) kieroon. Sivuille kuuluvat "olkapääpussit" kohdistuivatkin suoraan eteen. Jussi kuitenkin lohdutti: "eihän tota edes huomaa, noi näyttää semmosilta gangsteripusseilta". Ömm, siis miltä?

Trikoohaalarissa, kuten kaikissa edellisissäkin haalareissa, on parin nepparin lista mahan alla. Helpottaa _huomattavasti_ pukemista ja mahdollistaa pidemmän mahakappaleen. Tämä on osoittautunut tosi käteväksi!

Sadehaalarissa on mahan alla vetoketju. Nappasin ekan käteen osuneen ketjun ja hieman lyhyehkö tuo on. Pukeminen silti onnistuu ihan hyvin, eli ajaa asiansa.

Elefanttimarssiiii!