tiistai 13. maaliskuuta 2012

Liian raskas matka

Aivan karseen huonolaatuinen kuva väsyynestä Vilasta. Jouduin ottamaan kuvan läppärin webcamillä, koska järkkäri ei kerta kaikkiaan vain mahtunut laukkuuni!


Lähdin aamulla junalla kohti Espoota ja otin fysiikan kirjojen lisäksi myös Vilan mukaani. Pääsee Jussi rauhassa keskittymään kirjoituksiinsa eikä tarvitse miettiä, mihin koira laitetaan, kun ei voi olla montaa tuntia yksin päivisin.
Matkalaukun (, jonne pakkasin mahdollisimman vähän vaatteita, mutta 9 fysiikan kirjaa ja 5 matikan kirjaa todella painavat kuin synti!), olkalaukun (, jossa oli mm. läppäri) ja yli 7-kiloisen koiran sisältävän kantolaukun rahtaaminen YKSIN ei ollutkaan ihan kevyttä hommaa! Tampereella vaihto vielä onnistui, kun ei paljoa tarvinnut siirtyä paikasta toiseen, mutta Helsingin päässä rautatieasemalta Kamppiin on loputon matka raahata kantamuksia. Hyi kauhee, kun oli hirveä kokemus! Vila ei uskaltanut liikkua vilkkaalla paikalla mihinkään, joten jouduin pitämään sen laukussa. Onneksi kuitenkin ymmärsin mennä Kamppiin metrolla, mutta siinäkin oli niin kova homma, etten enää ikinä kokeile tuota urakkaa yksin!
Ihmettelin kyllä, miksei kukaan niistä sadoista ihmisistä, jotka minua katselivat huvittuneina tai säälivästi voineet auttaa. Kampin alakertaan päästyäni olin niin uupunut, että kädet vain tärisivät ja itku meinasi tulla. Saunalahteen (eli isäni luokse) vievä bussi tietenkin lähti aivan toisesta päästä bussilaiturialuetta, joten kävelymatkaa tuli vielä vähän lisää. Bussiin istahtaessani olin tukehtua hengästymiseeni. Miten minulla voikaan olla näin huono kunto, etten selviä Pori-Espoo matkasta hengissä?

1 kommentti:

  1. Onneksi selvisit! Välillä pelkkää ruusuilla tanssimista tämä koiran omistaminen vai mitä ;) Ihmiset on kyllä yleensä niin tylyjä ettei tarjoudu auttamaan sitten millään vieraita ihmisiä..

    VastaaPoista