Katastrofitissis

Tasan viikko sitten aloitin toisen tissiksen tekemisen sillä ajatuksella, että projektiin menee maksimissaan yksi ilta. Yhden illan jälkeen minulle ei ollut vielä mitään järkevää kasassa, vain leikattuja palasia, jotka olin mahdollisesti jo viiteen kertaan purkanut. Mikään ei vaan mennyt putkeen. Joka ilta, viikonloppua lukuunottamatta, olen ommellut tätä riesaa ihan vain sen takia, että päätin: saan sen valmiiksi hinnalla millä hyvänsä.
Loppusuoran häämöttäessä (eli yläosan ollessa valmis ja vain helmaosan puuttuessa) Vilahan meni ystävällisesti pissaamaan helmakankaalle. Eipä siinä mitään, nyrkkipyykkäsin kankaan ja jatkoin seuraavana iltana. Eilen vihdoin ja viimein sain tämän tekeleen valmiiksi, mutta tänään huomasin, että siinä oli yksi sauma huonosti ommeltu. Virallisesti siis kulutin viikon (!!) yhden mekon ompelemiseen, voi luoja.. Mutta nyt se on valmisvalmisvalmis!

Yläosa pinkkiä trikoota, kanttaukset mustaa resoria. alunperin tässä oli lyhyet hihat, mutta niistä tuli liian kireet ja menin purkaamaan ne. Tilalle laitoin leveähkön resorin. Helma ei ole yhtään niin leveä kuin edellisessä tissiksessä, tämä on enemmänkin slimfit-versio.

Takana on solmiamisnauhat, joilla saa ylimääräisen vyötäröltä kurottua pois. Malliltaan tämä on sellainen, ettei ihan viitsi pukea jos on vähänkään maha pömpöllään tai tulee paheksuvia katseita :D

Ehkäpä laitan tuon joskus päälleni, saa nähdä. Tärkeintähän tässä oli se, että sain tämän valmiiksi ;)

Vapaus koitti, kun käytiin hetki sitten Minkan kanssa heittämässä koirat Jussin porukoille. Kokonaiset kolme päivää koiravapaata minulla tiedossa! Lyödäänkö vetoa, että jo heti huomenna minulla onkin ikävä murupuppeleitani? :D